Onneksi selvittiin säikähdyksellä

Sunnuntaina käytiin molempien koirien kanssa niityllä ja Lilikin sai "lenkkeillä". Välillä se joutui sylikyytiin, kun eihän tuo varmaankaan kovin helposti väsymystä näytä. Mä olen ehkä aika säästeliäs pennunulkoiluttaja? Kyllä se vielä ehtii riehua ja juosta ulkonakin! Lenkin jälkeen molemmat pääsivät tassupesulle ja Lili sai ruokaseen kuivat nappulat ripoteltuina lattialle, niin kuin kovin usein aikaisemminkin. Heti tämän jälkeen Lili alkoi käyttäytymään todella kummallisesti. Se juoksi ihan maanisena ympäriä, haki hyvää paikkaa, kirputti itseään eri kohdista kroppaa. Kun otin sen syliin, se oli hetken rauhallinen, mutta olisi maanisuudessaan hypännyt mun sylistä sohvalta alas, jos en olisi pitänyt kiinni kunnolla. Se vinkui ja läähätti, samalla potki tajakaloillaan ja käveli selkä köyryllä. Alettiin jo tosissaan huolestua. Soitinkin Viikkiin, mutta eihän noista oireista oikein voinut sanoa mikä on vialla ja onko syytä lähteä päivystykseen heti. Puolisen tuntia tota outoa käytöstä kesti, sitten Lili alkoi vähän rauhoittumaan. Edelleen palloteltiin, että pitäiskö kuitenkin lähteä ajamaan, sillä kivempi olla jo lähellä Viikkiä, jos tilanne huononee. Turhaan ajaminen ei kuluta muuta kuin aikaa ja dieseliä. Seurattiin tilannetta, sillä Lili oli jo hetkittäin parempi. Tunnin kuluttua koko jutun alkamisesta se jo yritti vähän nukkua, vaikka hyvää asentoa oli vaikea löytää. Ja Lili ei tosiaan aristanut mitään kohtaa, eikä maha ollut mitenkään pinkeä, vaikka musta tuntuikin että mahakivuista tässä on kyse. Tuli mieleen ähkystä kärsivä hevonen Lili potkiessa takajaloillaan.. Lili rauhoittui ja mentiin sen kanssa ulos, jonne se pissasi ja liikkui normaalisti. Uskallettiin jo vähän huokaista helpotuksesta. Ulkoa tultuamme Lili nukahti ja nukkuikin sitten pitkään. Illan se oli jo aivan normaali.

Oli kyllä niin ikävää seurata toisen pahaa oloa, kun ei tiedä mikä on vialla ja miten voi auttaa. Onneksi se sitten meni ohi itsekseen.

Oltiin muuten lauantaina kavereilla kylässä ja Lili pääsi tutustumaan Suomenlapinkoiraan. Lili oli onnellinen ison lelukorin ääressä, eikä toinen koira edes tullut ottamaan siltä leluja pois. Suuret on pienen koiran ilot!

Kikillä ja Lilillä on sellainen leikki, jossa Kiki menee varastamaan Lilillä olevan lelun. Saattaa ne vähän aikaa vetää lelua, kunnes Kikiltä tulee paha katse ja Lili luovuttaa lelun. Ei se mitään, tuumaa Lili ja hakee seuraavan lelun, jonka kanssa menee pyörimään Kikin eteen. :)

Toinen poseeraa, toinen keskittyy lehtien silppuamiseen

En tiedä onko onnellisuuskurina espanjanvesikoirien sisäsyntyinen juttu. Jos ei ole, niin Lili on sen selvästi oppinut Kikiltä. Aamulla kun Lili herää, alkaa kuulua kurinaa. Kun itse nousee sängystä tulee Lili pyörimään jalkoihin ja kurisee lelu suussaan. Samaa tekee tämä isompikin - tosin vasta sitten kun on todennut että ihmiset herää. Pentu kurisee ihan itsekseenkin, tai se kurisee Kikille esimerkiksi Kikin tullessa lenkiltä. Kiki kurisee toistaiseksi vain ihmisille.