Koiranomistaja oppii arvostamaan pieniä onnistumisia. :) Tai ehkä niin, että pienistä onnistumisista tulee suuria onnistumisia! Edelleen olin tuskaillut keppien kanssa aiemmin, mutta yksäri keppien tiimoilta 8.12 toi valon pilkahduksen tähän asiaan. Ohjaaja sanoi, että Kiki osaa kepit aivan kohta. Mun mielestä se taito oli tuolloin vielä valovuosien päässä. Taidan unohtaa koiran oppimiskyvyn olevan paljon nopeampi, kuin itselläni.. 8.12 esiteltiin Kikille ensimmäistä kertaa kokonaiset kepit ilman verkkoja tai ohjureita. Silloin sillä ei vielä lamppu syttynyt niiden suorittamiseen liittyen, vaikka kyllä lopulta muisti tekniikan kun vähän autettiin. Tästä seuraavalla viikolla tein itsenäisesti keppejä ohjureilla (joista Kiki oli aiemmin hypännyt yli), ja silloin huomasin, miten lamppu syttyi Kikin pään päälle! "Hei näähän on NE kepit!" Se hetken mietti ja jatkoi sitten keppien menemistä aivan oikein kuudella kepillä.
Tästä sitten jatkoin kotona keppien tekemistä ja ilokseni Kiki muisti homman nimen. Tarvittiin se yksi oivallus - oi niin tärkeä koiran oma oivallus! Kotona tein välillä kolmella ja välillä kuudella. Onnistuu muuten vain, jos olen aina itse keppien oikealla puolella. (No pikkuvika, tähän saan varmasti vinkkejä huomenna, kun hiotaan keppejä yksärillä). Tänään tein Sporttiksella ensin niin, että laitoin 6 keppiä seinän viereen, jotta tehtävä olisi hieman helpompi. No melkein heti Kiki taas muisti jutun juonen. Olin ihan itsekseni treenaamassa, muut ilmeisesti vielä joulun vietossa. Siksi palkkasinkin Kikiä pallolla, kun sillä saa hyvin vauhtia puudeliin. Ja se tykkää pallosta, sillä se on harvinaista herkkua, sillä leikkiminen. Kokeilin meinaa houkutella toisella lelulla, niin pallo vei voiton.
Sitten kokeilin keskellä hallia kuutta keppiä ja sekin meni aika nopeasti oikein. Kiki oikein odotti pallon lentämistä. Palkka oli mieleinen! Melkein jo lopetin tähän, mutta päätin kuitenkin ottaa tilaisuudesta kaiken irti ja kokeilla 12 keppiä. 3 toistoa vaadittiin, ennen kuin Kiki meni neljännellä kaikki 12 keppiä aivan oikein!! Jee! Siihen lopetettiin, oli sattumaa tai ei ;). Pitää tietää milloin lopettaa ja on paras lopettaa onnistuneeseen suoritukseen. On mulla hieno koira! En olis ikinä uskonut, että Kiki voi oppia kepit NÄIN nopeasti! Nyt iloitsen tästä, enkä mieti niitä muita hiomista kaipaavia juttuja!
Huomisten treenien jälkeen Kiki saa loman agilitystä ja pääsee viikoksi hoitoon. Siellä on varmasti tiedossa rapsutuksia ja sylityksiä yllin kyllin.
Olimme kaikki olleet kilttejä, sillä saimme paljon lahjoja! Kikille
joulupukki toi monta ihanaa pehmolelua revittäväksi. Joulun parasta
antia on kuitenkin ehkä ollut lumihangessa kahlailu. Luntahan täällä
riittää. Paikoitellen lunta on emännän polveen tai jopa lähes vyötäröön
asti, joten siinä on rämpimistä!
Tässä kokeiltiin ekaa kertaa keppejä kotona. Vauhti on hidas, mutta kuusi keppiä menee pienellä avulla kuitenkin! Pari viikkoa sitten Kiki oli aivan hämmästynyt, kun ei ollutkaan verkkoja tai ohjureita kepeillä, joten tämä on edistystä. Ja nyt saan kotona hioa keppejä vaikka joka päivä pari kertaa! :D
Aamulenkillä tavattiin pitkästä aikaa Mila-collie ja Milan pikkusisko Una. Nähtiin aurinkokin!
Piti vähän painia
Eilen tosiaan treeneissä tehtiin pientä pätkää. Päästiin Kikin kanssa kokeilemaan sokkarin ja valssin erottelua, että toimiiko kyseisessä kohdassa sokkari vai valssi paremmin. Sokkari olisi toiminut silloin, jos oltaisiin sokkarin jälkeen jatkettu suoraan, mutta koska tuli käännös, niin sokkari ohjauskuviona lisäsi Kikin vauhtia, jolloin seuraava kaarre menee pitkäksi. Siksi tässä kohtaa valssi toimi paremmin, sillä se vähän jarrutti Kikin menoa ja teki näin seuraavasta kaarteesta sulavamman. Ja mä kun niin tykkäisin tehdä sokkaria! Videolla on vain valssin kanssa tehty käännös.
Tämän jälkeen kolmannen esteen kohdalla piti tehdä jaakotus. Joo - tosi
hassua tehdä ennakointi ja sen jälkeen pyöriä ympyrää esteen vieressä ja
vielä muistaa ottaa koira mukaan koiran puoleisella hartialla oman
käännöksen jälkeen.. Mutta näen kyllä tämän kuvion tarkoituksen.
Joissain tilanteissa toimii varmasti hyvin.
Täällä ollaan jo aivan joulutunnelmissa! Emännällä on loma ja sehän tarkoittaa sitä, että nyt on ollut aikaa tehdä heti aamusta pitkiä metsälenkkejä tai kahlata lumihangessa niityllä. Eilen käytiin myös koirauimalassa ihan kahdestaan ilman koirakaveria. Ehtipä Kiki hurmata sukulaisiakin jo. Kikillä on sellainen tapa, että kun joku rapsuttaa sohvalta sitä, niin ei aikaakaan, kun rapsuttaja huomaa saaneensa koko koira syliin. ;) Kiki huomaamatta hivuttautuu parempiin asemiin.Tämä tapa soveltuu tietenkin vain koirista pitäville rapsuttajille.
Eilen saapui mun joululahja eli kepit! Niistä sitten lisää. Tänään on illalla vielä agitreenit ja sitten pääsemme joulun viettoon. Jouluaattona meillä onkin 3 perroneitiä samassa paikassa. Jostain syystä tähän perheeseen on perroja kerääntynyt. ;) Hyvä että kaikki ovat narttuja, niin ei ole väliä juoksujen sun muiden kanssa.
Unohdin Kaiperlan käynnistä mainita sen, että siinä tulee samalla kaupunkikävelyä. Hypättiin bussiin, jolla ajettiin Kamppiin. Siitä sitten käveltiin Kasarmikadulle ihmisvilinässä. Ihmettelin Kikin hyppelyä kolmella jalalla, mutta olisko se astunut märällä tassulla ratikkakiskolle ja voi kuvitella, ettei mahda kivalta tuntua. Se kolmella jalalla hyppely kun aina loppui lyhyeen. Ja täytyy kehua, että Kiki on viime aikoina matkustanut bussilla mallikkaasti. Annan sille välillä namia, jotta se malttaa keskittyä ja olla rauhassa. Ei tarvitse enää kuunnella piippaamista, että kyllä Kikistä on tullut hyvä bussissa matkustaja!
Vihdoin päästiin taas Kaiperlan syyniin. Se on kyllä jännää odottaa palautetta. Ihan kuin ois lääkärillä kuulemassa onko itse vakavasti sairas vai paranemassa. Että vissiin aika paljon arvoa annan Kaiperlan näkemykselle. ;)
Kikin piti taas ensin sanoa mur, mutta sitten kun Kaiperla alkoi käydä koiraa läpi niin vastalauseet unohtui heti. Kiki on ehkä sellainen suoran toiminnan koira. Turhat lääppimiset sikseen ja hommiin vaan, niin se on kaikille helpompaa. Kerroin Kaiperlalle, että ollaan käyty uimassa kerta viikkoon ja lenkkeilty paljon metsässä. Nyt ollaan tietenkin hyödynnetty lumihankia ja kahlattu niissä. Ei mulla mitään huolia Kikistä ole ollut, vaan päinvastoin olen ollut huomaavinani kropan hallinnan paranemista.
