Tämän vuoden saavutukset

Tuntuu hassulta ajatella kuinka paljon tänä vuonna on tapahtunut niin hienoja asioita Kikin kanssa harrastamiseen liittyen. Sen kummemmin en osannut viime vuodenvaihteessa asettaa pitkän aikavälin tavoitteita. Ihan ensimmäisellä agilitytunnilla Kikin kanssa talvella 2012 Satu kysyi, että aionko kisata koirani kanssa? Vastasin siihen hiukan hölmistyneenä, - että joo, jos meidän rahkeet riittää. Tämä asenne on kuvastanut mun ja Kikin agilityuran alkua - ei tiedetä mistään mitään, ollaan innokkaita oppimaan ja mennään askel kerrallaan. Mielestäni tämä oli oikein hyvä tapa aloittaa agilityharrastus. Ei ollut heti alusta liian tiukkapipoista meininkiä. Mutta kiitos kohtalolle (tai mille lie?!) että osuttiin vahingossa Sadun oppiin. Voin niin kuvitella, kuinka Kikistä olisi hyvinkin saattanut kehkeytyä muiden perään karkaileva koira, jos oltais aloitettu isossa ryhmässä, jossa kaikki tekee samaan aikaan. Kiitos siis Satu! Yksityisellä saatiin rauhassa tehdä ilman sen suurempia häiriöitä ja Kiki oppi rakastamaan agilityä, ja ehkä myös mun kanssa tekemistä, eikä häröilemään muiden perään.

Niistä tämän vuoden tavoitteista. Viime vuodenvaihteessa muistan tuskailleeni keppien kanssa. Oli sellainen fiilis, että kepit ei oo valmiit ikinä. Keppejä suurempi tavoite oli aloittaa kisaura kesällä Kikin täyttäessä kaksi vuotta. Siihen nähden ei kepeillä onneksi niin kiire ollutkaan. Kevään tavoite oli osallistua möllikisoihin ja hankkia sitä kautta kisakokemusta. Tavoitteena oli myös möllikisoissa varmistaa kontaktien pitävyys.
Mitä saavutettiin:
- Kepit tuli valmiiksi talvella tai kevättalvella. Lisättiin myös häiriötreeniä jonkin verran kepeille.
- Osallistuttiin talvella ja keväällä yhteensä 10 möllikisaan ja saatiin hyvää kisakokemusta. Ekoissa möllikisoissa Kiki teki tunnollisesti, mutta sen vauhti kärsi kun sen piti seurata niin tarkasti mua. Kokemuksen myötä mun jännitys väheni ja luotin tekemiseemme myös kisoissa. Samalla Kiki hoiti oman tonttinsa, kun sen ei tarttenut enää miettiä mun jännittämistä. Kontakteja treenattiin mölleissä ja otettiin suosiolla uusiksi, mikäli Kiki juoksi läpi. Tämä näytti toimivan ja Kiki ymmärsi, että kisoissakin pitää pysyä 2on2offissa. Mun mielestä tehtiin kisoissa vähintään yhtä hyvää suoritusta kuin treeneissä. Plussana voitettiin mm. HSKH:n kolmen möllikisan cuppi.
- Heti juhannuksen jälkeen aloitettiin virallinen kisaura Kikin täytettyä 2 vuotta. En olisi ikinä uskonut, että tehdään nolla tokalla radalla. Tai varsinkaan, että seuraavissa kisoissa saadaan loput kaksi nollaa ja noustaan kakkosiin. Tavoitteet ylittyivät tämän suhteen!
- Kakkosissa halusin pysyä jonkun aikaa, sillä musta tuntui etten ole itse valmis kolmosiin. Käytiinkin kakkosissa monta kertaa tekemässä todella typeriä mokia, jotka meni ihan mun piikkiin. Syksyllä palaset alkoivat loksahdella kohdilleen ja aloinkin jo toivoa kolmosiin nousemista. Suoritusvarmuus kasvoi. Saatiin myös seurapaikka ja treeniryhmäpaikka HAUlta, ja sielläkin sain yllättyä positiivisesti kuinka hyvin vaikeat treeniradat sujuivat. Jotain oli tapahtunut. Mä olin saanut itsevarmuutta ja luotin koiraan.
- Kakkosissa otettiin 14 starttia. Kolmosissa ollaan startattu vain kerran tuloksella hyppäriltä nolla ja agiradalta rima alas. Tähänkään saavutukseen en olisi uskonut! Ajattelin, että tahkotaan kolmosissa jonkun aikaa ennen kuin nollaa pukkaa. 

Meidän tavoitteet on asetettu aina askel kerrallaan otettavaksi. Uusia tavoitteita tehdään sen mukaan miten edelliset tavoitteet on saavutettu. En olisi todellakaan voinut kuvitella näin mahtavaa vuotta harrastusrintaman suhteen. Ennen kaikkea Kikin kanssa tekeminen ja agility on antanut mulle voimia rankan opiskelusyksyn vastapainoksi. Onnistuminen agilityssä antoi taas itseluottamusta vikoissa harjoitteluissa, jotka todella otti voimille.

Kirsikkana kakun päällä oli kyllä ehdottomasti pääseminen HAUn piirimestaruusjoukkueeseen, jonka kanssa saimme hopeaa Haun 2. medijoukkueella. Aika hieno aloitus seurassa, olin meinaa justiinsa saanut seurapaikan ja sitten päästiin heti edustamaan. Ja oli sekin kokemus kisata juoksuisen nartun kanssa. Eihän siinä nyt Kikille mitään kummallista ollut, ei sitä juoksut haittaa. Mun vaan piti miettiä että miten se asetellaan siihen matolle ja pöksyt pois ja sitten mietin että onkohan se tuomari jo viheltänyt pilliin..

