Niistä tämän vuoden tavoitteista. Viime vuodenvaihteessa muistan tuskailleeni keppien kanssa. Oli sellainen fiilis, että kepit ei oo valmiit ikinä. Keppejä suurempi tavoite oli aloittaa kisaura kesällä Kikin täyttäessä kaksi vuotta. Siihen nähden ei kepeillä onneksi niin kiire ollutkaan. Kevään tavoite oli osallistua möllikisoihin ja hankkia sitä kautta kisakokemusta. Tavoitteena oli myös möllikisoissa varmistaa kontaktien pitävyys.
Mitä saavutettiin:
- Kepit tuli valmiiksi talvella tai kevättalvella. Lisättiin myös häiriötreeniä jonkin verran kepeille.
- Osallistuttiin talvella ja keväällä yhteensä 10 möllikisaan ja saatiin hyvää kisakokemusta. Ekoissa möllikisoissa Kiki teki tunnollisesti, mutta sen vauhti kärsi kun sen piti seurata niin tarkasti mua. Kokemuksen myötä mun jännitys väheni ja luotin tekemiseemme myös kisoissa. Samalla Kiki hoiti oman tonttinsa, kun sen ei tarttenut enää miettiä mun jännittämistä. Kontakteja treenattiin mölleissä ja otettiin suosiolla uusiksi, mikäli Kiki juoksi läpi. Tämä näytti toimivan ja Kiki ymmärsi, että kisoissakin pitää pysyä 2on2offissa. Mun mielestä tehtiin kisoissa vähintään yhtä hyvää suoritusta kuin treeneissä. Plussana voitettiin mm. HSKH:n kolmen möllikisan cuppi.
- Heti juhannuksen jälkeen aloitettiin virallinen kisaura Kikin täytettyä 2 vuotta. En olisi ikinä uskonut, että tehdään nolla tokalla radalla. Tai varsinkaan, että seuraavissa kisoissa saadaan loput kaksi nollaa ja noustaan kakkosiin. Tavoitteet ylittyivät tämän suhteen!
- Kakkosissa halusin pysyä jonkun aikaa, sillä musta tuntui etten ole itse valmis kolmosiin. Käytiinkin kakkosissa monta kertaa tekemässä todella typeriä mokia, jotka meni ihan mun piikkiin. Syksyllä palaset alkoivat loksahdella kohdilleen ja aloinkin jo toivoa kolmosiin nousemista. Suoritusvarmuus kasvoi. Saatiin myös seurapaikka ja treeniryhmäpaikka HAUlta, ja sielläkin sain yllättyä positiivisesti kuinka hyvin vaikeat treeniradat sujuivat. Jotain oli tapahtunut. Mä olin saanut itsevarmuutta ja luotin koiraan.
- Kakkosissa otettiin 14 starttia. Kolmosissa ollaan startattu vain kerran tuloksella hyppäriltä nolla ja agiradalta rima alas. Tähänkään saavutukseen en olisi uskonut! Ajattelin, että tahkotaan kolmosissa jonkun aikaa ennen kuin nollaa pukkaa.
Meidän tavoitteet on asetettu aina askel kerrallaan otettavaksi. Uusia tavoitteita tehdään sen mukaan miten edelliset tavoitteet on saavutettu. En olisi todellakaan voinut kuvitella näin mahtavaa vuotta harrastusrintaman suhteen. Ennen kaikkea Kikin kanssa tekeminen ja agility on antanut mulle voimia rankan opiskelusyksyn vastapainoksi. Onnistuminen agilityssä antoi taas itseluottamusta vikoissa harjoitteluissa, jotka todella otti voimille.
Kirsikkana kakun päällä oli kyllä ehdottomasti pääseminen HAUn piirimestaruusjoukkueeseen, jonka kanssa saimme hopeaa Haun 2. medijoukkueella. Aika hieno aloitus seurassa, olin meinaa justiinsa saanut seurapaikan ja sitten päästiin heti edustamaan. Ja oli sekin kokemus kisata juoksuisen nartun kanssa. Eihän siinä nyt Kikille mitään kummallista ollut, ei sitä juoksut haittaa. Mun vaan piti miettiä että miten se asetellaan siihen matolle ja pöksyt pois ja sitten mietin että onkohan se tuomari jo viheltänyt pilliin..