Arvio oli, että lantion asento on parantunut ja että Kikin kroppa vastaa hoitoon heti paljon nopeammin nyt toisella kerralla. Kiki halusi mennä selälleen monta kertaa, kun olisi pitänyt olla kyljellään, mutta se saattoi Kaiperlan mukaan johtua siitä, että vaikuttaisi juoksun olevan tuloillaan. Silloinhan nartuilla lantion alue on hieman pehmeämpi, eikä ole niin kivaa kun sitä aluetta käsitellään. Kiki sai kehuja muutenkin olemisestaan kropan lisäksi. Kaiperla muistutti, että koska koiralla on ikää vasta 1,5 v niin kroppa ei ole vielä valmis ja siksi epätasapainoa saatta olla. Että antaa Kikin nyt rauhassa kasvaa ja kehittyä aikuiseksi, niin hyvä tulee. Saatiin kehotukseksi jatkaa uimista ja monipuolista liikuntaa, PALJON liikuntaa! Että työkoiriahan nämä ovat. No siitä olen samaa mieltä, ettei Kiki mikään sohvan koriste ole. Liikuntaa ja aktiviteettiä olla pitää. Kikin seistessä Kaiperla katseli koiraa arvioivasti ja sanoi, että osteopaatin silmää miellyttää erityisesti lonkan suhde kroppaan. Että siinä on sellainen vipuvarsi Kikillä, josta voimaa löytyy. Muutenkin siis sanoi, että Kikin kroppa on hyvän mallinen ja hyvässä kunnossa. Kaikkea saadaan edelleen tehdä, mutta estekorkeus on syytä pitää edelleen matalalla. Ja mikäs kiire meillä on. Virallisiin kisoihin sitten kun Kikin kroppa siltä vaikuttaa. Kyselin vielä, ettei Kiki ole liian hoikassa kunnossa. Ei kuulemma, mutta ei sen myöskään hoikempi tarvitse olla. Pitää vähän tarkkailla Kikin liikunnallisia päiviä suhteessa ruokailuun. Kiki saa kyllä nytkin välillä enemmän ruokaa ja välillä vähemmän riippuen siitä, minkä kokoisia luita sattuu minäkin päivänä saamaan.
Helmikuussa mennään taas vastaanotolle. Jospa ne juoksutkin olis tulleet ja menneet siihen mennessä.
Perjantaina treeneissä oli ohjelmassa koiran ohjaaminen kauempaa. Tätä vahvistettiin ensin niin, että ohjaaja palkkasi koiran edestä, jotta koira uskaltaa irrota. Kiki aika nopeasti tajusi homman nimen. Emännän olisi pitänyt kävellä, mutta sitähän aivan lamaantuu kokonaan, jos agiradalla pitäisi kävellä. Tätä oli havaittavissa muissakin koiran ohjaajissa. Jos kävelee, niin silloin "hyppää" -käskyt ja kaikki muukin tuppaa unohtumaan. ;) No sain sitten alun jälkeen luvan hölkötellä. Radalla oli myös suoran putken jälkeen tiukka kurvi ja tätä varten pitääkin miettiä sana, joka tarkoittaisi Kikille "käänny heti suoran putken jälkeen äänen suuntaan". (esim. stop! ) Nyt huhuilin Kikiä nimeltä sen vielä ollessa putkessa. Kiki kyllä uskaltaa irrota, kun lelun kanssa on ensin vahvistettu irtoamista. Pitäisi vielä itsekseen harjoitella irtoamista vapaavuorolla.
Muuten viikonloppu onkin emännällä mennyt töissä, joten isäntä on ollut päävastuussa koirasta. Olivat käyneet Mustin ja Mirrin yhteydessä olevassa Etolassa shoppailemassa ja samalla reissulla parikin ihmistä oli tullut juttelemaan koirista. Toisella niistä oli ollut Lagotto kotona ja oli sanonut, että Lagotot on rauhallisempia kuin perrot. Tästä isäntä innostui, että jos mä haluan sen toisen koiran, niin otetaan Lagotto. (Koska se on rauhallisempi) Mä en jotenkin innostunut ajatuksesta.. Olen tottunut Kikin innokkuuteen agilityradalla, niin enhän mä osais toimia rauhallisen koiran kanssa. Yksilökysymyksiä tietysti, mutta nyt kun on vähän päässyt perille espanjanvesikoiran sielunmaailmasta, niin on edes pieni aavistus siitä, mitä on odotettavissa.
Emännällä työt jatkuu, mutta onneksi ihan kohta on loma! Keskiviikkona menemme Kaiperlan vastaanotolle. Jännityksellä odotan arviota!
Ai niin. Katselin Ylöjärven möllikisojen tuloksia ja me voitettiin minimölliluokka! Tuomari ei ollut huomioinut palkkaamista. Kysyin häneltä rataan tutustumisessa, että tuleeko palkkauksesta virhepisteitä ja hän sanoi niitä tulevan. Jäi siis palkinto pokkaamatta, koska en varmistanut kisapaikalla sijoitusta palkkaamisen takia. (kävi kyllä mielessä tarkistaa.) Tuo kisa on osa cuppia ja nyt tekisi mieli osallistua cuppiin, kun saatiin täydet pisteet. ;) No en ihan sitä varten viitsi montaa kertaa ajella Ylöjärvelle, vaikka parhaille on luvasssa agirotuun lippupaketteja ensi kesäksi. Se mikä on mielenkiintoista, niin katsellessani muiden säkäluokkien suoritusaikoja, niin me oltiin maxejakin nopeampia. Eikä me menty edes kovaa. Meidän ohjaaja on kyllä sanonut, että jos tuntuu koiralla olevan vauhtia liikaa, niin oman säkäluokan korkuiset esteet vähän hidastaa, sillä joutuuhan siinä koira vähän enemmän ponnistelemaan. Mutta maxeissa oli bordercollieita, joiden meno näytti siltä, että koira ja ohjaaja tietävät kyllä mikä on homman nimi.
Meillä on torstaisin vapaatreenivuoro Sporttikoirahallilla ja siellä olen tuskastellut keppien kanssa. Sporttiksella kun on ohjurit ja olen niiden kanssa yrittänyt opettaa Kikiä kuudella kepillä, sillä ohjurithan on aivan eri asia kuin verkot. Viimeksi totesin, että pitää sitten vaan mennä "maltti on valttia" -tyylillä ohjureiden kanssa ja antaa Kikille aikaa oppia ohjureiden tarkoitus. Lauantaina meillä oli siis tehokeppitreenit, joissa Kiki joutui itse vähän miettimään keppien syvintä olemusta. Riemu olikin suuri eilen tehdessäni keppejä ohjureiden kanssa Sporttiksella! Aloitin maltillisesti niin, että joka välissä oli kahdet ohjurit, koska ne Kiki ymmärtää. Sitten sain ottaa ohjurit pois tokasta välistä, sitten otin ensin yhden ohjurin pois neljännestä välistä, sitten toisenkin jne.. Jännityksellä odotin mitä käy kun otan mun vastakkaiselta puolelta (kävelen itse tukena toisella puolella) vikasta välistä yhden ohjurin pois. Kiki jatkoi tavalliseen tapaan, joten uskalsin ottaa toisenkin ohjurin vikasta välistä pois. (Nyt oli siis ohjurit vain ensimmäisessä välissä tukemassa keppien sisäänmenoa.) Lähetin Kikin kepeille ja viimeisessä välissä se jäi miettimään ehkä noin sekunniksi ja jatkoi sitten kepit aivan oikein! Jee!! Palkaksi leikkiä ja paljon kehuja! Suuri juttu tässä oli siis se, että vaikka Kiki meidän ohjaajan kanssa tekee keppejä hyvin, niin eri kepit, eri paikka, hieman eri tekniikka, niin keppien suorittaminen onkin aivan eri asia! Luulen, että lauantaina Kikin joutuessa mietttimään sillä alkoi päässä raksuttaa. Ja sen raksutuksen hedelmiä sain nyt poimia! :D Niin ja tosiaan tehtiin toistoja, jotka Kiki teki aina oikein. Että ei ollut vain yhden kerran vahinko. ;)
Niinhän se on, että asioilla on oma kehitystahtinsa. Välillä tuntuu, että asiat junnaa paikoillaan, eikä mitään edistystä ole havaittavissa, vaan pikemminkin taantumista. Sitten jossain vaiheessa tuleekin iso harppaus eteenpäin. Mielestäni agilityssä on sama juttu kuin ratsastuksessa - huonossa opetuksessa opit vain asiat virheellisesti ja niitä virheitä saa sitten korjata kauan. Siksi hyvästä opetuksesta kannattaa maksaa, sillä se on sen arvoista! Helpompi opetella asiat kerralla kunnolla ja oikein, se on paljon palkitsevampaa ja tehokkaampaa. (Viitaten siis siihen, että meillä on toinenkin yksäri keppitreenejä varten varattuna.)
Emännällä on tapana hurahtaa. Aikaisemmin kävin muutaman kerran viikossa ratsastamassa ja janosin edistymistä. Nyt olen hurahtanut agilityyn! On muuten helpompi treenata agia, koska kotonakin voi asian eteen jotain tehdä. Keppien kanssa tuskaillessani aloin tutkia keppien hintoja. Löysinkin alumiiniset harjoituskepit, joissa on 3 keppiä alustassa kiinni. Tuollaiset siksi, että aion harjoitella talvella olkkarissa. Kuudesta kepistä on iloa pidempäänkin. Toivottavasti meillä on pian oma piha, niin ei tarvitse olohuonetta vallata agia varten! Nyt pitää vaan selvittää, että kuuluuko hintaan kuvan mukaiset 2 kolmen kepin sarjaa. Sitten jään odottelemaan olenko ollut kiltti, että tuoko joulupukki mulle ne kepit!
Ollaan tällä viikolla oltu ahkeria tyttöjä. On tullut käytyä kaksi kertaa koirauimalassa, sillä ensi viikolla taitaa uimiset jäädä väliin aikataulusyistä. Kuvassa näkyvä poro (tai hirvi se taitaa olla, mutta meille se on poro) on Kikin paras kaveri. Jos poro on vessassa kuivumassa uintireissun jälkeen yrittää Kiki päästä poron luo keinolla millä hyvänsä. Poron odotellessa kuivumista ylhäällä ikkunalaudalla yrittää Kiki ajatuksen voimalla saada poron tipahtamaan omaan suuhunsa. Tässä tilanteessa Kikillä on hyvin intensiivinen tuijotus suunnattuna poroon.
Keskiviikkona olimme metsälenkillä hangessa rämpimässä kavereiden kanssa. Kiki yritti kovasti tekeytyä lumiukoksi!
Kuvat: Laura Larmi (kopiointi kielletty!)
Treenien tavoitteena oli saada koirakolle vauhtia ja koiraa irtoamaan. Ensin ohjaaja palkkasi lelulla suoran päässä, jotta koira lähtee etenemään. Emännän piti pinkoa niin paljon kuin jaloista lähtee.
Seuraavaksi mentiin ratapätkää ilman välipalkkausta. Kun on tuttu tehtävä, niin Kiki lähtee irtoamaan ja menee lujaa, vaikkei palkkaa olekaan näkyvissä.
Mun pitää siis vaan uskaltaa juosta, niin saadaan lisää vauhtia suorituksiin! Itsenäisesti olisi hyvä treenata etenemistä kanssa.
Tänään oli vielä extra-treenit, joissa tehtiin keppejä. Ensin verkkokeppejä niin, että lähetän Kikin kauempaa eteen kohti keppejä. Saatiin ottaa aika reilustikin verkkoja pois ja Kiki jatkoi hienoa menoa. Etupalkkaa käytettiin alussa, mutta sitten kun etupalkka alkoi vetämään Kikiä liiaksi puoleensa siirryttiin kävelemään molemmin puolin keppejä ja palkka tuli mun kädestä.
Nämä kepit on kuulemma helpommat siksikin, kun ovat seinän vieressä. Siirryttiin sitten kokeilemaan keppejä, jotka olivat keskellä hallia. Keppien vieressä oli putki, niin sehän veti Kikiä puoleensa vastustamattomasti. Yhdessä videossa näkee, miten eri kepit ilman verkkoja ei soita mitään kelloja Kikin päässä. Sillä oli niin ihmettelevä ilme, että miten näistä nyt pitäisi mennä? Tehtiin välillä sitten Kiki hihnassa, niin että ohjaaja päästi sen menemään vain oikeasta välistä. Sitten kun laitettiin muutamat verkot takaisin, niin johan Kikillä alkoi raksuttaa!
Hallin keskellä olevat kepit:
Nyt voin sitten itsenäisesti treenata kahdella kepillä ensimmäistä väliä, eli sisäänmenoa. Verkkojen kanssa voin harjoitella vauhdista kepeille menoa. Kiki kuulemma kyllä tajuaa joskus että kepit on aina kepit. Sitä valaistumista odotellessa..
Keinua tehtiin muutamaan kertaan ja siinä edelleen avustaja hidastaa keinun laskeutumista. Kiki edelleen hihnassa. Itsenäisesti voisin harjoitella niin, että laitan keinun päähän jotain namia, joka pysyy siinä päässä. Samoin voisin palkata Kikin toisella palkalla keinun jälkeen lelulla, jotta Kiki ei jäisi miettimään keinun paukahtamista.
Aata otettiin muutama toisto edelleen targetilla. Sain vinkiksi, että mielummin palkkaisin targetin kanssa niin, että palaan laittamaan targetilla namin ja sen jälkeen vapautus. Pitää myös itse alkaa vaihdella paikkaa ja vapauttaa välillä nopeammin ja välillä hitaammin.
Piti ihan lähteä Ylöjärvelle asti kisoihin, koska siellä oli putkiluokka. Möllien hyppyluokka olisi käynyt myös, mutta niitä on todella harvoin. Mentiin myös ihan mölliluokkakin ja siinä olin jo päättänyt aikaisemmin palkkaavani Kikin kontakteilla, koska Kiki tarvitsee vielä vahvistusta pysyäkseen 2on2off -asennossa. Nyt oli kisoihin päästävä, sillä meidän ohjaajan mielestä voitaisiin mennä katsomaan miten Kiki käyttäytyy kisoissa (ja emäntääkin jo kutkutti päästä kokeilemaan). Kiki käyttäytyi hienosti! Tiesin, että paljon ihmisiä ja koiria samaan aikaan ei ole mikään ongelma. Se on oikeastaan parempi, että on enemmän jengiä, niin Kiki ei voi tarkkailla jokaista. Kisapaikka oli pieni halli, joten siellä ei moni koiransa kanssa leikkinyt (tai jos leikkikin, niin ei sitä kuullut yleisen hälinän yli). Vinkuleluilla leikkimisestä ja hihkumisestahan Kiki helposti kerää kierroksia, kun senkin pitäisi päästä leikkimään! Varmuuden vuoksi välillä palkkasin Kikiä hienosta odottamisesta. Keitetyt broilerin sydämet ja kivipiirat on toimivia kisanameja, kun ne on niiin hyviä!
Ensimmäisenä mentiin putkiluokka, jossa hypyt oli 20 cm. Ennakkotiedoista poiketen rimojen korkeutta ei saanut itse päättää. Olishan siinä ollut järjestäjillä tekemistä olla koko ajan säätämässä rimojen korkeutta..
Kiki odotti hienosti lähtöä ja sen huomio oli täysin muhun kiinnittyneenä koko ajan, niin kuin toivoa voi! Uusi tilanne aiheutti mustan putken ohi menon. Olin jo aivan varma, että Kiki menee putkeen niin en sen enempää varmistellut. Muuten meni oikein hienosti.
Mentiin minimölleihin, koska kerran saatiin, eikä sillä estekorkeudella tässä kisassa niin merkitystä ollut. Pääasia, että päästiin suorittamaan ratoja kisatilanteessa. Palkkasin aan ja siitä tuli virheitä, jotka ilomielin hyväksyin.
Tämä rata on aika tasapainoinen. Aata ennen tuleva valssi on vähän myöhässä. Mietin tässä sitä ennakoivaa käännöstä, mutta jätin kuitenkin tekemättä. (En tiedä miksi jätin, vaikka viime viikolla harjoiteltiin käännöstä täysin identtisessä kohdassa. No se käännös on mulle hankala, oliskohan siksi.. )
Mitä näistä kisoista voisi oppia:
- Kiki käyttäytyy hyvin, sitä ei tarvitse jännittää
- lisää vauhtia pitäisi suoritukseen saada sitten kun kisatilanteet tulevat tutuiksi
- mölliradat on todella simppeleitä, kisoihin vaan (hio kontaktit valmiiksi)
Radat olivat siis todella simppeleitä ja niinhän niiden pitääkin olla. Mun olisi pitänyt juosta lujempaa, jotta Kiki olisi uskaltanut mennä täysiä. Irtoaminen ei ollut niin toimivaa kuin treeneissä, vaan Kiki oli mussa kiinni. Parempi tietenkin aloittaa siitä, että se kysyy multa mitä tehdään, kuin se että koira painaisi vaan menemään emännästä välittämättä. Oli todella kiva päästä kisoihin! Lisää kisoja kiitos!
Selailin Kikin pentukuvia ja löysin sieltä noin vuosi sitten otettuja kuvia.
Kikin mielestä tekokuusiköynnös oli huonosti laitettu. Sitä piti vähän trimmata. :) (Köynnöksen ei kuuluisi roikkua lattialle asti, vaan Kiki on ystävällisesti poiminut sen ovenkarmin kohdalta.)
Sokkari eli sokkoleikkaus eli persjättö.. Se on käyttökelpoinen ohjausliike. Alussa lähes kaikki käännökset mentiin valssilla, eikä siinäkään mitään vikaa ole. Nyt vaan kun osaa vähän edes jotain on enemmän valinnanvaraa, ja se on hyvä se! Sokkarin vaatima kuviohan on se, että emännän täytyy olla koiran edellä, jotta koiran voi jättää hetkeksi selän taakse ja vaihtaa ohjauspuolta. Useimmiten ajattelen treeneissä rataa kävellessäni, että en ehdi koiran edelle, koska mulla on nopea koira. Väärin. Suoralla linjalla en ehdikään sen edelle, mutta heti jos radassa on käännöstä, niin kyllä mä ehdin sen edelle. Tässä videolla olevassa pätkässä aan jälkeisen hypyn jälkeen tulee sokkari. Vaikka en olekaan paljoa Kikiä edelle, niin aivan hyvin ehdin.:) Johtuisko myös siitä, että Kiki alkaa myös ymmärtää näitä kuvioita, eikä sitä haittaa, vaikka emäntä on välillä jäljessä, välillä vieressä ja välillä edessä. Miten vaan, kaikki käy Kikille kun saa mennä aksaa! Ja vielä sekin, että koiran voi hyvin jättää selän taakse, kunhan kääntää niitä hartioita ja näkee koiran heti, kun puolenvaihdos on lähes valmis. Videon pysäytyksessä näkee, kuinka Kiki on ponnistamassa hyppyyn ja mä oon samaan aikaan jo kääntymässä katsomaan sitä vasemman hartian puolelta.
Tässä Kiki menee keppejä. Verkkokepeistä on mun puoleiselta sivulta kolme verkkoa pois. Viimeksi oli enemmänkin verkkoja jo pois. Torstaina tein ohjureilla keppejä, mutta ei siitä taas meinannut tulla mitään. 6 kepillä voi tehdä, jotta saa kaksi ohjuria joka väliin ja yhdestä välistä voi ottaa ohjurit pois. Ehkä niillä pitää vaan edetä tosi hitaasti, kun on eri juttu kuitenkin verkkokeppien kanssa. En kuitenkaan vielä luovuta ja aloita mitään uutta tekniikkaa. Sain vinkiksi harjoitella kahden kepin kanssa sisäänmenoa. Kesällä joskus sitä teinkin. Pitää varmaan ottaa tavoitteeksi perjantain treeneissä aina tehdä verkkokeppejä, jos se sillä hioutuisi valmiiksi.
Ihanaa, talvi on tullut! Käytiin Kikin kanssa eilen auraamassa polkuja
metsään! Oli ihan mahtavaa kahlata lumessa. Kiki on ihan hassuna
lumesta. Se tekee vaan pupuloikkaa hangessa ja työntää päänsä
lumihankeen..
Menin Murren Murkinaan hakemaan täydennystä pakastimeen raakaruoan osalta. Kotiinviemisiksi tarttui aika perussettiä luiden osalta: lammasta, possun kylkiluita ja broilerin kauloja (jotka voi laskea luihin tai sisäelimiin, miten vaan). Otin myös pötkön lohta ja naudan mahaa sekä kivipiiraa, jota keittelinkin jo illalla treeninameiksi. Ensimmäistä kertaa siellä oli myös keitettyjä, pakastettuja kivipiiroja ja broilerin sydämiä. Annoin niitä jo Kikille ja se tykkäs. Nekin menee treeninameiksi, ettei tarvitse aina nakkeja antaa. ;) Tosin Kiki saa muuten "aitoa" ruokaa, niin sen takia nakit menkööt treeneissä.
Kikillä on Rukkan valjaat, jotka ei todella sille istu. Nyt sattukin sopivasti olemaan Zero Dc:n short -valjaat tarjouksessa, ja niistä löytyi Kikille tarpeeksi pienet, kun niissä on aika hyvät säätömahdollisuudet. Noillahan on myös ihan oikeita vetovaljaita, mutta eihän me sellaisia tarvita. Tässä ne on. Vaikka pitäis koiraa vapaana valjaat päällä, niin kaikki valjaiden osat varmasti pysyy paikoillaan, toisin kuin edellisissä valjaissa.
Keskiviikosta on muodostunut meidän vakio uintipäivä! Tänään oli taas ranskis Kikin uintiseurana. Molemmat kiltisti hakivat omia lelujaan, ei tarvinnut kärhämöidä. Huomasin viime perjantain agitreeneissä, että taitaa Kikillä olla kunto kasvanut! Se ei yhtään väsynyt, vaikka tehtiin useita toistoja. Tietenkin läähätys lisääntyi, mut yleensä väsyminen näkyy keskittymisen herpaantumisena. Sellaista ei ollut havaittavissa. Ilmeisesti metsälenkit ja uiminen ovat monipuolisuudessaan kohottaneet kuntoa. Toivon, että samalla myös lantio olisi asettunut niin kuin pitääkin.. 17.12 Kaiperlalle tarkistamaan.
Kun koira ja emäntä rakastavat agilityä niin paljon!
Eilen oli tiedossa rataharjoitukset. Meitä olikin vain kaksi treenaajaa paikalla neljän sijaan, niin saatiin oikein ajan kanssa tehdä ja ehdittiin vielä extrasti harjoitella keppejä. Meillä molemmilla on nuoret koirat ja Satu sanoikin, että nuoren koiran kanssa saa ja pitää käyttää ääntä. Että ei ole haittaa, vaikka huutelisi "täällä" joka välissä. Että jos sillä saadaan onnistumisia, niin ei se tarkoita sitä, että koiran loppuelämän ajan pitäisi joka välissä olla huutelemassa sille "täällä" agiradalla. Kannustustahan se on. Yhdessä videopätkässä näkee, kuinka Kiki ennakoi pituudelta suoraan edessä olevalle hypylle, kun oltiin aikaisemmin menty pituudelta sille hypylle. Kiki ei vaan muistanut, että se kohta oli vasta myöhemmin tulossa radalla. No joka tapauksessa, siinä näkee, kuinka Kiki on lukinnut pituuden jälkeisen hypyn, ja kun mä huudan täällä (liian myöhään) huomatessani Kikin menevän väärälle esteelle, se kyllä nostaa korviaan, muttei ehdi reagoida vaan hyppää valitsemansa hypyn. Kiki kyllä muistaa, jos on tehnyt jotain pätkää, niin kuin olen ennenkin huomannut. Se on hyvä ja huono, koska jos se on tehnyt jotain väärää pätkää, niin vaatii emännältä paljon, että saa sitten korjattua oikeaksi.
Olipa taas niin mahtavat treenit, että niillä fiiliksillä voi ratsastaa seuraaviin treeneihin asti! :)
Tässä eka rata, jossa tehdään vähän ylimääräisiä kiemuroita.
Toinen rata, jossa putken jälkeen teen selkeämmän vetoliikkeen. Tässä on aika ehjä kokonaisuus. Tuossa vaan varmistelen pituuden jälkeen, että Kiki kääntyy mun luo, eikä jatka edessä olevalle hypylle. (kuuluu kun Kiki osuu pituuteen reagoidessaan mun ääneen)
Radan jälkeen tehtiin tosiaan keppejä, sillä niiden kanssa oon tässä viime aikoina vähän pähkäillyt. Sadun treeneissä Kiki on alusta asti tehnyt verkkokepeillä, jotka onkin tosi hyvät. Verkkokeppejä ei vaan ole missään. Sporttiksella, jossa meillä on itsenäinen vuoro olen tehnyt ohjureilla, eikä ne ole sama asia. Mutta nyt sain siihenkin vinkkejä. Käytössä oli nyt siis kaikki 12 keppiä ja otettiin verkkoja aika reilusti pois. Juju oli se, että seison itse keppien alkupään yli, ja lähetän Kiki siitä kepeille, jolloin saan itse etumatkaa. Lisäksi Satu käveli keppejen toisella puolella ja mä toisella puolella tukemassa. Palkka oli valmiina edessä, jotta Kikillä on selkeä suunta. Näin pitää siis jatkaa ohjureidenkin kanssa. Ihmiset molemmilla puolilla ja palkka edessä. Mä jo tuskailin, et pitääkö mun alkaa tekemään käsiohjausta, kun ohjuritkaan ei toimi. Mutta tarvitaan vaan kavereita avuksi, niin kepit alkaa sujumaan. Keppien tekniikanhan verkkokepit on opettaneet, että se ei ole ongelma. Satu sanoi, että keppien osaaminen on jo nyt niin lähellä, ettei kannata käsiohjauksella alkaa sotkemaan.
Muutenkin ehdittiin puhua vähän tavoitteista. Mun mielestä olisi hyvä, jos Kikin ollessa 2 v. ensi kesänä me osattaisiin kaikki esteet. Sitten voitais suunnitella ekoja virallisia kisoja. Mölleihin voitais mennä hallikaudella, kun hallissa yleensä treenataan. Tosin kontaktit on vielä vähän kesken, että jos vaan hyppyratoja olisi, niin sinne mentäis heti.
Tässä video viime viikon käynniltä, kun Kiki sai uida ihan yksinään. Eilen oltiin taas uimassa ja tällä kertaa seurana oli innokas kettuterrieri emäntineen. Kettuterrieri tekikin sellasia mahaplätsiä altaaseen hypäten rampilta veteen, että vedet vaan roiskui laitojen yli. ;)
Tiistaina käytiin viimeksi kokeilemassa metsälenkillä Kikin lähtemisinnokkuutta hajujen perään. Päästiin lähes koko metsälenkki loppuun, kunnes hajut taas vei Kikin. Loppulenkki menikin sitten kiinni. Tulispa jo lunta, niin näkis viekö ne hajut samalla lailla silloinkin.
Eilen oli myös ylimääräinen omatoimivuoro agilityhallissa. Oltiin taas kahdestaan kaverin kanssa ja oli aikaa yllin kyllin miettiä mitä tehdään. Otin Kikille lelun, jota ollaan viimeksi käytetty kesällä. No siitähän riemu repesikin! Mulla oli pomppiva koira sen jälkeen, vaikka kyllä se pystyi tehtäviinkin keskittymään. :) Tehtiin whisky-leikkausta, aata, keinua, ja koitettiin saksalaista. Saksalainen eli takaakierrosta päällejuoksuun ja siitä koira emännän toiselle puolelle - on vaikeeta. Kuivaharjoittelin sitä ilman koiraa ja kyllähän se siinä menee, mut sit kun ottaa koiran mukaan kuvioon niin vauhti lisääntyy. Kun itse otti etumatkaa onnistuin jotenkuten, mut hartiakäännös ei tullut mukaan kunnolla. Lisää harjoituksia tähän. Keinua tehtiin muutama toisto niin, että avustaja päästi keinun laskeutumaan vähän korkeammalta. Kiki näytti ekalla kerralla olevan ihmeissään, mutta yhtä innokkaasti lähti uudestaan menemään keinulle. Puomia ei voitu tehdä, kun sen toinen pää oli jotenkin pois paikoiltaan..
Meidän agilitykaverit olivat menossa rally-tokon sm-kisoihin, kun kerran joukkueena sinne pääsi kolme ALO (aloittelevaa, helpoin luokka) ja yhden koirakon piti olla VOI/MAL (eli voittaja- tai mestaruusluokassa). Näin saatiin joukkue kasaan ja kun yksi koirakko ei päässyt lupauduin menemään kisoihin lainakoira-Isabellan kanssa. Ensin mietin menisinkö Kikin kanssa, mutta laiskuus iski, enkä halunnut kiireellä hioa seuraamista Kikin kanssa. Isabella arvokkaana 8-vuotiaana leidinä osaa seuraamiset ja muut kuviot, joten se oli parempi vaihtoehto. :) Mulla oli tavoitteena mennä kisoihin katsomaan miten käy. Tavoitteet on helppo ylittää, kun niitä ei ole. Olin kyllä opetellyt kylttejä ja oltiin me pikaisesti kokeiltu Isabellan kanssa seuraamista ja muita liikkeitä. Juttuhan on se, että Isabella on lunki tyyppi, joka innostuu kyllä pallon nähdessään tai nakkeja saadessaan, mutta se vireen ylläpito onkin toinen juttu.
Meillä oli hienot Teekkarirakit -tiimipaidat! Selässä lukee sukunimi, edessä logo.
Videossa näkeekin, että Isabella hyytyy, kun ei ole nakkeja tiedossa. ;) Silti saatiin hyväksytty tulos eli juuri vaadittavat 70 pistettä. Olen tyytyväinen! Pari ihan turhaa virhettä tuli esimerkiksi taluttimen kiristymisestä, kun en vaan tajunnut pitää hihnaa tarpeeksi löysällä. Ja yhden kyltin suorituksesta tuli maksimi 10 vp, kun en muistanut laittaa koiraa istumaan ennen koiran viemistä eteen. Pitäisi siis oikeasti osata kyltit. Onneksi mun joukkuekaverit olivat tehneet rally-tokoa ennenkin, joten radan kävelyssä sain kysyä miten liikkeet pitää suorittaa. Oli ihan hauska kokemus. Nyt voisin kyllä Kikillekin opettaa lisää seuraamista ja muita rally-tokon juttuja, onhan nuo sellaisia yleishyödyllisiä taitoja. Vaikka Kiki osaa kyllä "lähellä" -käskyn, joka on vapaampi muoto seuraamisesta (tätä käytän enemmän Kikin ollessa vapaana). Riittää siis, että se tulee mun viereen sille puolelle, jonka sille osoitan. Siinä se kävelee mun jalan vieressä, mutta ei tarvitse olla kiinni mun jalassa.
Keskiviikkona olimme kaverin kanssa ostaneet ylimääräisen hallivuoron. Tunti kahdelle koirakolle oli ylimäärin aikaa, mutta oli kerrankin rauha tehdä omia treenejä. Harjoiteltiin ihan peruskäännöstä ja muistuttelin Kikille, että multa tulee se paras palkka! Tehtiin myös kontakteja puomilla ja pari kertaa aalla. Keinua jatkettiin muutamalla toistolla koira edelleen hihnassa ja avustaja hidasti keinua. Nyt Kikillä näyttää taas olevan luottamus keinuun, kun menee sen vauhdilla. Seuraavana aletaan vähän paukuttelemaan keinua ja edelleen koira hihnassa.
Keskiviikkona käytiin myös polskimassa. Tällä kertaa Kikillä oli ihan privaattiallas. Emäntää laiskotti, joten pitkän lenkin sijasta mentiin uimaan. Nyt jätettiin pelastusliivit pois, ei sen uintitekniikka näytä siitä kärsivän. Alussa mietin, että onko puoli tuntia Kikille liikaa, mutta ei siinä väsymisen merkkejä näkynyt. Lelujen hakeminen on vaan parasta! Ja uiminen kivaa! Selvästi inhottavin uintiin liittyvä osuus on föönaus. Koira täytyy saada vähän kuivemmaksi, joten Kikin on nyt vaan siedettävä fööniä. ;)
Perjantaiseen tapaan oli vuorossa agitreenit. Ajattelin etukäteen, että tänään meidän yhteistyö tulee toimimaan ja onhan ollut aivan erilainen viikko nyt, kuin viime viikolla. Ja mun super agikoira oli palannut! Ei näkynyt haahuilua, ei muilta palkan kerjäämistä, vaan me oltiin tiimi, kuten kuuluukin! Tehtiin osittain vaikeita juttuja molemmille (tai ehkä ne on vaan mulle vaikeita..), mutta hienosti meni ja molemmat jaksoivat keskittyä!
Tässä hartiakäännöksiä
Tässä saksalaisen yritys ja ennakointeja. (Molemmat jäi kotiläksyksi!)
Eli saksalaista ei osata. Kuulemma siksi, kun mä ohjaan jaloilla ja haluan edetä kauemmas esteestä. Mutta tätä harjoitellaan. Ja sain kehuja mun hartioista (hartiakäännöksistä). Teen kuulemma jenkkityyliin, siis en heitä molempia käsiä edes takas, vaan käännän hartioita ja se toimii! Ennakoinnit jäi myöhäiseksi tuossa ja silloinhan Kiki ampuu eteen. Jos ohjaaja tajuaisi tehdä ajoissa, niin koirakin tietäisi mitä tehdään. ;)
Viime viikkoina olemme lenkkeilleet paljon metsässä. Sehän tarkoittaa sitä, että Kiki saa juosta vapaana. Vapaus on tainnut nousta sillä hattuun! Enenevässä määrin nenä vie Kikiä, eikä järki paljon päätä pakota silloin. Hajujen perään se lähtee, ja jäniksiä varmasti noissa metsissä riittää. Peurankin olen nähnyt kahteen kertaan.
Viime viikon lopulla hieman ihmettelin Kikin hillumista niin itsenäisissä, kuin ohjatuissa agilitytreeneissä. Jos mulla oli avustaja palkkaamassa, meni Kiki tämän luo haukkumaan ja oli todella kiinnostunut avustajalla olevasta lelusta. Paljon enemmän kiinnostunut kuin yleensä. Vikaa oli varmasti minussakin, kun en jaksanut niin paljon tsempata Kikiä. Päätin sitten molemmissa treeneissä lopettaa toistot kesken, kun tuntui ettei oma ajatus tekemisestä pysy kasassa, ja Kikiä näyttää enemmän kiinnostavan omaehtoinen palkkaus, ei mun kautta tuleva palkkaus. Laskeskelin tässä yksi plus yksi ja mietin, että vapauden huumalla voisi olla tälläinen kääntöpuoli. Kiki palkkaa itse itseään juostessaan hajujen perässä, ei siinä emäntää paljon tarvita.
Lauantaina metsään mentäessä päätinkin, että jos Kiki lähtee omille teilleen kauemmas, joutuu se loppulenkin ajaksi valjaisiin ja juoksuvyöhön kiinni. Tätähän osteopaatti suositteli, että sinänsä ei huono vaihtoehto sekään. Lauantaina ei todella päästy pitkälle, kun koira jo joutui hihnaan. Tänään olin taas metsässä ja päästiin ehkä lenkin puoleen väliin koira vapaana. Siinäkin huomasi, että Kiki oli vähän liiankin itsenäinen. Tutussa metsässä se tietää reitit, eikä sitä näyttänyt haittaavan juoksennella kauempana. Vaihtelin ahkerasti suuntaa ja piilouduin, niin Kiki taas muisti, että ei emäntä olekaan niin urautunut polkuihinsa. Tietenkin jossain kohtaa nenä taas vei, eikä Kiki kyllä nyt hirveän kauas ehtinyt (ei kadonnut silmistä), mutta pistin sen sitten loppulenkin ajaksi kiinni. Pitää ilmeisesti ottaa pieni hihnakausi, niin muistuu taas koiralle paremmin mieleen metsälenkin tarkoitus. Mun mielestä se on rentoa menoa, eikä nipottamista..
Emäntä elää varmasti paljon pidempään, kun saa seurata koiransa toilailuita.Päivittäin saa nauraa, on se niin hassu. Ehkä toisinaan tekisi mieli myös itkeä, mutta niitä kertoja on onneksi harvoin!
Sanoin Kikille kierrä, niin se päätti hypätä tolpan päälle. Siinä se tasapainoili. Kiki hyppäsi kerralla tuon päälle, ei mitään epäilystä siitä, ettei olisi päässyt tolpan nokkaan.
Kiki oli päivän aikana löytänyt pussin täynnä sen omia karvoja. Kysyn vaan, miksei kukaan ollut vienyt sitä pussia roskiin.. Vähän nauratti kun tulin kotiin!
Olen nyt pyrkinyt liikuttamaan Kikiä monipuolisemmin, tai ainakin liikuttamaan enemmän sekä koiraa, että itseäni. Viime viikko meni tällä kaavalla:
ma - lenkki kävellen ja hölkäten sekä kiipeilyt
ti - lenkki kävellen ja hölkäten
ke - uinti
to - kevyt päivä, vähän agia
pe - metsälenkki koirakaverin kanssa + agitreenit
la - metsälenkki koirakaverin kanssa
su - lyhyempiä lenkkejä ja niityllä rauhallisesti koirakaverin kanssa juoksemista
Aina kun koulu ja työt antaa myöden käydään päivällä metsässä. Iltaisin en viitsi Kikiä pitää irti kuin tietyissä paikoissa. Täällä on pimeällä aivan liikaa city-pupuja pienen koiran päätä sekoittamassa. Uimassa olisi tarkoitus käydä noin kerran viikossa. Siitä kätevää arkiliikuntaa koiralle, että uimaan voi mennä illalla, eikä tarvitse sinä päivänä tehdä pitkää lenkkiä pimeässä.
Tehtiin eilen whisky-leikkauksia treeneissä. Ideana siis, että itse jatkan suoraan, koira tulee mun takaa ohi ja kaartaa mun edelle hypäten viistosti esteen, jolloin itse leikkaan koiran linjan. Pääasiallisesti ollaan käytetty vierestä tai edestä ohjausta, tässä oli kyse takaa ohjauksesta.
Tässä leikkauksia muutamalla esteellä.
Ja tässä pidempää rataa.
Muuten ollaan tällä viikolla oltu pari kertaa metsässä eri koirakavereiden kanssa. Torstain omatoimitreeneissä tehtiin ihan muutamia kertoja keppejä ohjureilla ja puomia targetin kanssa ja ilman.
Tuumasta toimeen eli koirauimalaan. Sain kaverin ranskanbulldoggeineen lähtemään mukaan, joten oli seuraa niin emännällä kuin koiralla. Ensimmäistä kertaa oltiin menossa uimaan, joten varattiin uittaja varmuuden vuoksi. Molemmat koirat tykkäävät uimisesta ja saatiin kokeilla ilman uittajaa, että lähtisivätkä koirat uimaan ja nehän lähti. Lelut altaaseen ja pieni taputus pyllylle, niin molemmat koirat lähtivät hyvin nopeasti noutamaan leluja. Pelastusliivit oli päällä, jotta uiminen ei kävisi liian raskaaksi. Tosi hienosti molemmat hakivat lelua innokkaasti ja osasivat tulla ramppia pitkin ylös altaan reunalle. Lopussa piti vähän kärhämöidä altaan reunalla mikä on kenenkin lelu. Varmasti alkoivat molemmat olemaan jo sen verran väsyjä. Uimisen jälkeen vielä pestiin ja kuivattiin koirat ja paluumatkalla olikin väsyneitä koiria auton kyydissä.
Vähän on tärähtäneitä nuo kuvat. Ei ehtinyt tarkentaa, kun uijat olivat liian nopeita.
Märkä koira
Kiki lainasi uimalan vinkuvaa poroa. Sellanen pitää saada!
Käytiin tänään Kikin kanssa hölkkäilemässä ekaa kertaa kunnon varusteiden kanssa! Ja ai että oli nautinnollista hölkätä kädet vapaana! Olen miettinyt jo pitkään juoksuvyön ja joustavan hihnan ostamista. Valjaat Kikillä jo onkin. Viime viikolla päätin sitten ostaa varusteet, jotta voidaan rämpiä pusikoissa tarvittaessa koira hihnassa. Ja täytyy mainita, että ennen syyskuun lomamatkaa olin käynyt Kikin kanssa aloittelemassa hölkkää. Ennen treenejä tietenkin aina hölkätään, mutta noilla hieman pidemmillä hölkillä oikeastikin osaa arvostaa käsien vapautta.
Hölköteltiin hiekkateitä pitkin ja otettiin pätkiä kovempaakin vauhtia. Kiki tuntui nauttivan laukkaamisesta, kun sai hieman mua vetää. Valjaissa se saa vetää, hihnassa ei koskaan. Kymmenkiloisen kirpun vetäminen ei omaa kroppaa rasita ja nyt on se juoksuvyökin. Se vaimentaa tosi hyvin vedon, kuten joustava hihnakin. Osan lenkistä Kiki sai olla vapaana, mutta suurimman osan ajasta oli kiinni. Metsässä selvää hyötyä tästä, kun ei koira päässyt pikkulintujen perään. ;) Käytiin myös kiipeilemässä "rotkoja" (mitä lie juoksuhautoja) ylös ja alas, jotta saatiin mäkitreenin tyyppistä menoa puunrungoilla tasapainoilun lisäksi.
Saatiin tutuilta tuoretta poroa, jalkoja ja muita osia. En tiedä olisko tuoreus syynä siihen, että Kiki kävi vaan haistamassa poroa eikä koskenut siihen. Ehkä se haisee vahvemmalta, kuin tutut pakastettuna säilytetyt elukan osat. Poroa Kiki on kyllä aikaisemmin syönyt. Täytyy yrittää jonkun ajan päästä uudestaan, jos se poro kelpais.
Osteopaatti oli selvästi viikon kohokohta, mutta ehdittiin me paljon muutakin tehdä. Käytiin pitkiä lenkkejä metsässä ja niityllä. Kikin viikon kohokohta oli varmasti fasaanien metsästys. Saalista ei kuitenkaan yrityksestä huolimatta tullut. Tai ehkä kerron tarinan alusta asti. Käytiin puron varressa, ja Kiki meni kahlailemaan. Kahlaillessaan se haukkailee kuplia suullaan, kuvittelee kai ottavansa kiinni niitä. Puro menee hiekkatien varressa ja Kikillä on tapana aina juosta monta kertaa puron varteen ja sitten taas juosta täysiä mun luo. Kiki lähti puron varteen - kuulin "kräks" -äänen ja takaisin tuli puolimärkä koira. Vissiin se oli plumpsahtanut puoliksi puroon. Seuraavan kerran Kikin lähtiessä purolle kuuluikin fasaanin rääkymistä ja puskat vaan rytisivät. Mä kiljun pää punaisena Kikiä takaisin - aivan turhaan. Siellähän sitten olikin aika monta fasaania, eikä Kiki tietenkään voinut tulla takaisin ennen kuin työ oli kunnolla suoritettu ja kaikki fasaanit lähteneet lentoon. Emäntä oli oikein iloinen! Loppulenkki menikin sitten remmissä.
Osteopaatin kehotuksesta mentiin umpimetsään rämpimään. Eikä siinä mitään, mutta alkoi jo hieman hämärtää ja pikkulinnut viihtyi myös siellä pusikossa, niin pitihän niitäkin sitten jahdata. Olin ajatellut osan rämpimisestä suorittaa koira irti ja osan matkaa pitää koiraa kiinni. Suurin osa lenkistä menikin sitten remmissä, kun kyllästyin Kikin toistuviin irtoamisiin. Metsässä se ei nyt sinänsä haittaa, että koira lähtee omille teilleen hetkeksi, kun ei siellä muita ole, eikä teitä lähimaillakaan. Olisi vaan kiva, jos koiran korvat ei katoaisi.. Ei oo Kiki vielä oppinut, että irtoamisia on suositeltavaa harrastaa vain agilityn puitteissa!
Perjantain treeneissä tehtiin rataa. Siinä oli sokkaria, valssia ja päällejuoksua noin niin kuin ohjauskuvioina. Ensimmäisellä yrityksellä hölkkäsin ja ihastelin Kikin menoa. Arvata saattaa, että sillä tyylillä ei medikoiran perässä pysy. Toisella yrityksellä otin jalat alleni ja sitten mentiinkin hienosti! Päällejuoksua vähän mietin, että mitenhän se mahtaa mennä, kun sitä ollaan tehty joskus (ehkä?). Menihän se, kun mä olin siellä missä pitääkin, eli koiran edellä ohjaamassa sitä päällejuoksua. Satu sanoi, että Kiki hienosti luki mun kroppaa ja valitsi kulmassa olevan esteen, vaikken täydellisesti ollut sinne menossa. Ja taas, että hyvin menee jos emäntä tajuaa juosta eikä jää ihastelemaan koiran menoa. Tehtiin puomia ennen rataa ja sitä pitää hioa itsenäisemmäksi edelleen. Kaikki ajallaan.