Tätä vuotta kuvastaa se, että olen ottanut ilolla vastaan kaiken mitä on annettu! Toki me ollaan treenattu ja tehty duunia onnistumisen eteen, mutta ollaan myös nautittu treenaamisesta. Kesällä tuntui ettei treeneissä mikään sujunut. Treeneissä ei vaan suju Uskottelin itselleni, että tämä nyt vaan on tälläinen kausi ja kyllä se treeni taas alkaa luistaa. No niinhän se sitten alkoikin. Taisin alkaa vihdoin luottamaan meidän yhteistyöhön ja ennen kaikkea siihen, että kyllä me osataan. Aloin ymmärtää kuinka tärkeää on antaa Kikille vastuuta tehdä, kun tiedän sen osaavan.

Ollaan opittu tänä vuonna monia juttuja, joista olen erityisen ylpeä. Esimerkiksi kepeillä pystyn tekemään sokkarin ja Kiki hoitaa hommansa. Tajusin kuinka aikaisin saksalainen pitääkään tehdä ja Kiki hoitaa taas hommansa. Samoin koin ahaa -elämyksen välistävetojen kanssa. Ja yllätyin kuinka Kiki muisti mitä on opetettu ja teki taas täydellisesti. Aika hienon agilitykoiran mä oon jostain kumman syystä saanut, vaikka ite oon varmasti tumpeloinut monen monta kertaa. Se tekee kaikkensa ja antaa mun virheet anteeksi. Tästä on hyvä jatkaa!
Tässä se saksalainen videona.

Kaiken hyvän lisäksi meillä on vielä pienen pieni pentunen, josta on tullut Kikin bestis. Tämä vuosi jää siis ehdottomasti isosti plussan puolelle! Unohtamatta sitä, että valmistuin ja sain duunin. Vieläpä päiväduunin, joka mahdollistaa kisaamisen ja harrastamisen.

Tavoitteet vuodelle 2014

Kiki
- Sm-nollien kasaaminen, mikäli ne ovat tullakseen. Verenmaku suussa joka viikonloppu kisaten ei niitä aiota tavoitella.
- Vauhdin parantaminen, eli ohjauksessa koiralle enemmän vastuuta ja tilaa.
- Puomi ja aa nopeaksi. Ehkä joskus juoksu-aa työn alle.
- Kunnollisen treenisuunnitelman tekeminen itsenäisiä treenejä varten. Joka kerralle joku aihe.
- Agilityn tulee olla hauskaa edelleen.
- Mun oma vire treeneissä kisojen tasolle.
- Juoksulenkkien jatkaminen ja kunnon kohottaminen (erityisesti mulle)
- Tavoitteena yleisesti kehittyä koirakkona huimasti agilityssä. 

Lili
- Ensisijaisesti sosiaalistaminen ja totutteleminen kaikkeen mahdolliseen.. Monien uusien kokemuksien hankkiminen.
- Paljon leikkimistä.
- Tasapainotemppuilun aloittaminen.
- Agilityn perusteita hiljakseen, kuten puun kiertoa ja siivekkeen kiertoa jne.
- Mätsäreissä käyminen ehkä kesällä, jotta tottuu käpälöintiin.
- Kun aloitetaan treenaaminen, mietitään mitä halutaan treenata.

Lilin kanssa edetään hiljakseen ja tehdään pohja hyvin. Temppuja voisi aloittaa, jotta oppii ajattelemaan itse. Tämän tarkempia tavoitteita en nyt Lilin kohdalle mieti. Katsotaan mitä tuleman pitää. Ainakin se vaikuttaa hyvältä harrastuskoiran alulta <3.

Onneksi selvittiin säikähdyksellä

Sunnuntaina käytiin molempien koirien kanssa niityllä ja Lilikin sai "lenkkeillä". Välillä se joutui sylikyytiin, kun eihän tuo varmaankaan kovin helposti väsymystä näytä. Mä olen ehkä aika säästeliäs pennunulkoiluttaja? Kyllä se vielä ehtii riehua ja juosta ulkonakin! Lenkin jälkeen molemmat pääsivät tassupesulle ja Lili sai ruokaseen kuivat nappulat ripoteltuina lattialle, niin kuin kovin usein aikaisemminkin. Heti tämän jälkeen Lili alkoi käyttäytymään todella kummallisesti. Se juoksi ihan maanisena ympäriä, haki hyvää paikkaa, kirputti itseään eri kohdista kroppaa. Kun otin sen syliin, se oli hetken rauhallinen, mutta olisi maanisuudessaan hypännyt mun sylistä sohvalta alas, jos en olisi pitänyt kiinni kunnolla. Se vinkui ja läähätti, samalla potki tajakaloillaan ja käveli selkä köyryllä. Alettiin jo tosissaan huolestua. Soitinkin Viikkiin, mutta eihän noista oireista oikein voinut sanoa mikä on vialla ja onko syytä lähteä päivystykseen heti. Puolisen tuntia tota outoa käytöstä kesti, sitten Lili alkoi vähän rauhoittumaan. Edelleen palloteltiin, että pitäiskö kuitenkin lähteä ajamaan, sillä kivempi olla jo lähellä Viikkiä, jos tilanne huononee. Turhaan ajaminen ei kuluta muuta kuin aikaa ja dieseliä. Seurattiin tilannetta, sillä Lili oli jo hetkittäin parempi. Tunnin kuluttua koko jutun alkamisesta se jo yritti vähän nukkua, vaikka hyvää asentoa oli vaikea löytää. Ja Lili ei tosiaan aristanut mitään kohtaa, eikä maha ollut mitenkään pinkeä, vaikka musta tuntuikin että mahakivuista tässä on kyse. Tuli mieleen ähkystä kärsivä hevonen Lili potkiessa takajaloillaan.. Lili rauhoittui ja mentiin sen kanssa ulos, jonne se pissasi ja liikkui normaalisti. Uskallettiin jo vähän huokaista helpotuksesta. Ulkoa tultuamme Lili nukahti ja nukkuikin sitten pitkään. Illan se oli jo aivan normaali.

