Hassu otus vol 2

Tässä pieni pätkä pupunloikkaa videolla. Kiki etsii heitettävää keppiä.

Ja lisää Kikin hassuja tapoja. Kiki kävelee lenkillä mun edellä nahkahihnassa. Mikäli hihna joutuu Kikin selän päälle alkaa se välittömästi kiemurrella ja nostaa selkää kaarelle. Varsinkin jos sataa ja sekä turkki että hihna ovat kastuneet. Samalla se vilkuilee remmin päässä kävelevää ihmistä kertoen, että nyt joku mättää..

Kikin huomatessa ihmisen pukevan ulkoiluhousut jalkaan saattaa se liukua ihmisen jalkoihin venyttäen itsensä pitkäksi, takajalat taakse ja etujalat eteen. Tätä samaa liukumista on myös kiva tehdä keittiön mattoa rullaten, se kun kivasti menee kasaan.

Häkkitreenit on saatu siihen pisteeseen, että Kiki jää hiljaa häkkiin, vaikka itse poistunkin asunnosta. Treeneissä hiljaa häkissä olo ei ainakaan vielä toimi. Kotona Kiki menee häkkiin mielellään (ja nukkuu siellä toisinaan vapaaehtoisesti), mutta treeneissä se ei millään haluaisi sinne mennä. Treeneissä mennään eikä kökitä häkissä odottelemassa..

Niin paljon asiaa..

.. Ja niin vähän aikaa. Taidetaan olla menossa sinne ja tänne aina työpäivän jälkeen, että viikot vaan hurahtaa ohi. Onneksi on enää viikko kesätöitä ja sitten on kauan odotettu viikon loma!

Tällä viikolla Kiki on saanut runsaasti harjoitusta ihmisiin tutustumisessa. Ollaan käyty sukulaisilla ja meillä on käynyt kavereita kylässä. Kaikki nämä ihmiset ovat sellaisia, joita Kiki on ennenkin nähnyt, joten on tietenkin ollut paljon helpompaa harjoitella, koska tuttujen ihmisten luo Kiki menee itsekin. Onpahan saanut lahjontaa ja vieraat ovat teettäneet Kikillä temppuja. Kikin hauskin temppu on ihmisten reaktioista päätellen kurre-niminen temppu. Tämä temppu on kopioitu Isabellalta. ;) Kuva on ehkä vähän huono, ja välillä Kikin etutassut on koukussa paremmin ihan niin kuin kurrella. Niin ja koirakavereita Kiki on myös nähnyt. Lapinkoira kävi kylässä ja tytöt vähän nahistelivat, mutta olivat kyllä sitten ihan rauhassa nahistelun jälkeen. Mila-collieta ollaan myös nähty. Käytiin koirien kanssa uimassa.

Torstaina oltiin itsenäisissä agitreeneissä kavereiden kanssa. Tehtiin kontakteja puomilla ja aalla. Luulen et Kikin kehonhallinta ja idea aan tekemisestä on kehittynyt. Aion vielä hioa aata pitkään yksittäisenä ennen kuin uskallan ottaa sen osana rataa. Kiki tykkää puomista paljon. Kontaktiesteet on kivoja tietenkin, kun niissä saa namipalkkaa. Vaikka onhan lelu palkkana huippua sekin, mutta kun Kiki näki että vein targetin puomin päähän, niin puomillehan se meni, vaikka tarkoitus oli mennä ensin muita esteitä. Intoa riittää ja se on hyvä! Tehtiin myös jotain radan pätkää. Kokeiltiin pakkovalssia ja takaakiertoja jne. Tuntuu kyllä, että ollaan kehitytty! Kun itse osaa vähän jotain, niin voi valita esteet ja miettiä niiden välille sopivia kuvioita. Ja vielä onnistua siinä tekemisessä! Nyt on kyllä kova hinku päästä katsomaan kisoja, joissa voisi seurata miten muut suorittaa tietyt tiet ja kuviot. Ensi viikonloppuna olisi sopivasti melko lähellä kisat, joten taidan mennä katsomaan.

Tytöt painii

Tuli hiki!

Karvapuoli Mila

Näyttelytreenit

Eilen oltiin (ja perjantaina)  taas näyttelytreeneissä. Käydään siellä ihan vaan sen takia, että Kikin olis helpompi hyväksyä vieraita ihmisiä. Muutaman kerran jälkeen se on alkanut tuntea kouluttajan eli toisinsanoen namitädin. Kiki hypähti iloisesti takajaloilleen kouluttajaa vasten ja kyseli, että missä ne nakit on?! Vieraita ihmisiähän se lähestyy korkeintaan haistelemaan. Nyt pitää vaan pyytää kavereita kylään ja tehdä samoja lähestymistreenejä ensin tuttujen ja sitten vähän vieraampien ihmisten kanssa. Harjoiteltiin toki juoksemista, mutta jotenkin ne hommat ei oo meidän juttu. Molemmat varmaan mietittiin, että tästä puuttuu se vauhti ja tekemisen meininki niin kuin agilityssä ollaan totuttu. Nelijalkainen on kyllä helpompi motivoida tekemään mitä vaan namejen avulla, joten ehkä se oli sittenkin emäntä, jota se touhu ei niin paljon innostanut. ;)

Mietin tässä joku aika sitten, että Kikillä ei varsinaista murrosikää ole ollut. Se on käyttäytynyt varsin tasaisesti peilaten ihmisten käyttäytymistä koko ajan. Eli jos me ei olla tarkkoja rajojen suhteen, niin hetihän sen näkee, että tuo otus käyttäytyy vähän huonommin. Tänään luinkin koirafoorumilta, että monen koiran laumassa ei mitään murrosikää tai mörkökausia tavata. Se olisi siis ihan ihmisestä riippuvaista, kun ei ole toisia koiria kasvattamassa junnuja. Ihminen ei tietenkään osaa kasvattaa koiraa niin kuin toiset koirat. Tänään aamulenkillä Kiki lähti välillä metsään huitelemaan omia reittejään, mutta iltalenkillä ei ollut tälläistä havaittavissa. Hoksasin tehdä sen kanssa seuraamista nameilla ja hio vapaa -käskyä, niin ilmeisesti Kiki sai mielekästä tekemistä ja käyttäytyi sen jälkeen oikein mallikkaasti. Ehkä viime viikon agitreenittömyys alkaa näkyä molemmissa. Tarvitaan yhteistä tekemistä, ja kun agility on molempien mielestä aivan huippua, niin mikä paremmin saisi meidät puhaltamaan yhteen hiileen! Aion kyllä lenkkejen lomassa hioa jatkossakin seuraamista ja muita yleishyödyllisiä taitoja. Ei ne mitään oikeeta tokoa ole, mutta kuuliaisuus lisääntyy ja koira saa mietittävää.

Maastoeste!

Hassu otus

Kikillä on joitakin hassuja tapoja, joilla se ilahduttaa ihmisten päivää. Aamulla kun me herätään, tai kun ollaan tulossa kotiin tulee pieni koira häntä ja kroppa heiluen tervehtimään. Rituaaliin kuuluu ensimmäisenä näköpiiriin osuvan lelun nappaaminen suuhun, ja jos lelu sattuu olemaan skinneez-lelu, se pitää tunkea mahdollisimman mytyssä suuhun, jotta sitä saa otettua mahdollisimman paljon suuhun. Suuhun tunkemisen ihminen huomaa yleensä siitä, että koiran etuhampaat tökkii pohjetta, kun pitäähän olla joku tuki, minkä avulla lelua ahdetaan suuhun. Sitten kun lelu on mahdollisimman paljon suussa, on hyvä liehakoida ihmisiä kurinan säestämänä. Kurina on hyvin tyypillistä ilon ilmaisua Kikillä! Tietenkin korvat ovat takana ja jos koiraa rapsuttaa liehakoinnin yhteydessä, niin se seilaa edes takas jalkojen vieressä ja kellahtaa selälleen. Tällä hetkellä tervehtiminen on hillitympää, koska ollaan rauhoitettu tilanteet, eikä tervehditä koiraa kuin satunnaisesti.

Viime aikoina Kiki on oppinut ulvomaan. Kerran jätin sen autoon treeneihin saavuttuamme ja autosta kuului hetken ulvomista. Lisäksi Kiki on jalostanut ulvomisen toisinaan tervehtimiskäyttöön. Minä jäin koiran kanssa kaupan ulkopuolelle odottamaan ja kun toinen puolisko tuli takaisin, niin hänet nähdessään Kiki ulvoi hetken, kunnes alkoi taas kurista onnesta. Ja se on harrastanut ulvomista nimenomaan tervehtiessään.

Pentumaisia piirteitä Kikillä vielä riittää. Se on oppinut leikkimään yksin, kun taloudessa ei toisia koiria ole. Ulkona riemua herättää päivittäin kävyt ja kepit. Käpy suuhun ja keinuhevoslaukkaa niin paljon kuin remmi antaa myöden. Irti ollessaan riemu on tietysti rajaton. ;) Käpyjä ja keppejä voi myös kantaa suussa ihan rauhallisesti kävellen. Pois se kyllä antaa aarteet käskystä. Metsässä on kiva vimmaisesti kaivaa juuria maasta tai haukkailla sammalta. Tänään juurten repiminen aiheutti SUUREN hepulin ja siellä sitten koira juoksi ympyrää. Kotona Kiki saa toisinaan laatikossa olevia leluja käyttöönsä ja niitä sitten heitellään vimmaisesti. Jos se saa pallon, on se tietysti laitettava kaapin / sohvan alle ja sitten tuijotetaan emäntää, että voisitko antaa pallon, ihan vahingossa se meni kaapin alle.. Vinkulelua vingutetaan loputtomiin, joten siksi niillä leikkiminen on harvinaista herkkua. (ihmisten hermo ei kestä)

Tässä vielä kuvat Kikistä kaatuneen puunrunkoon nojaten. Kuvien oton välissä n. vuosi.

Huomioimattomuuskuuri

On meillä menossa. Emännällä meni maalla hermot, kun koiran korvat hävisivät. Ja ihan itseäänhän siitä saa syyttää (kun on tullut lellittyä liikaa), joten nyt on kotona tiukka kuri päällä. Sinänsä ei tarvitse kuria tiukentaa, kunhan vaan ei anna huomiota koiralle, niin alkaa taas korvat tulla kuulolle. Vaikutuksen on saanut huomata jo parissa päivässä. Kiki ei ihan niin paljon vahtaa ihmisten tekemisiä. Tultiin juuri lenkiltä ja Kiki sai juosta pitkään irti. Eikä se edes lähtenyt vieressä olevan variksen perään, joten tässäkin asiassa sai huomata, että emännän meno kiinnosti enemmän. Eilen Kiki oli ihmeissään, kun sitä ei otettu sohvalle rapsuteltavaksi. Sitten se haukotteli kovaäänisesti pitkään.

Tosiaan korvat katosivat, kun maalla sai niin paljon huomiota ja varmasti senkin takia, että kun oltiin tulossa uintireissulta irtokoira juoksi meidän eteen, eikä kumpikaan meistä ihmisistä kerennyt häätämään irtokoiraa pois. Kiki sitten haukku tälle koiralle ja oli tapahtuman jälkeen häntä pystyssä. Varmasti oikein ylpeä kun puolusti ihmisiään. Välillä sitä toivoo, että Kiki ei olisi aivan niin vahvaluonteinen. ;) No jos tässä itsekin kehittyisi, kun koira heti osoittaa milloin emäntä on lepsuillut.

Maalla on mukavaa

Oltiin maalla sukulaisten luona ja siellä päästiin rikkomaan arjen juttuja. Kiki oli tietenkin innoissaan, kun saa kirmata vapaana ja nauttia elämästä. Uintireissulle lähdettiin pyörällä. Kerran aikaisemmin olin kokeillut pyöräillä Kiki vierellä lyhyen pätkän. Ensimmäinen järkytys sille oli jo nähdä mut pyörän päällä. Ei mahtunut sen pieneen päähän, että miksi emännällä on erilaiset jalat.. Sitten kun se siihen tottui, niin pystyin kokeilemaan pyöräilemistä koira vierellä. Maalla pyöräily Kikin kanssa sujuikin oikein mallikkaasti. Pyöräilin hitaasti ja Kiki ravasi tien piennarta pitkin. "Mennään" -käsky on kullan arvoinen, mutta sen Kiki onneksi osaa ja tietää, että silloin myös mennään. Pyöräillessä ei koko ajan voi pysähdellä. Samoin "reuna" -käsky on Kikille opetettu ja se pätee tien oikeaan ja vasempaan laitaan, riippuen siitä kummassa reunassa ihminen on. Näillä eväillä sitten pyöräiltiin pari kilsaa uimarannalle. Myös Kiki pääsi uimaan, koska se oli pieni uimaranta, jossa ei muita ollut. Takaisin tullessa Kikin vauhti alkoi hyytyä ja siksi keksittiin vaihtoehtoinen matkantekotapa. Ei se kovin kauaa korissa viihtynyt, mutta sai olla hetken kyytiläinen.

Viimeisenä kuva Isosta Vasikkasaaresta, jossa oltiin retkellä viime viikolla. Hypättiin yhteysaluksen kyytiin ja matkustettiin saareen. Siellä olikin mukava uida ja viettää helteistä kesäpäivää kavereiden kanssa.

Kiki lentää

Että olipas vauhdikkaat agilitytreenit.. Tehtiin muutamaan kertaan aata, ja se meni välillä turhan lujaa. Todisteena video.

Alussa tehtiin kahta peräkkäistä estettä vekillä, eli että itse seison esteiden välissä, niin että koiran täytyy kiertää mut ja samalla se saa suoran linjan eteen esteelle ja sen jälkeen tulevalle puomille. Toimi aika hyvin. Puomilta jatkettiin putken kautta muurille ja siitä olisi tullut aa, mutta mun kroppa näyttikin viereiselle putkelle ja sinnehän Kiki tietysti meni, koska onhan putki tietenkin tutumpi ja kivempi kuin aa!

 Tehtiin myös kahdella esteellä välistä vetoa. Ensimmäisenä versiona lähetys esteelle, itse valssaten ja sitten taas kääntyen. Me ollaan tehty välistä vetoa hartiakäännöllä ja se kun tuntuu yksinkertaisemmalta, jos sen osaa, niin tehtiin sitten sitäkin. Ja se on helpompi ja yksinkertaisempi. Ainakin itse olen nopeampi, kunhan saan ne hartiat kääntymään. Ja tärkeintä, että Kiki seuras
hienosti!

Mietin ratapätkää ennen, että onkohan fiksua tehdä aata radan osana, koska Kikillä ei vielä kropan hallinta ja aan osaaminen ole kohdillaan. No tehtiin kuitenkin ja seuraksena oli seuraavaa.. Videon jälkeen tehtiin toki uudestaan hieman hallitummin. Lihaskunnon kasvattaminen ja kropan hallintatreenit taitaa olla ajankohtaisia. Nuori koira kun on, niin ei siltä vielä tarvitse odottaakaan täydellistä kropan hallintaa.

Että sellasta.. Välillä vähän hirvittää ja mietin, että onkohan tää harrastus ihan järkevää. Pitänee siis jatkossa luottaa omaan harkintakykyyn.

Muutamat kuvat vielä treeneistä.

Viikonlopun äksöniä

 Perjantaina lähdettiin Kikin ja Milan kanssa metsään lenkille. Tämän kaksikon meno on huomattavan rauhallista pentuaikoihin verrattuna. Muutamat spurtit ja riehumiset pitää tietenkin ottaa, mutta muuten touhuavat omiaan. Tai Kiki keskittyy kantamaan keppiä suussaan, eikä silloin voi tietenkään Milan kanssa leikkiä. Kiki on myös keksinyt, että kallion päällä olevaa multaa on kiva kaivaa, sieltä löytyy juuria!

Musta kieli

Muutenkin viikonloppuna oli arjesta poikkeavaa ohjelmaa, kun käytiin ranskanbulldogin kanssa koirarannalla. Kiki kohtasi voittajan, kun ranskis jyräs voimalla ja nouti ison karahkan vedestä syrjäyttäen Kikin. Hyvä vaan Kikille, ettei se aina vie keppejä tai leluja toisten nenän edestä. Koirarannalta jatkettiin matkaa venesatamassa sijaitsevan ravintolan terassille syömään. Tuonne on saanut jo monien vuosien ajan ottaa koirat terassille ja nytkin siellä oli meidän koirien lisäksi varmaan 10 muuta koiraa. Tilaa riittää kaikille, kun ei tarvitse vieri vieressä istua toisten koirien kanssa. Hienosti koirat osasivat käyttäytyä ja me saatiin syödä rauhassa.

Lauantaina metsälenkit jatkuivat vuorostaan Helsingin puolella keskuspuistossa. Kiva vaan, kun pääsee välillä eri maisemiin eikä aina tahkoa niitä samoja lenkkejä päivästä toiseen. Itse ainakin alan kyllästyä.

Pakkovalssia ja takaakiertoja

Torstain treeneissä tehtiin ensin keppejä käsiohjauksella. Ei olla noin ennen tehty, vaan ainoastaan verkkokeppejä niin, että osa verkoista on ollut jo pois. Kiki seuras hyvin mun kättä ja vauhtia meinasi olla liikaakin. Oon kyllä lukenut, että verkkokepit ja käsiohjaus tukevat toisiaan. Käsiohjaus on siitä hyvä, että sitä voi treenata missä vaan on kepit. Verkkokeppejä voi tehdä vain meidän ohjatuissa treeneissä.

Seuraavana oli vuorossa pakkovalssi. Eli Kiki jäi istumaan ensimmäisen esteen taakse, mä menin toisen esteen takapuolelle ja annoin Kikille merkin kiertää esteen sivusta mun luo. Sitten kun se oli mun lähellä, käänsin oman navan esteelle (kun ensin olin selkä esteeseen päin) ja kerroin Kikille että este hypätään. Siitä jatkettiin esteen kautta putkeen ja palkattiin koira. Tähän asti me ollaan tehty yhteislähdöt, mutta tuolla ollaan nyt tehty niin, että Kiki istuu ja saa sitten luvan lähteä. Helpottaa mun työtä, kun ei tarvitse kilpaa juosta. Näissä torstain treeneissä tehdään muutenkin lyhyempää pätkää, kuin omissa treeneissä, joten ei senkään takia mulle tule niin kuuma. Ollaan tehty myös paljon enemmän suoraa pätkää, jossa tulee irtoomista harjoiteltua. Omissa treeneissä ollaan pääosin tehty yli 10 esteen radoilla pyöritystä, jossa tulee ohjauskuvioita ja haasteita enemmän. Ihan hauskaa tehdä välillä vähän lyhyempää pätkää ja erilaisia kuvioita toisen opettajan kanssa.

Takaakiertoa ollaankin tehty Kikin kanssa monesti, joten se oli tuttu juttu. Nyt tuli este, takaakierto, jossa tein valssin esteen edessä ja vielä yksi este. Kokeilin myös niin, että takaakierto ilman valssia, mutta koska seuraava este oli viistosti edessä, niin valssin kanssa meni paljon sujuvammin. Hyvä huomata, että ohjauskuviot riippuu paljon siitä minne edetään seuraavaksi. Tämän sarjan päätteeksi kun Kiki sai lelun palkaksi, niin se meni toisen vesikoiran eteen rallattelemaan lelun kanssa. Lälläslää mulla on lelu!

Itsekseni tein pari kertaa puomilla targetilla palkkausta ja nyt tuntuu, että Kiki ei oikaise puomilta alusta pois, vaikka tietääkin palkan olevan puomin päässä. Yksinään kun on muuten vaikee harjoitella, jos ei oo targettia. Kiki kuitenkin vielä tarvitsee ne namit siellä lopussa heti. Lisäksi tein aan kontaktia muutamaan kertaan.