Video puomista.
Tässä vielä video radasta. Huomaa emännän tyylin viimeistely -> housunlahkeet sukissa. Miten näissä videoissa näyttää, että hölkkäisin?! Todellisuudessa sain pinkoa ja olin kyllä hengästynyt mentyämme rataa 3 tai 4 kertaa putkeen..
Tänään koitti kauan odotettu käynti osteopaatti Maare Kaiperlan luona. Ensin saatiin tarpeellista bussitreeniä, sillä aivan liian vähän tulee bussilla matkustettua. En tiedä johtuiko menestyksekäs bussissa matkustaminen paikkavalinnasta, emännän / koiran mielentilasta vai mistä. Mentiin heti kuskin taakse istumaan ja se näytti olevan aika hyvä paikka. Koiralla seinät nojata. Kiki haisteli bussiin tulijoita, mutta yllättävän hyvin rentoutui makaamaankin. Kampista käveltiin sitten Kasarmikadulle. Vaikka kaupungissa ei koiran ohituksia juuri tullutkaan, niin sai koko ajan väistellä vastaantulijoita, vaihdella jalkakäytävän puolta ja pysähtyä valoihin. Ei ollenkaan rentouttavaa kävelyä tuo tuollainen..
Kiki tyypillisesti murras Maarelle varmuuden vuoksi, mutta Maare aloitti tunnustelemalla takapäätä ja hyvin nopeasti Kiki hyväksyi asian. Samalla Maare kyseli miksi ollaan tultu ja mitä oireita on jne. Kerroin lonkkakuvissa havaitusta vinoudesta, hännän asennosta ( kaartuu oikeastaan aina vasemmalle) ja vastakkaisten raajojen nostossa havaitusta vinoudesta. Maare sanoi heti, että lantio on vino. Vasen takajalka on kireä, polvessa rasituksen merkkejä. Takapään lihakset heikot (fyssarikin kertonut tämän). Samoin vastakkainen eturaaja eli oikea etujalka on rasittunut. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että vinouden voi korjata! Kiki rentoutui Maaren käsittelyssä hyvin. Teki kyllä samaa mitä fyssarillakin, että kun takapäätä käsitellään ja koiran pitäisi olla kyljellään, Kiki kääntyi selälleen, vähän väisti alta pois. Kiva oli kuitenkin huomata, että Kiki rentoutui nopeasti, eikä yhtään murinaa kuulunut sen jälkeen, kun Maare oli Kikiin koskenut. Parasta oli kuitenkin Maaren lopetettua käsittelyn ja Kiki pääsi jaloilleen, meni Kiki pussaamaan Maarea naamaan. :D Se on Kikiltä iso luottamuksen osoitus. Ei vissiin ollut kauheeta.Voin vain suositella Maarea ja uskon kyllä hänen ammattitaitoonsa!
Ohjeiksi saatiin keskittyä monipuoliseen liikuntaa. Esimerkiksi umpimetsään rämpimään ja Kikille vetovaljaat päälle, jotta se malttaisi kävellä ja koota itseään. Käveleminen taitaakin Kikille olla se vaikein askellaji ;). Aina täytyy mennä vähintään reippaasti tai lujaa (paitsi haistelulenkeillä). Vähän olin uumoillutkin, että taitaa ensi viikolla alkava agilitykurssi jäädä väliin. Parempi antaa Kikille nyt aikaa, jotta lantio korjaantuisi ja samalla voidaan keskittyä liikkumiseen. Ja ehkä voisin käyttää agilityyn tarkoitetut rahat Kikin uimaan viemiseen. Ei ollakaan koirauimalassa käyty, mutta uimisestahan Kiki tykkää.
Siinä Kikin viime viikon loppupuoli. Rally-tokoiluhan lähti siitä, että meidän agilitykaverit ovat menossa Rally-tokon sm-kisoihin joukkueena, kun kisat kerran täällä lähellä on ja onpahan sitten osallistuttu oikein sm-kisoihin ;). No yksi koirakko puuttui joukkueesta peruuntumisen vuoksi, joten me sitten Kikin kanssa ilmoittauduttiin vapaaehtoisiksi kokeilemaan rally-tokoa (ja kisoistahan on tunnetusti hyvä aloittaa lajiin tutustuminen). Kiki osaa perusjutut seuraamisesta, mutta ei enempää. Treenailin kotona seuraamista, joka meni ihan ok. Omatoimitreeneissä torstaina kokeilin sitten seuraamista agilityhallissa, ja eihän siitä tullut yhtään mitään. Ei voi pieni koira ymmärtää, että agilityhallissa pitäisi koota ajatukset seuraamista varten. Kiki oli aivan intopinkeenä. Raukka odotti aksaamista. Olin jo aikaisemmin miettinyt lainakoiraa rally-tokoon. Lainakoira Isabella kun osaa jo seuraamiset ja muut tarvittavat temput, niin tässä tilanteessa ohjaaja pääsee helpommalla. Kisathan ovat siis jo kuukauden päästä. Ei riitä mun eikä Kikin into hioa seuraamista ja muita juttuja, joten vaihdoinkin Kikin sitten Isabellaan. Taisin ehkä miettiä pienen pääni sisällä opettavani Kikille rally-toko juttuja ihan rauhassa.. Saa nähdä. Tällä hetkellä olen agility-innostuksen pauloissa. Ensi viikolla alkaa toiset viikkottaiset ohjatut agitreenit Agility Akatemiassa.
Kikin kanssa tehtiin omatoimitreeneissä keppejä. Kiki on tehnyt vain verkkokepeillä ja kyselinkin meidän ohjaajalta, että toimiiko ohjurit samalla tavalla. Periaatteessa joo, mutta huomasi kyllä, että ne oli Kikille aivan uusi juttu. Verkoista kun ei pääse läpi/yli/ali niin kuin ohjureista.. Opetin sille siis että ohjureiden sisäpuolella olisi mentävä. Seuraavaksi jatketaan ohjureilla ja yksi kerrallaan ohjurit pois. Verkoillahan se menee jo aika hyvin ja verkkoja saa ottaa osan poiskin. Jäikö mainitsematta että vauhtia riittää kepeilläkin, se ei liene yllätys:).
Kiki pääsi `mummin` luo hoitoon. Siellä odotti uusi lelu, lahjontaa ilmassa. No ei huolta, Kiki tuhosi lelun hyvin nopeasti ja saikin sitten kuulemma seuraavana päivänä uuden lelun. Olivat vissiin käyneet yhdessä eläinkaupasta valitsemassa. Eläimiä ja lapsia voi näköjään yhtälailla lelliä, kun ne eivät ole omia.:D
Sunnuntai menikin sitten lenkkeillessä. Ensin käytiin Kikin uuden koirakaverin ja tämän omistajan kanssa metsässä kahlaamassa mutalätäköissä. Koirilla riitti vauhtia! Kiki pääsi pesulle lenkin jälkeen. Illalla lähdettiinkin vielä ranskiksen ja sen omistajan kanssa toiselle lenkille merenrantaan. Syyspäivästä voi hyvin nauttia harmaudesta huolimatta, kun on hyvää lenkkiseuraa!
Sain vihdoin ostettua Kikille Back on track -verkkoloimen. Nyt pääsen testailemaan sitä ennen treenejä lämmittelyssä (jos ei sada). Pitää vielä ostaa kevyt sadetta pitävä loimi treenilämmittelyä varten. Sen ostaminen onkin vaikeampaa, en ole vielä löytänyt sellaista kun haluaisin.
Käytiin tiistaina perjantain sijaan treeneissä tekemässä kontakteja. Keinu on Kikille vielä jännä juttu. Ihmettelen vähän, että miksi on jännä juttu, kun ei sille yleensä joku jo tehty asia ole jännää. Johtuiskohan siitä, että kesällä Kiki varmaan luuli keinua puomiks ja meni keinun vahingossa yksinään.. Oli aika pahasti keinu jätetty treenattavien esteiden lomaan. No mutta, keinua ollaan muutenkin tehty vielä hihnassa ja nameja on ripoteltu koko keinulle, ja keinun laskeutumista hidastaen. Näin jatketaan edelleen, nameja koko matkalla ja koira hihnassa. Avustaja hidastaa keinua.
Puomitreenit: ensin nami targetille, sitten nami avustajan heittämänä targetille, sitten ilman namia ja suoraan liikkeelle. Ekalla kerralla oli häiriötä ja Kikihän ei jäänyt kontaktille, kun ei sitä namia ollut. Seuraavalla kerralla jäi kontaktille, kun ei ollut häiriötä. Yleensähän meillä ei ole treeneissä häiriötä ja tietenkin kun tekee jotain asiaa ekaa kertaa, niin hyvä niin. Nyt ei vaan kumpikaan meistä ohjaajan kanssa tullut huomioineeksi, että toinen koira teki keppejä. Nyt jatketaan tällä kaavalla puomille palkkausta, jotta koira alkaa ajattelemaan itse ilman namiakin, että mitä siellä pitikään tehdä.
Keppejä ei olla tehty pitkään aikaan. Jatkettiin verkkokepeillä ja tosi hienosti Kiki muisti homman jujun. Vauhtia sillä riittää. 4-5 verkkoa saa olla pois. Tänään voisin treenata ohjureilla keppejä, ja se onkin uusi juttu Kikille.
Meillä tulee nyt hetkellisesti toinen ohjattu agilitytreenikerta viikkoon. Päästään agilityakatemiaan Oreniusten oppiin aina tiistaisin! Siellä sattui olemaan tilaa ja kun ei olla vielä seurapaikkaa saatu, niin nyt tuli hyvä sauma. Mulla on koulussa sopiva hetki, eli ei ole harjoittelua syksyn aikana, joten ei tarvitse rajoittaa omia menoja vaihtelevien työvuorojen takia.
Lauantaina olin kuuntelemassa eläinfysioterapeutti Patricia Hirnin pitämää luentoa aiheena agilitykoiran fysiikka ja lihashuolto. Siinä käytiin läpi koiran rakennetta ja miten mikäkin runkotyyppi vaikuttaa agilityssä ja mihin kannattaa kiinnittää huomiota oman koiran rakenteen kohdalla. Kikillähän on aika suorat etujalat ja painoa edessä enemmän. Tällöin kannattaa kiinnittää huomiota lapoja liikuttavien lihaksien jumppaamiseen. Hännän merkitystä olen miettinyt ja se onkin koiran `ruori`. Häntä vähentää selän rasitusta. Ehdin jo iloita, että onpa hyvä kun Kiki on pitkähäntäinen perro. Kuitenkin ne koirat, jotka syntyvät hännättöminä (kuten osa perroista) ovat tottuneet hännättömyyteen ja ne saattavat olla nopeampia käännöksissä!
Siellä käytiin läpi harjoittelun tavoitteita ja rasituksen määrää suhteessa lepoon. Hyviä vinkkejä tuli omaan harjoitteluun mietittäväksi. Samoin lämmittely ja palauttelu käytiin hyvin yksityiskohtaisesti läpi. Treeneissä on tietenkin vähän ongelmallista se, että ensin lämmittelee koiran ja sen jälkeen se joutuu odottelemaan. Ehkä pitää jättää toisten ratojen katselemiset väliin tämän takia, vaikka toisten suorituksista kyllä oppii, tai ainakin voi samalla miettiä miten itse tekisi suorituksen. Pitää myös hankkia Kikille takkeja, jotta voi pitää koiraa vähän lyhyemmässä karvassa läpi talven ja lämmitellä takki päällä. Lihakset pysyy paremmin lämpiminä, enkä toisaalta raaski treenata koiraa talvellakaan todella pitkässä karvassa.
Saatiin ohjeet miten voi jumpata syviä lihaksia ja miten isompia lihasryhmiä. Suurin osa oli samoja harjoitteita, joita tehdäänkin jo fyssarin ohjeiden mukaan.
Koiran kestävyyskunnon ja palautumiskyvyn kannalta on oleellista, että koira saa lenkkejä päivittäin:
- vähintään tunnin päivässä irtilenkkiä
TAI
- vähintään kaksi tuntia päivässä remmilenkkiä
Tälläisten lenkkejen jälkeen koiran ei pitäisi olla aivan puhki. No meillä harvoin koira on puhki lenkkien jälkeen. Selvästi näkee, että Kiki on rauhallinen ja tyytyväinen lenkkien jälkeen, mutta helposti se jaksaisi vielä vähän lisää. Pitänee kyllä ottaa ohjelmaan muutaman kerran viikossa vielä pidemmät lenkit molempien kunnon kohottamiseksi.
Tasapaino kehittyy hitaissa, tarkkuutta vaativissa liikkeissä. Esimerkiksi viljelee nameja matolle ja koira etsii niitä nostaen yhtä jalkaa kerrallaan. Lihasvoima ja joustavuus taas kehittyvät ulkoillessa. Pääperiaate on, että laukassa tulee voimaa, ravissa palautellaan ja käynnissä kehittyy syvät lihakset.
Maanantaina Kikillä oli fysioterapia. Olen kyllä todella tyytyväinen meidän fyssariin, kun Kikihän ei vieraita ihmisiä rakasta, ja tämä fyssari sai ekalla kerralla Kikiä hieroa kunnolla namitettuaan Kikiä vähän aikaa. Alkuun Kiki yritti sanoa vastaan ja vähän murisi, mutta kun fyssari ei siihen reagoinut, niin koskettaminen oli ok. Nyt toisella kerralla hän antoi pari nakinpalaa Kikille ja sitten alettiinkin hieroa. Kiki tyytyi kohtaloonsa. :) Taas lanneranka oli hieman jumissa, muuten kaikki ok. Samoja jumppia jatketaan, mutta lisätään varsinkin vastakkaisten raajojen nostossa toistoja, jotta takapäähän saisi voimaa lisää. Uusi käynti on sitten 6 viikon päästä.
Perjantain treenien teemana olivat isot ja pienet valssit. Ennakointia tuli myös ja päätin kokeilla tehdä sokkarin. Sokkaria ollaan tehty ehkä muutama kerta, mutta kerrankin päätin luottaa itseeni ja koiraani ja kokeilla valssin tilalla sokkaria. :) Ja se kannatti! Tehtiin kuulemma päivän paras sokkari! Eli tehtiin ratapätkää, jossa oli 12 estettä. Joka välissä tuli valsseja, muurille ennakointi ja sitten THE sokkari! Tässä videossa on ensin pätkä, jossa harjoittelen keilaamaan koiran esteen yli ja sitten lähdetään muurilta tekemään pätkää, jossa muurin jälkeen toinen hyppy menee sokkarilla.
Olin tyytyväinen, kun ensimmäisellä yrityksellä päästiin koko ratapätkä läpi. Sitä suoritusta ei ikävä kyllä ole videolla. On kiva huomata kehitystä tapahtuvan! Välillä tuntuu asioiden etenevän niin hitaasti, kun itse ei osaa ja koirakin tarvitsee joissain tapauksessa paljon toistoja. Esimerkiksi kontaktit puomille ja aalle, niitä ollaan hiottu ja hiotaan vielä pitkään.. Ei meillä mikään kiire ole, mutta kun hioo ja hioo, niin joskus on sitten kiva nähdä selvää edistymistä.
Näissä treeneissä Satu sanoi, että mun pitää alkaa miettiä rataa enemmän kokonaisuutena, ei vaan osasuorituksena. Ja se onkin totta. Sitä keskittyy niin tekemään jotain tiettyä kuviota, että sitten jää ihastelemaan vaikean kohdan onnistumista ja onkin jo auttamattomasti myöhässä seuraavasta tehtävästä. Toinen asia oli keilaus. Agilityä aloittaessamme mä huidoin hirveesti ohjaavalla kädellä. Sen oon nyt saanut kitkettyä pois, niin sitten en enää muistanutkaan keilata keilausta vaativassa kohdassa (kun koiraa lähetetään esteelle kauemmas eteen). Jatkossa yritän edelleen olla huitomatta, mutta osata myös keilata tarvittaessa.
Huomaan olevani aina ohjattujen treenien jälkeen enemmän kuin tyytyväinen Kikiin! Siinä on kyllä super treenikaveri! Se tekee aina innolla, jaksaa toistoja, hillitsee hermonsa jajajaja. Kiki on niin ihana kun sen jättää odottamaan lähtöä. Siinä se istuis vaikka maailman tappiin odottamassa mun vapautuskäskyä. Vaikka intoa ja vauhtia on heti kun saa luvan lähteä, niin on aika hyvä juttu, kun koira osaa odottaa lähtömerkkiä. Nytkin huomasin kertaavani radan pikakelauksella läpi sen jälkeen kun olin jättänyt Kikin odottamaan lähtöä.
Ei kyllä mennyt kennelliitolla kauaa antaa tuomiota, kunhan olivat kuvat vihdoin saaneet. Kiki sai lonkista A/A ja kyynärät 0/0.Hyvä juttu! Vaikka eiväthän nuo yksistään mitään kerro koiran terveydestä, niin on silti hyvä tietää, että lähtökohdiltaan koiran kroppa on kunnossa. Paitsi se mysteerilantio.. Ensi viikolla onkin fysioterapia ja kahden viikon päästä osteopaatti.
Käytiin metsässä samoilemassa uusia polkuja. Käveltiin ristiin rastiin ja luulin jo meidän ajautuneen kauas lähtöpisteestä, mutta olimmekin ihan lähellä. Ei jouduttu hukkaan. Mä näin peuran, Kiki onneksi ei. Sen ei tarvitsisi oppia pupujahdin lisäksi vielä peurajahtiakin.
Tässä pari kuvaa.
Ennen lenkkiä Kiki nautiskeli päikkäreistä mun jalkojen päällä