Oli kyllä niin ikävää seurata toisen pahaa oloa, kun ei tiedä mikä on vialla ja miten voi auttaa. Onneksi se sitten meni ohi itsekseen.

Oltiin muuten lauantaina kavereilla kylässä ja Lili pääsi tutustumaan Suomenlapinkoiraan. Lili oli onnellinen ison lelukorin ääressä, eikä toinen koira edes tullut ottamaan siltä leluja pois. Suuret on pienen koiran ilot!

Kikillä ja Lilillä on sellainen leikki, jossa Kiki menee varastamaan Lilillä olevan lelun. Saattaa ne vähän aikaa vetää lelua, kunnes Kikiltä tulee paha katse ja Lili luovuttaa lelun. Ei se mitään, tuumaa Lili ja hakee seuraavan lelun, jonka kanssa menee pyörimään Kikin eteen. :)

Toinen poseeraa, toinen keskittyy lehtien silppuamiseen

En tiedä onko onnellisuuskurina espanjanvesikoirien sisäsyntyinen juttu. Jos ei ole, niin Lili on sen selvästi oppinut Kikiltä. Aamulla kun Lili herää, alkaa kuulua kurinaa. Kun itse nousee sängystä tulee Lili pyörimään jalkoihin ja kurisee lelu suussaan. Samaa tekee tämä isompikin - tosin vasta sitten kun on todennut että ihmiset herää. Pentu kurisee ihan itsekseenkin, tai se kurisee Kikille esimerkiksi Kikin tullessa lenkiltä. Kiki kurisee toistaiseksi vain ihmisille.

Riehakasta menoa

Täällä on nyt tosissaan löydetty yhteiset leikit! Välillä jopa rasittavuuteen asti nuo kaksi jaksavat leikkiä. Kaava menee yleensä seuraavanlaisesti.

Joulua meillä on vietetty edelleen kyläilemällä eri paikoissa. Jouluaattoa vietimme isossa porukassa kera kolmen koiran ja kolmen lapsen. Lapset olivat olleet ilmeisen kilttejä, sillä joulupukki saapui runsaine lahjoineen. Koirat ja aikuisetkin saivat omat lahjansa. Liliä ei joulupukki näyttänyt sen kummemmin ihmetyttävän. Lahjoista se ei oikein innostunut, mutta lahjanaruja se repi onnellisena! Kaikki meno ja meininki kävi ilmeisesti Lilin voimille, kun illan mittaan se otti kunnon torkut. Edelleen hyvä, että osaa rauhoittua vaikka hälinää riittääkin. Pissoja ei tullut kertaakaan sisälle, sillä on niin paljon yksinkertaisempaa viedä pentu ulos omakotitalossa. Oltiin myös yötä joulunviettopaikassa ja sekin meni erittäin hyvin. Molemmat nukkuivat rauhassa omissa pedeissään.

Eilen käytiin ihmettelemässä taas kissaa, ja tällä kertaa Lili vähän haukahtelikin kissalle. Onni-kissa ei tästä säikähtänyt ja edelleen rauha säilyi näiden kahden välillä. Lili kokeili Onnin putkea ja siitä se vain tepsutteli lelun perässä läpi.

Kaikki tähänastiset kokemukset ovat Lilin kanssa vaan sujuneet ilman sen kummempia ihmettelyitä. Mihin tahansa mennään, mitä tahansa tehdään niin Lili näyttää sopeutuvan ja olevan kaikkien asioiden kanssa ok. Tuntuu niin paljon helpommalta kuin Kikin kanssa. Pentu on rohkea, mutta ei tyhmänrohkea ja kuten kissan kanssa oleminen taas todisti, niin se mielummin perääntyy ihmettelemään, kuin ryntää päin. Tätä ominaisuutta arvostan kyllä. Mielummin säilyisi sellaisena, että kysyy mitä tehdään, kuin päättää itse ja toimii heti. Rohkeutta siltä silti löytyy. Lili vaikuttaa niin tasapainoiselta pakkaukselta, että toivon sen pysyvänkin sellaisena. Varmasti jotain hankaluuksia tulee, mutta toivottavasti ne ohitetaan helposti, kun pohja on hyvin rakennettu.

Lili 10 viikkoa

Sen kummempia temppuja ei olla vielä Lilin kanssa opeteltu. Jossain vaiheessa olisi kyllä tarkoitus aloittaa naksuttimeen tutustuminen ihan kunnolla. Häkkitreeniä ollaan metallihäkin kanssa aloitettu. Lähinnä niin, että häkissä sataa nappuloita, kun sinne menee. Lili on jo tajunnut, että häkkiin todella kannattaa mennä. Eikä häkkiin meno ollut sille edes mikään juttu. Sinne se meni tutkimaan heti kun olin saanut häkin kasaan. Kiki on myös osallistunut häkkitreeniin, sillä sen olen opettanut Crate games -dvd:n avulla ja aina jos viittaakin häkkiin, niin sinnehän se menee odottelemaan nameja. Ihan hyvä sparraaja Lilille.

Tänään mennään koko porukalla Sporttikselle. Kikin kanssa voisi tehdä estehäiriötreeniä, eli siis niin että tehtävä suoritetaan, vaikka mä huitoisin tai heiluisin kummallisesti. Lilin kanssa voisi leikkia kahden lelun leikkiä ja muuten vaan hengailla, samoin kuin tehdä häkkitreeniä, kun lisäkädet eli kepo tulee mukaan.

Kikin kuulumisia, pentutreffejä, leikkiä

Tekemistä täällä riittää. Aika menee oikein kivasti jo ihan näiden kahden kanssa touhutessa, mutta ollaan me taas keretty mennä jo vaikka minne.

Nyt viimeistään Lili on täysin kotiutunut meille. Niillä alkaa olemaan Kikin kanssa jo aivan omat jutut. Ylläoleva kuva on mun mielestä niin liikkis. Tiesin kyllä sen, että Kiki tykkää olla toisen lähellä, sillä pentuna se yritti salaa hivuttautua nukkumaan aikuisen koiran viereen. Nyt se sitten pääsee nukkumaan kylki kyljessä kaverin kanssa! <3 Parina aamuna täällä on vedetty sellaiset rallit ympäri kämppää, että heikompia hirvittäisi. Lili on rohkaistunut sen verran, että uskaltaa juosta Kikin kanssa.

Eilen kävästiin Kaarinassa Caraydan porukkaa moikkaamassa. Olivat Jaakon koulutuksessa ja sinne tuli sitten Lilin veli kauempaa, joten päätettiin Lilin siskon Ican omistajan kanssa siten ajella myös paikan päälle, jotta saatiin kolmen pennun pentutreffit aikaseksi. Haskaa noilla oli! Veljellä kesti hetken, ennen kuin uskaltautui siskojensa leikkiin mukaan, mutta sitten ne kaikki kolme olivat kasassa. Äitikoira Dia ei oikein arvostanut jälkeläistensä näkemistä, sen mielestä pennut on jo vieroitettu, joten ei tartte lähelle tulla. ;) Ihmeteltiin alussa, kun koira möykkäsi häkissä mutta pentuset eivät ollenkaan säikähtäneet sitä. No äippä siellä komensi jälkikasvuaan, joten kyllähän ne vielä sen tunsivat. Iloisesti sain todeta, että Lili on rohkea missä vaan tässä vaiheessa. Ollaan tasan kerran käyty agilityhallissa piipahtamassa, mutta kun sen tonne halliin päästi, niin täysiä juoksi kasviksen syliin. Eikä muutenkaan ujostellut hallia ympäristönä. Välillä noita pentuja piti käydä poimimassa agilityradalta, jotteivat jää rataa suorittavan koirakon jalkoihin. Lopussa Lili alkoi selvästi olla jo väsynyt, ja pariin kertaan sillä palo täysin käpy sisaruksiinsa. Oikein piti alkaa kunnolla ärisemään. Se pääsi sitten syliin rauhoittumaan ja otti pienet torkutkin sylissä. Paluumatkalla oli hyvin väsynyttä porukkaa autossa.

Illalla käytiin vielä sukulaisen luona vierailulla, ja Lili pääsi tutustumaan kissaan. Ihan lopussa pääsivät nenäkkäin ja kun kissa vähän kohensi asentoaan Lili kiltisti perääntyi. Varmasti tässä helpottaa se, että Lili hyvin harvoin haukkuu. Nytkin se vain pakitti kissan luota, niin kissa jäi rauhallisena paikoilleen. Haukku olisi voinut ehkä saada säpinää kissaan. Hyvin rauhallisesti meni ensikohtaaminen.

Kikin kuulumisista sen verran, että se on hyvin innoissaan Lilistä. Noiden kahden yksinollessa Kikillä on rankkaa, kun sen täytyy tarkkailla mitä pentu puuhaa. Se ei pääse ihan heti nukkumaan ;). No onpahan silläkin ihmettelemistä. Kiki on päässyt tietysti normilenkeille, mutta ollaan pyritty viemään sitä myös metsään ja niitylle juoksemaan, ja teetettty temppuja, jotta sillä on kivaa tekemistä ja saa purkaa energiaansa. Hyvin tyytyväiseltä se kyllä vaikuttaa kaikin puolin. Tarkoitus oli mennä VAUn kisoihin 29.12, mutta missasin ilmon kymmenellä minuutilla.. No ehkä tammikuussa sitten Ojankoon kisoihin. Kiki on ollut vähän niinkuin olosuhteiden pakolla pienellä agitauolla, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Viikkotreenit jäi joulutauolle eikä edes olla päästy itsenäisiin treeneihin, kun on ollut niin paljon muuta menoa. Tekee hyvää vaan Kikille vähän taukoilla, edes se pari viikkoa mitä nyt on vierähtänyt. Ensi perjantaina täytyy kyllä päästä hallille. Ehkä vois Lilin kanssakin hömpötellä jotain.

Rauhallista joulua kaikille! Ottakaa mallia rennosta Lilistä!

Kaverukset

Näistä kahdesta on kyllä kehkeytynyt melkoinen parivaljakko! Pari päivää sitten Lili nukkui sohvan vieressä ja jossain vaiheessa Kiki oli mennyt lähelle nukkumaan.

Eilen olin vessassa kuivaamassa tukkaa ja ovi oli raollaan. Isompi tökkäsi oven auki ja kurkisti vessaan. No pienempi oli tietenkin siinä heti sitten kanssa. Siinä ne pällistelivät et saisko tulla vessaan. No ei saanut.

Lilin kanssa ollaan hankittu paljon kokemuksia.
Tässä listattuna:
- tavattu paljon ihmisiä (meillä kotona ja käyty kylässä)
- tavattu lapsia useaan kertaan
- tavattu vieraita koiria muutamaan kertaan
- käyty kauppakeskuksessa
- matkustettu bussilla
- matkustettu metrolla
- moikattu ihmisiä pihalla, rappukäytävässä jne.
- harjoiteltu hihnakävelyä muutama kerta
- oltu yhteislenkillä Kikin kanssa pari kertaa
- harjoiteltu luoksetuloa
- opeteltu istuminen
- harjoiteltu maahanmenoa
- ollut Kikin kanssa kahdestaan kotona
- ollut yksin kotona

Mites tässä nyt näin kävi?

Yksinolosta sen verran, että Lili on nyt päästetty vankilastaan pentuaitauksesta. Alkuun pentuaitaus oli sen takia, että kun meillä ei ole tilavaa huonetta, jossa voisi yksinoloa harjoitella, niin pentuaitaus ajoi sen asian hyvin. Alkuun pentuaitaus oli myös siksi, että saatiin varmistettua öiden rauha molemmille koirille ja sen takia, että katsottiin miten nämä kaksi tulevat toimeen. Lilin oltua meillä pari päivää oli selvää, että nuo kaksi voisi kyllä jättää kahdestaan yksinollessaan, että Kiki ei yritä liikaa hakea toista leikkiin ja että Lili antaa Kikille rauhan. Kiki oli näistä se innokkaampi osapuoli. Muutama päivä sitten lähdin kauppaan ja jätin koirat koko kämppään (poisluettuna makuuhuone) kahdestaan ja laitoin videoinnin päälle. Lili piippasi ehkä kerran, muuten touhusi omiaan ja alkoi sitten nukkumaan. Kiki tarkkaili pienemmän touhuja. Saman päivän iltana lähdettiin Kikin kanssa koirauimalaan ja Lili jäi koko kämppään yksin (poisluettuna makuuhuone). Lili söi namit jotka sille jätin, ihmetteli vähän, pyrki sohvalle (ehkä tsekkaamaan onko Kiki siellä?), touhusi itsekseen kunnes nukahti. Videointi kesti vain puoli tuntia, ja oltiin pois pari tuntia, mutta löysin Lilin nukkumasta samasta paikasta, mihin se videolla oli nukahtanut. Näiden kahden perusteella väitän, että jostain syystä molempia on alkanut ketuttaa aitaukseen sulkeminen. Isommassa tutussa tilassa viihtyvät paremmin. Onhan siellä toki enemmän tuttuja nukkumapaikkoja ja enemmän tekemistä.

Pari päivää sitten leivoin valmistujaisiani varten ja Lili hauskuutti mua. Tai miten sen nyt ottaa. Pentuaitaus oli nostettu sängyn päälle. Kuulin makkarista piippausta ja mennessäni katsomaan löysin Lilin sängyn päällä olevasta pentuaitauksesta loukossa. Patjan ja aitauksen välissä oli pieni rako, josta se oli sinne itsensä änkenyt. Ja sängyllehän ei ole mitään asiaa. Harmi vaan et meidän sänky on laatikko, jonka päällä patja on, joten sinne on pienen pennun helppo kiivetä. Samalla kertaa löysin sitten lakanasta kuivuneet pissajäljet. En tiedä milloin se oli sinne kerennyt pissata, ehkä edellisenä päivänä?

Eilen vietettiin siis mun valmistujaisia ja sukulaisia oli kylässä. Lili taas tapansa mukaan jokaisen lattialla istuvan sylissä ja hammastelemassa. ;) Erityisesti 8 kk:n ikäinen vauva on Lilin suosikki. Siltä voi varastaa lelut ja kävellä vauvan lattialla ollessa vaikka päältä. Tänään tulee kavereita kylään, joten Lilillä on taas hurmaamista.

Kätevää ettei tarvikse erikseen järkätä kyläilyjä, kun niitä tulee valmistujaisten ja joulun takia ihan muutenkin riittämiin.

Pylly vasten pyllyä pumpum

Äsken Kiki ja Lili vetivät rallia ympäri kämpää, joten rinnakkaisleikeistä on siirrytty jo yhteisleikkiin! Pari päivää sitten annoin koirille nännikumit, ja niitä ne sitten jäystivät vierekkäin samalla viltillä. Välillä myös jotain nameja syödään vierekkäin. :D

Lili kyläilee

Päivät menee niin haipakkaa, etten ole ehtinyt kirjoitella pennun kuulumisia. Kauheesti ollaan kaikkea tehty.

Viime torstaina käytiin Tapiolassa pyörimässä. Rapsuttelijoita riitti ja Lili meni rohkeasti moikkaamaan ihmisiä. Mustissa ja mirrissä se nuohosi hyllyjen alla, sillä sielä löytyi leluja. Aarrejahdissa selvästi. Ostettiin samalla kongin minikokoisia vinkupalloja. Isompi otus halusi kanssa leikkiä niillä ja tuhosi yhden tietenkin saman tien. Oli se kivaa niin kauan kuin kesti.

Perjantaina mentiin kyläilemään ja Lili pääse tutustumaan lapsiin iältään 8 kk, 4 ja 6 v. Ei niissäkään mitään ihmettelemistä, syliin vaan tuumasi Lili. Pienimmän lelut piti tosin varastaa. Pienimmillä näytti olevan samat kiinnostuksen kohteet.

Lauantaina olin töissä messarissa ja koirat pääsi illaksi hoitoon. Lilin eka hoitokerta.

Sunnuntaina meillä kävi vieraita ja lapsi vähän yli 1 v. Sitten lähdettiin vielä kaverin luo treeniporukan pikkujoulun viettoon, jonne siis Lili pääsi. Lilin lisäksi paikalla oli 4 aikuista koiraa. Tuollakin Lili meni lattialla istuvien ihmisten sylistä syliin ja yritti hammastella. Koiristakin se vähän kiinnostui. Kettuterrierin kanssa niillä oli hyvä leikki - Lili oli sylissä ja huitoi tassulla innokkaan kettuterrierin naamaa. :) Yksinolokin sujui sunnuntaina minuutin vinkumisella. Hyvä Lili!

Maanantaina mentiin taas kyläilemään ja tällä kertaa paikalla 5 lasta + aikuiset. Sitten käytiin vielä toisessa kyläpaikassa. Näiden reissujen jälkeen Lili on onnellinen päästessään autoon nukkumaan. Se on kyllä hyvin sisäistänyt sen, että autossa nukutaan. Olenkin nyt jättänyt sen autoon kotiin tullessa ja mennyt samalla Kikin kanssa lenkille. Siellä se on edelleen nukkunut kun olen mennyt hakemaan.

Lili on siis edelleen pentuaitauksessa yksinollessaan. Pentuaitauksessa on tähän asti ollut vahakangas suojaamassa lattiaa, mutta nyt se on keksinyt että sitähän on oikein kiva repiä, jolloin vesikupista loiskahtelee vettä. Onneksi on pissa-alusta vesikupin alla, joten siihen ne vedet on kivasti imeytyneet. Jossain vaiheessa kokeilen mitä nuo tuumaavat kun jätän ne yksin ja Lilikin saa olla koko kämpässä. Todennäköisesti se keksii vaan enemmän askarreltavaa..

Kuvia ei nyt tulekaan, sillä tietokone näytti uhkaavasti kaatuvan ja kaikki tärkeä pelastettiin ulkoiselle kovalevylle. Toistaiseksi tää kuitenkin vielä porskuttaa.  

Allaolevan kuvan sain napattua kirjoitettuani tän tekstin. En huomannutkaan että molemmat oli mun jaloissa tietokonepöydän alla. :)

Pikkujoulutreenit

Hallin puolikas oli täynnä esteitä. Meille näytettiin 10 ensimmäistä estettä ja loppu piti soveltaa. Aikaa jokaisella koirakolla oli ensin 3 minuuttia. 3 minuuttia on todella pitkä aika juosta rataa! Hauska idea kyllä. Ensimmäisen kymmenen esteen jälkeen piti esteitä poimia sitä mukaa kun niitä tuli eteen. Siinä sitten huomasi miten oma kunto loppui, miten ohjasin miten sattui, ohjauskuvioista oli käytössä ainoastaan valssi (sillä on helpoin kääntää kun on auttamattomasti myöhässä) ja tein sentään jokusen saksalaisen tai niistopersjätön (sillä ne olin opetellut ensimmäisten 10 esteen rataan ja menin samoja kohtia uudestaan). Oli hyvin masentavaa kuulla valmentajan huutavan: "enää 2 minuuttia!". Enää?? Vasta minuutti mennyt paremminkin. Hauskaa kyllä oli!

Juoksemisen jälkeen syötiin nyyttärieväitä ja otettiin toinen kierros niin, että oli VAIN minuutti aikaa. Siihen lähdinkin ihan eri tsempillä, sillä minuutti on mentävissä. Minuutin juoksemisen jälkeen sain ohjeeksi kokeilla vielä leijeröidä aalle keppien takaa, ja sehän sujui. Pitää kyllä jatkossa uskaltaa kokeilla leijeröintiä, mikäli kisaradalla sopivia kohtia eteen tulee.

Lili oli toki mukana treeneissä aiheuttamassa ihastusta. Tosi rohkeasti se tutki hallia ja leikki lelulla. Rohkeasti se myös menee ihmisten luo mikäli nämä kutsuvat luo. Esteisiin se otti tuntumaa kurkistamalla putkeen.

Pennelin kuulumisia

Kuvat ovat valitettavasti heikkolaatuisi kännyräpsyjä. Tässä taloudessa ei omisteta kunnon kameraa.

Lili on ollut oikein hieno pentu! Joka päivä meillä on käynyt joku kylässä, tai sitten ollaan kyläilty muualla. Joka paikassa pitää ensi tilassa kiivetä ihmisten syliin. Kaikkihan ovat paikalla ihan häntä varten. :) Lili pääsi ihmettelemään 8 kuukauden ikäistä vauvaa. Ei se näyttänyt sen mielestä kovin ihmeelliseltä, vaan aika pian Lili meni varastamaan vauvan lelut. Lili löysi myös lasten leikkipuhelimen, jota meni tökkäämään nenällään ja sehän alkoi ääntelemään. Sitä piti vähän kummastella. Autoilu kyläpaikkoihin on sujunut oikein mallikkaasti. Nyt kun on ollut kuitenkin aika kylmä, on Lili saanut autoilua varten takin päällensä ja sitten olen vielä käärinyt sen fleece-viltin sisään, jossa se on tyytyväisenä nukkunut. Kapalointi tunnetusti rauhoittaa vauvoja. ;)

Takki päällä kun kellahtaa ei pääse enää pystyyn

Lilillä on hieno Pomppa lainassa, siitä iso kiitos Tainalle! Nyt Lili jo osaa kävelläkin Pomppa päällä, eikä tarvi enää keulia ja peruuttaa.

Penneli vaikuttaa todella sopeutuvaiselta ja selväpäiseltä. Eri paikoissa se tutustuu asioihin suht rauhassa, mutta menee kyllä rohkeasti tutkimaan. Jos on jotain jännittävää se toki juoksee jalkoihin, mikä onkin ihan tervettä verrattuna siihen että lähtisi pinkomaan minne sattuu. Yhtenä päivänä ulkona ollessamme Lili säikähti Kikin intoa ja juoksi ohi kulkevien tyttöjen jalkoihin turvaan. Yllättäen tytöt eivät olleet ollenkaan pahoillaan tästä välikohtauksesta. Tuo on niin syötävän söpö! <3.

Kikin läsnäolo rauhoittuu Liliä edelleen. Lili menee kyllä nyt rohkeasti Kikin luo, mutta juoksee sitten karkuun jos Kiki on liian innokas leikeissään. Ja on Lili muutaman kerran koetellut rajojaankin. Tänään aamulla ihmettelin Kikin murinaa. Penneli oli haistelemassa Kikiä, mikä ei Kikille juuri sillä hetkellä sopinut ja Kiki sanoi kerran mur, ei mitään reaktiota, sitten toisen kerran mur, ei vieläkään mitään. Kolmannella murahduksella Lili tajusi lähteä litomaan. Kiki saa toki itse määrittää rajansa. Todella kivaa on se, että Kiki alkaa vihdoin hyväksyä yhteiset lelut. Se on jopa mun kannustuksesta välillä antanut Lilin viedä sillä olleen lelun.

Lili vaikuttaa olevan alustavarma. Pentulaatikon putki ja tasapainolauta on varmasti vaikuttanut tähän. Oltiin eilen kokoamassa Variocagea toimistolla ja häkin metalliosat olivat levällään lattialla. Lili ei edes miettinyt vaan juoksenteli suoraan niiden yli. Kiva että joka asiaa ei tarvitse ihmetellä.

Yksinoloa on edelleen harjoiteltu. Tänään laitoin pennun aitaukseen sen ollessa hereillä. Piippasi ensin 5 minuuttia, oli hetken hiljaa ja sitten taas 5 minuuttia kunnes nukahti. Yöt menee tosi kivasti hiljaa nukkuen. Nyt täytyis vaan alkaa poistua itse asunnosta. Pentuaitaus on tähän asti ollut eri huoneessa, joten näköyhteyttä sillä ei ole ollut. Toivottavasti helpottaa sitten sitä kun on ihan oikeasti yksin.

Pupu loikkaa

Tältä näyttää meno täällä.

Eilisestä postauksesta unohtui tärkein. Lili painoi 6.12 tasan 2 kiloa. Se on niin kirppu! Kiki painoi noin 7,5 vkon iässä 2,9 kiloa ja sekin on jäänyt niin pieneksi (mikä on hyvä, mä tykkään sylikoiran kokoisista). Saa nähdä minkä kokoinen Lilistä tulee.

Jatkettiin pentuaitauksessa olemisen harjoittelua. Lili oli kyllä hyvin väsynyt, mutta silti sen piti olla kiljukaula (kuten siskonsakin kuulemma ovat). 20 minuutin ajoittaisen kiljumisen jälkeen se väsähti ja nyt onkin nukkunut jo tosi pitkään. Odotellaan jo milloin se heräis ja sen sais viedä ulos..

Lilin ensimmäiset kolme päivää

Kolme päivää on tuo Kirppu eli Lili ilahduttanut meitä. :)

Ensimmäinen päivä meni tutustuessa. Kiki oli niin innoissaan toisesta. Kerran Kikin piti murahtaa Lilille, kun Lili oli löytänyt Kikin lelun ja Kikin mielestä se piti heti takavarikoida. Kiki murahti ja kakara kiljui kuin syötävä, vaikka Kiki ei toki koskenut Liliin. Ehkä niiden pitää vielä hieman harjoitella keskinäistä vuorovaikutusta. Kikin sitä millä intensiteetillä kakaraa pitää komentaa. Ekan yön kakara nukkui tosi hyvin.

Lämmitys päällä

Tokana päivänä jatkettiin tutustumista. Lili söikin jo vähän enemmän. Se ei ole todellakaan mikään ahne, mutta onhan se vielä niin pieni. Hienosti se kyllä tekee tarpeensa ulos. Helpottaa kovasti ulosviemisen rytmittämistä kun se nukkuu paljon. Käytiin Sporttiksella moikkaamassa treenikavereita ja Lili sai päällensä ekaa kertaa Pompan. Ei se oikein tiennyt miten sen kanssa olis pystynyt kävelemään, meni lähennä taaksepäin... Panta tai auton turvavyövaljaat ei aiheuttaneet sen kummempia ihmetyksiä. Takaboksiin pentu pääsee vasta vähän isompana. Siihen asti saa tottua olemaan valjaissa takapenkillä. Variocage on muuten tilattu, saan kauan himoitsemani turvallisen häkin koirille autoon!

Tänään käytiin lyhyesti moikkaamassa Lilin siskoa. Hetken mietittyään tytöt saivat aikaan kunnon leikit. Muutama kaveri kävi kylässä ja illalla lähdetään vielä muualle kyläilemään. Toki autoiltua tuli myös tänään. 

Lili ja siskonsa valkopääkotka (nimi mietinnässä vielä)

Yksiö

Tänään aloitettiin myös kunnolla pentuaitauksessa oloon totuttaminen (yksinolon opettelu oli Kikin kanssa tuskaa, joten nyt aloitetaan heti). Lili on siitä hyvä pentu, että jos se nukkuu sen voi hyvin siirtää jonnekin muualle ja unet jatkuu. Tänään laitoin sen aitaukseen kun se ei vielä nukkunut. Hetken se touhuili omiaan ja sitten alkoi huuto. Kun huuto oli hetkeksi tauonnut noukin pois aitauksesta. Myöhemmin otettiin uusi yritys. Tällä kertaa se touhusi lelujensa kanssa jo pidempään, muttei kuitenkaan nukahtanut sen jälkeen. Vajaa 5 min se kiljui välillä, sitten hiljeni ja nukahti. Nameja sille on turha tonne heitellä, kun ei ole edelleenkään ahne. Seuraava yö olis tarkoitus Lilin viettää aitauksessaan sängyn vierustan sijaan. Saa nähdä miten käy.

Hyeenat eli pentu tuli taloon

Alkuun hyeenat tänä aamuna.

Pitkä odotus palkittiin, eli haettiin kotiin tänä aamuna Caraydan Nicodicodine eli Lili. Koko juttuhan lähti siitä, että agilitymaailmaan tutustuessani havaitsin agikisojen lähtölistoissa olevan aika monta Caraydan -alkuista espanjanvesikoiraa. Siitähän se juttu sitten lähti! Pidin nimittäin näkemästäni. Sporttisia, energisia ja iloisia koiria ne näyttivät olevan. Mietin silloin, että sitten joskus kun toisen koiran hankkiminen alkaa olla ajankohtaista, niin kyseisestä kennelistä sen toisen haluaisin - ehdottomasti. Niinpä sitten jossain vaiheessa otin yhteyttä kasvattajaan. Kesällä käytiin katsomassa kasvattajan luona yhtä pentuetta ja saatiin alustava lupaus, että me vaikutettiin ihan hyviltä tyypeiltä ja kasvattaja olisi valmis meille pennun antamaan.

Sitten jännättiin milloin yhden emäehdokkaan juoksut alkaa ja tuleeko sieltä tarpeeksi narttuja. Onneksemme pentueeseen syntyi neljä narttua ja yksi uros, ja sitten saatiin vielä tieto että meille tulisi yksi niistä! En vieläkään uskonut asiaa silti todeksi. Käytiin tiheästi katsomassa ja ihmettelemässä pentuja. Alusta asti oli onneksi selvää, että kasvattaja valitsee meille sopivan pennun. Mitään suosikkeja ei siis otettu, eikä noista oikein olisi osannut suosikkia valita. Kuitenkin pienen koon vuoksi tykästyin kirppuun ja se sitten valikoitui meidän pennuksi! <3 Harmi vaan ettei nimi Kirppu sopinut sen olessa liian lähellä Kikin nimeä. Lilo ja Totoro oli hyviä nimiehdokkaita (Kikin nimi tulee Kikin lähettipalvelusta), mutta päädyttiin kuitenkin Liliin. Kiki ja Lili rimmaa paremmin.

Lili vasemmalla, ikää noin 4 vkoa

Kuva: Ulla Virtanen

Kuva: Ulla Virtanen

Nyt vihdoin uskon koko asian todeksi pennun nukkuessa mun jaloissa! Kikin ja Lilin ensikohtaaminen jännitti, vaikka me odotettiinkin että Kiki on kyllä innoissaan leikkimässä jossain vaiheessa. Ihan ensiksi Kiki sanoin kerran mur, kiellettiin ja sen jälkeen Kiki seuras pentua innoissaan ympäri kämppää kuin hai laivaa. Ja Kiki haluais ihan hirveästi leikkiä, mutta toinen ei vielä ihan uskalla.

Jalka turvana

Timo Rannikon treeneissä

Tänään päästiin toista kertaa Rannikon treeneihin. Ratapiirros aiheutti suurta huokailua. Ensin piti aloittaa siitä että löytää esteet numerojärjestyksessä, mikä on aina todella lupaavaa. Onneksi ansaesteet näytti paperilla pahemmalta kuin mitä ne todellisuudessa oli.

Päästiin alussa jopa esteelle numero 9. asti. Ai niin, tosta välistävedosta Timo sanoi, että olin itse aivan liian myöhässä (koska pelkäsin esteen nro 5 vieressä olevan putken imaisevan Kikin sisuksiinsa), mutta että koira luki välistävedon aivan mahtavasti! Sanoi että todella harva koira olisi lukenut ton välistävedoksi. No Kiki onkin niin super! Keskiviikon treeneissä tuli muuten sama ilmiö - tein välistävedon kääntämällä omaa rintamasuuntaa - aivan turhaan, sillä kun nyt syksyllä treenattiin Kikin kanssa välistävetoja vastakäteen tulemalla, niin sehän lukee sen just niin kuin pitää! Sain taas niin yllättyä siitä miten se muistaa kaiken. Kunhan vielä ohjaajakin luottais siihen.

Päästiin siis alusta estelle nro 9. asti, johon roiskasin Kikin, joten sehän hyppäsi hypyn 23. eikä mennyt putkeen nro 10. Tätä hiottiin sitten jonkun aikaa, että tein kunnon viennin esteelle nro 9. Eli merkkasin sen kunnolla. No johan käänty.

Sitten tulikin ongelmia putkeen nro 13. viennin kanssa. No taas kun odotti hetken että Kiki lukitsi putken, niin eihän siinä mitään. Sen sijaan putkeen nro 14. vienti olikin vaikeampi. Hiottiin näitä kahta putkea aika hyvä tovi ja lopussa vielä lisää, sillä tää oli selvästi hankalin kohta. Kiki halus hypätä esteen nro 5 ennen putkea nro 14, jos en ajoissa ollut kertomassa sille että putkeen. Tai ihan ensin piti herättää Kikin huomio sen ollessa putkessa nro 13. ja sitten ohjata putkeen nro 14. Oli kinkkinen kohta. Kiki lukee niin paljon mun liikettä, että kun jäin odottamaan sitä ollakseni yli putken puolivälin, niin se ihmetteli mihin pitää mennä. Ja varmaan sekin jo vaikutti, et aina unohdin huutaa sille ohjeita sen ollessa putkessa.. Tässä radassa oli joka kohdassa niin miljoona pikkuasiaa, mitä piti muistaa, että tumpelo ohjaaja oli aivan pulassa. ;)

Sitten kun selvittiin noista putkista, niin päästiin taas eteenpäin. Olin aivan super ylpeä miten Kiki teki saksalaisen. Kerrankin olin ajoissa lähettämässä sitä takaakiertoon ja rohkeasti lähdin liikkeelle. Katso miten videolla mä oon jo ohittanut esteen kun Kiki on vielä esteen takana menossa! Ja se teki pyydetyn homman loppuun asti eikä häiriintynyt siitä että olin jo niin paljon edellä!! Vau!

Aan jälkeistä elämää hiottiin kans. Mun piti vaan juosta täysiä niin kaikki suju hyvin. Tai tein mä aan jälkeen sen vastakäännöksenkin. Ennen keppejä oleva putki imas Kikin ekalla kerralla sisuksiinsa, mut sitten kun olin vaan menossa täysiä rimaa kohti itse, niin Kiki ohitti putken imun hienosti! Rannikko sanoi et rima on ohjaajalle (suuntamerkkinä) ja siiveke koiralle. Näytti toimivan!

Todella riitti haastetta! Mutta saatiin me kyllä onnistumisiakin. Ei mikään helppo rata - ei todellakaan. Uusia ideoita tuli taas esimerkiksi radan lukuun. Ihan oikeesti vois enemmän miettiä mitä se koira näkee missäkin kohtaa, niin osais suunnitella paremmin ohjaukset. Tällä hetkellä se on sitä, että mietin ohjaukset niin että miten pääsen tästä radasta vaan läpi. ;)

Kiki sai tässä yks päivä testata pentuaitauksen. Ehkä meillä on sinne kohta laittaa joku joka tota aitausta tarvitsee enemmän kuin Kiki.

Ollaan tällä viikolla kyllä tehtyä kaikenlaista, mutta onpa taas jäänyt kirjoittamatta. Meillä on ollut super metsäilyviikko ja sen lisäksi kolmet ohjatut treenit. Ei oo tekemistä puuttunut.