Tätä vuotta kuvastaa se, että olen ottanut ilolla vastaan kaiken mitä on annettu! Toki me ollaan treenattu ja tehty duunia onnistumisen eteen, mutta ollaan myös nautittu treenaamisesta. Kesällä tuntui ettei treeneissä mikään sujunut. Treeneissä ei vaan suju Uskottelin itselleni, että tämä nyt vaan on tälläinen kausi ja kyllä se treeni taas alkaa luistaa. No niinhän se sitten alkoikin. Taisin alkaa vihdoin luottamaan meidän yhteistyöhön ja ennen kaikkea siihen, että kyllä me osataan. Aloin ymmärtää kuinka tärkeää on antaa Kikille vastuuta tehdä, kun tiedän sen osaavan.
Ollaan opittu tänä vuonna monia juttuja, joista olen erityisen ylpeä. Esimerkiksi kepeillä pystyn tekemään sokkarin ja Kiki hoitaa hommansa. Tajusin kuinka aikaisin saksalainen pitääkään tehdä ja Kiki hoitaa taas hommansa. Samoin koin ahaa -elämyksen välistävetojen kanssa. Ja yllätyin kuinka Kiki muisti mitä on opetettu ja teki taas täydellisesti. Aika hienon agilitykoiran mä oon jostain kumman syystä saanut, vaikka ite oon varmasti tumpeloinut monen monta kertaa. Se tekee kaikkensa ja antaa mun virheet anteeksi. Tästä on hyvä jatkaa!
Tässä se saksalainen videona.
Kaiken hyvän lisäksi meillä on vielä pienen pieni pentunen, josta on tullut Kikin bestis. Tämä vuosi jää siis ehdottomasti isosti plussan puolelle! Unohtamatta sitä, että valmistuin ja sain duunin. Vieläpä päiväduunin, joka mahdollistaa kisaamisen ja harrastamisen.
Tavoitteet vuodelle 2014
Kiki- Sm-nollien kasaaminen, mikäli ne ovat tullakseen. Verenmaku suussa joka viikonloppu kisaten ei niitä aiota tavoitella.
- Vauhdin parantaminen, eli ohjauksessa koiralle enemmän vastuuta ja tilaa.
- Puomi ja aa nopeaksi. Ehkä joskus juoksu-aa työn alle.
- Kunnollisen treenisuunnitelman tekeminen itsenäisiä treenejä varten. Joka kerralle joku aihe.
- Agilityn tulee olla hauskaa edelleen.
- Mun oma vire treeneissä kisojen tasolle.
- Juoksulenkkien jatkaminen ja kunnon kohottaminen (erityisesti mulle)
- Tavoitteena yleisesti kehittyä koirakkona huimasti agilityssä.
Lili
- Ensisijaisesti sosiaalistaminen ja totutteleminen kaikkeen mahdolliseen.. Monien uusien kokemuksien hankkiminen.
- Paljon leikkimistä.
- Tasapainotemppuilun aloittaminen.
- Agilityn perusteita hiljakseen, kuten puun kiertoa ja siivekkeen kiertoa jne.
- Mätsäreissä käyminen ehkä kesällä, jotta tottuu käpälöintiin.
- Kun aloitetaan treenaaminen, mietitään mitä halutaan treenata.
Lilin kanssa edetään hiljakseen ja tehdään pohja hyvin. Temppuja voisi aloittaa, jotta oppii ajattelemaan itse. Tämän tarkempia tavoitteita en nyt Lilin kohdalle mieti. Katsotaan mitä tuleman pitää. Ainakin se vaikuttaa hyvältä harrastuskoiran alulta <3.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti