perjantai 30. elokuuta 2013

Kuvapläjäys Agryn epiksistä

Kaikki kuvat on ottanut Päivi Heino. Kopiominen kielletty.


Lähtövalmis
Tykinkuula!



Korvat pystyssä mennään

Kepeillä kimpassa

Tais olla takaakiertohyppy. Korvat ei pysy mukana.

Kiki tietää et puomi on seuraavan

Lentävä koira

Putkijarru suhinalla - huomaa ilme.

Tokalla radalla hilpeenä kun ei vieläkään suju


Keinulla piti vähän jarrata

Toinen suhinaputki

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Rytmitä, voi miksi et rytmitä?

Tiistain treeneissä oli yhtenä teemana vaaralliset/hankalat lähestymiset puomille. Kisoissa on tuomarit laittaneet hankalia lähestymisiä puomille tai muille kontaktiesteille niin, että ohjaajan täytyis tajuta oikeesti auttaa koira turvallisesti kontaktille linjaamalla lähestymistä. Tämä oli kyllä hyödyllinen harjoitus. Meillä oli siis putkesta puomille (nro 4 ja 5) tosi kaarrattava linja (ja vielä puomin alla putki häiritsemässä), joten tossa piti ensin tosi vahvasti ottaa koira haltuun, eli kääntää kroppaa pois päin puomilta ja sitten vasta puomin kohdalla kääntää rintamasuunta puomille päin.
Onnekseni onnistuin tekemään putkelta puomille viennin ekalla kerralla oikein, koska Kikihän tykkää mennä tollasissa paikoissa sinne minne se on ekalla suikkaissut. Kuten voi sitten todeta loppuradalla samassa kohdassa Kikin mennessä putkesta (nro 15) puomille, vaikka yritin ohjata sitä putkeen nro 16. Ja tästä tulee se otsikko. Tehtiin ekalla suorituksella melkein nolla! Se oli niin lähellä! Mutta en tajunnut rytmittää, eli hidastaa ohjatessani Kikiä putkesta 15 putkeen 16.. Ja sinne puomillehan se suikkas mun selän takaa. Mutta olin erittäin tyytyväinen että ehdin ohjata esteen nro 12 vastakäännöksellä, kun vaan juoksin tarpeeksi nopeasti.


Otettiin putkesta putkeen vienti uusiks ja taas puomille. En varmaan muuttanut mitään kun teki noin. Sitten sain onnistuneen viennin, vaikka juoksinkin, kun tässä oli ohjeena kävellä.. No sitten kun muistin kävellä niin kyllähän se oli selvempää Kikille. Lähes joka toistolla muutettiin vähän jotain kohtaa. Lopuksi mun piti tehdä esteelle nro 12 niisto ja tätäkin oli hyvä harjoitella. Luulen kyllä että jos kellon kanssa olis tehty, niin vastakäännös olis ollut nopeempi, koska se on Kikille (ja mulle) helpompaa, kun saadaan säilytettyä vauhti. Ai niin ja tollasissa tiukoissa käännöksissä edelleen kaikki avut käyttöön ja suhina tehostamaan. Se toimii kyllä Kikillä esim. putkijarruissa ja tässäkin toimi hyvin.


Eli mitä opimme. Rytmitä! Hidasta kunnolla. Edelleenkin agilityradalla voi kävellä vaikka se hassulta tuntuukin. Joo pitää juosta lujaa, mutta sitten pitää nähdä ne paikat missä hidastamisella voi auttaa. Ja niitä paikkoja on muuallakin kuin keinulla, aalla tai puomilla..

Mutta tärkeintä näissä treeneissä oli se tekemisen meininki! Mä yritin ja menin täysiä! Olin niin keskittynyt rataan että ekalla toistolla mulla unohtu esimerkiks et puomi on puomi, huusin aa.. Ja muutenkaan en varmaan huudellu esteiden nimiä kun vaan mentiin. Välillä oon miettinyt että ärsyttävää hokea koko ajan "täällä" "täällä" et miksei vaan menis. Mut koska oon ite niin aloittelija niin eiköhän kaikki keinot ole sallittuja. Sitten kun osaan itse ohjata huippusulavasti ja tiedän et Kiki seuraa mun pienintäkin elettä niin voin varmasti jättää noi välihuutelut pois. Mut miksen nyt niitä käyttäis jos se auttaa mua tai Kikiä. Agility ei ole tyylilaji. :)

P.S. Vastakäännös alkaa tuntua yhä paremmalta ja paremmalta ohjaukselta. Se saattaa pelastaa meidät monessa paikassa.

P.P.S Kyselin mitä eroa on jaakotuksella ja vastakäännöksellä, niin sain vastauksen että periaatteessa ei mitään. Jaakotuksessa koira lähtee samaan suuntaan mistä on tullut, ja vastakäännöksessä eri suuntaan. Mut noin niin kuin käytännössä eiköhän ne mene vähän limittäin ja päällekkäin.. Tärkeintä näissäkin on se, että ohjaaja kertoo ajoissa (ylläri ylläri) että käännös on tulossa. Vastakäännös on toimiva pitkälaukkasille koirille (kuten Kiki), lyhytjalkaiset koirat voi hyvin mennä ihan vaan peruskäännöksellä. Tämä todettu kyllä, me tykätään vastakäännöksestä!

maanantai 26. elokuuta 2013

Täällä juostaan

Kikillä alkoi eilen kolmannet juoksut. Edellisistä on vähän yli puoli vuotta. Ei tässä muuten mitään ihmeellistä toki ole, mä vaan en ajatellut asiaa ihan loppuun asti. Sunnuntaiaamuna Kiki näytti siltä että aloittaa juoksun millä hetkellä hyvänsä. Ihan unohdin koko asian ja ilmoittauduin sekä maksoin ensi viikonlopun kisat. Iltapäivällä mentiin lenkille ja huomasin että tosiaan se tiputtelee. (Tähän sellanen kädellä otsaa lyövä hymiö). No ei se mitään, sitten vaan viestiä kisajärjestäjälle että juoksut alkoi.. Lupasivat palauttaa rahat.

Olin vähän ajatellutkin että voitais pitää muutama viikko agitaukoa sitten kun Sadun viikkotreenit loppuu ja ennen kuin uuden seuran ohjatut treenit alkaa. Nyt ei voida tauolle täysin jäädä, sillä pöksyt jalassa saa treenata enkä raaski vikoja treenejä myydä. Muuten sitten otetaan rennommin treenailujen suhteen ja ollaan kisatauolla tietty. Harmi sinänsä - mielellään oltais tauolla sitten kun on kylmää ja inhottavaa ulkona ;).

Voi hyvinkin olla että Kiki joutuu eläinlääkärin pöydälle steriloitavaksi jossain vaiheessa. Jalostukseen siitä ei ole, niin miksi ei helpotettais meidän elämää ettei tarvis juoksuja miettiä. Kikillä on kyllä olleet vaivattomat juoksut ainakin tähän mennessä. Sen käytös ei juuri muutu, ehkä se on vielä himpun verran enemmän hellyyden kipeä, mutta yhtä reipas se on ja jaksaa touhuta. Eniten mietityttää se, että jos Kiki muuttuu steriloinnin myötä vielä enemmän päällepäsmäriksi muiden koirien suhteen. Kokemuksia narttujen steriloinnin vaikutuksista otetaan mielellään vastaan!!

Tänään meillä juostaan muutenkin. Ihmiset saa suunnata hölkälle vähän illemmalla!

lauantai 24. elokuuta 2013

Opetellaan kantapään kautta

Käytiin kisojen jälkeen keräämässä Auringonkukkia

Se on ollut meidän motto kakkosissa! No mutta se olikin vähän niin kuin "suunnitelma", ettei päästä liian nopeasti kolmosiin. Sinne mulla ei ole mikään kiire, mutta olishan se joskus kiva onnistua. Tänään ASTin kisoissa tuomarina oli Anne Savioja, mutta tuomariharjoittelijana Janne Karstunen. Oltiin keväällä epiksissä Jannen radalla ja vähän ennakoin, että turhan helppoja Jannen radat tuskin on.. Jotain muutoksia Anne näytti rataan tekevän, mutta muuten olivat Jannen käsialaa. Treenikaveri oli aamulla ykkösissä ja sanoi ettei se rata mikään helppo ollut.

Ekalla radalla oli muutama vaikeamman tuntuinen kohta. Ensimmäinen oli kuolleeseen kulmaan putkeen saattaminen. Toinen oli kepeille vienti kovasta vauhdista. No tässä tuli fiba, olis TAAS pitänyt tehdä se vastakäännös keppejä edeltävän esteen kohdalle, jolloin Kiki olis hidastanut ja ehkä hokannut hakea ne kepit. Tokalla kerralla meni kepeille hienosti. Puomin jälkeen ohjasin ihan selvästi takaakiertoon Kikin, vaikka se este olis pitänyt hypätä edestä. Tästä HYL. Siks huidoin sen takaakiertoon, kun ajattelin tehdä jaakotusta ajoissa.. Kyllähän mä tiedän että tollasissa paikoissa pitäis ensin ottaa Kiki haltuun ja vasta sitten kääntää. Tiedän että se lähtee aika helposti takaakiertoon. Ja onhan sillä syytäkin lähteä kun kerran ohjaan niin. :) Että hyvä koira kun tekee työtä käskettyä. Tehtiin sitten Kikin elämän toinen lentokeinu ja jälleen ASTilla, vaikka edellinen kerta oli möllikisoissa ja puukeinulla. Pitäis muistaa et jos on erilainen keinu niin Kiki tarvii vielä painokkaamman käskyn. Ei se kyllä yhtään pelästynyt lentokeinua, varmaan ihmetteli itsekin että mitä tapahtui. Mentiin se sitten uudestaan. Loppusuoraan olin erikoisen tyytyväinen. Videolta se ei näytä siltä miltä se tuntui. Mä juoksin ja Kiki poimi esteet niin kuin pitikin.
Plussat:
+ pimeä putkikulma toimi
+ kepeillä riitti yks huti (vrt. Poksin kisat tai Jaun kisat)
+ lentokeinu ei pelästyttänyt
+ loppusuora eteni
+ valssasin Kikin ollessa puomilla 2on2offilla eikä se edes yrittänyt hiippailla minnekään
Miinukset:
- en tehnyt vastakäännöstä ennen keppejä
- huidoin Kikin takaakiertoon
- lentokeinu

Toka rata vaikutti kivemmalta ainakin kepeille viennin suhteen. Siinä ei ollut sellasia ansapaikkoja, sillä ajattelin että puomille mennessä itse peitän putken suun. No olisin peittänyt putken suun, jos mulla ei ois ollut niin kiire, että olin jo edellä ja ohjasin Kikin putkeen.. ARGH! Ihan tyhmä virhe. Tästä siis HYL. Ei mulla ollut mikään kiire mut olin niin fiiliksissä menossa lujaa. Ei kannattanut tällä kertaa. Otettiin uudestaan ja odotin vähän sekä huidoin sen puomille. Keinulla karjasin toiseen kertaan "KEINU!" ja Kiki pysähty hetkeks keinulle mua katsomaan. Että mitäs siinä karjut.. Tässä vaiheessa oli sitten vissiin suunnitelma unohtunut enkä ohjannut Kikiä keinun jälkeiselle hypylle, joten siinäkin tuli sitten kielto.
Plussat:
+ vauhtia riitti
+ ohjaukset toimi pääosin
+ keinu oli parempi
+ Kiki irtos hyvin
Miinukset:
- Olin liikaa edellä ja ohjasin puomin sijasta putkeen
- Keinun jälkeen en enää tsempannut



Molemmissa mediluokissa taisi olla 5 koirakkoa, eikä yhtäkään luvaa tullut. Toiselta radalta joku teki yliaikanollan. Että ei mennyt hyvin muillakaan. Tää salaa lohduttaa mua. :) Ja kertonee toki radan vaikeusasteesta jotain.

Silti näistä kisoista jäi yleisesti hyvä fiilis! Me sit ehkä ollaan sellasia että vedetään joko nolla tai HYL. Olen tyytyväinen Kikin vauhtiin, mutta se tarkoittaa sitä että jos en ole kartalla koira menee jo ja tulee HYL. Mutta hyvä niin. Sitten kun saadaan lisää kokemusta ja mä saan varmuutta ohjaukseen, niin ehkä voidaan oikeasti pärjätä, vaikkei Kiki mikään supernopea olekaan, mutta varmasti riittävän nopea. Ja Kikihän ei yleensä rimoja tiputtele (poikkeus jos ohjaan sen niin). Että kyllä me täältä vielä tullaan. :D Harjoitukset jatkuu. 


torstai 22. elokuuta 2013

Pari uutta kuvaa POKSin kisoista

Päätön minä

Nää kuvat on mun muistaakseni puomin jälkeiseltä takaakierrolta. Kuvat Anniina Korjus. Kiitos näistäkin!

Takaa ohjausta kellon kanssa

Tiistain treeneissä piti ensin ohjata ratapätkä takaa samalla kun suoritus kellotettiin. Mä olin jotenkin ihan liian hidas enkä ollenkaan mukana suorituksessa.. Siitä syystä kokeiltiinkin aika monta kertaa. Kiki meni ekalla väärään päähän putkea ja sinnehän se veti sitten aika monta kertaa, vaikka mun hartiat näytti kyllä eri suuntaan. Se kun on kerran oppinut jotain niin sinnehän se tie vie sitten.
Tässä vihdoin onnistunut suoritus. Jotta sain Kikin kääntymään takaaleikkaukselta mun oli pakko peruutella. Niin sanotusti katkaista "napalaser" jotta tulee tarpeeksi vahva ohjausvinkki Kikille. Ois ollut loogisempaa vain hölkötellä seuraavalle esteelle päin, mut se oli liian vähän kääntävä ohjaus kun putki oli suoraan edessä. Kepit meni hienosti!

Tässä sitten toinen versio kun sai ohjata edestä. Kellotuksella tää ohjaus on meille nopeampi ja se nyt oli aika selvää. Jos mä liikun niin Kiki liikkuu.

Näistä treeneistä jäi kyllä huono fiilis. Huono siksi, etten itse ollut jotenkin mukana. Kai liikaa ajatuksia pyörimässä päässä.. Ei nyt aina voikaan mennä superisti, mut niin kuin edellisessä postauksessa kirjoitin, niin sitä flow-fiilistä (tai sen kaltaista) olisi kiva taas saada kokea.


Keskiviikon räpellykset 

Katsottiin treenikavereiden kanssa Silvia Trkmanin Foundations Fun
 Siinä oli monta hyvää juttua, joita voisi alkaa opettaa Kikille. Cik/cap tyyliset tolpan kiertämiset olen aloittanut jo. Niitä tein nyt lisää siivekkeellä naksuttimen kanssa ja palkkasin lelulla, jolloin sain vauhtia lisää. Hyvä hyvä! Näihin sitten lisäilee hiljalleen kokonaisen esteen ja koittaa saada tiukkoja käännöksiä.

Toinen juttu videosta oli suora putki, jonka molemmissa päissä oli hypyt. Olin ajatellutkin jotain ennakoivan valssin tyyppistä harjoitella, niin tossa tuli sitä harjoiteltua. Tavoitteena olis, että voisin näyttää Kikille että mene suorittamaan toi hyppy ja lähteä jo itse eri suuntaan. Oli aika vakuuttavia Silvian suorituksen tämän kaltaisissa tehtävissä. Se vaan näytti (kummalla tahansa kädellä - koiran puoleisella tai vastaisella) että hyppää toi ja sai siitä hyvin itse etumatkaa. No tähän on vielä meillä vähän matkaa, mutta matka on jo aloitettu. :) Ensin opetan tiukat kaarrokset siivekkeen kiertämisellä ja siitä sitten hiljalleen pidentää matkaa ja lähettää koiran kauempaa tekemään kierron.

Ei näytä ihan vielä vakuttavalta.

Videolla oli myös hyvä vinkki koiran paikallaoloon ja siinä pysymiseen. Kaikki kiva tapahtuu odottamisen jälkeen. Tätäkin pitää alkaa harjoitella.

tiistai 20. elokuuta 2013

Epistelemässä

Taina, Loki ja Fiona olivat menossa Agry cuppiin mölleihin ja mä sitten tuppauduin mukaan kisaavien radalla. Kiitos Taina kyydistä ja seurasta! Ajatuksena oli harjoitella - mikäli rata sen mahdollistaisi - esimerkiksi kepeillä edistämistä kisaolosuhteista. No valitettavasti se ei tällä kertaa onnistunut, mutta muuten saatiin hyvää kisatreeniä. Tuomarina oli Anne-Mari Tenhovalo ja hänellähän on itselläänkin Espanjanvesikoira. Rata oli aika kiva, jotain vähän erilaista kumminkin, mutta ehkä 1-luokan tasoa?! No me kyllä hyllytettiin kasiesteellä jossa oli sellainen pyörityskohta (mölleillä oli sama ja moni niistä meni paljon paremmin tän kohdan ;) ). Tiesin että suoran jälkeen tiukka käännös on meille ansa, joten yritin suhinalla jarruttaa. Pyörituskohdassa olis ehkä pitänyt selvemmin ottaa Kiki haltuun, niin se ei ois päässyt hyppäämään samaa estettä uudestaan toisesta suunnasta. Muuten mun mielestä rata meni aika kivasti. Kepit löyty hienosti ja painava puukeinu meni hyvin. Aan ja puomin kontaktit just niin kuin piti. Toki edelleen jossain vaiheessa olis tarkoitus tehdä kontaktit niin että mä jatkan juoksemista, mutta nyt riittää vielä hyvin se että itsekin pysähdyn. Tossa radalla tuli muuten vähän kiire puomilla. Toki vielä odotan keinun luona enkä lähde pinkomaan Kikin päästessä keinulle. Että jos olis ollut juoksukontakti puomilla niin olisin kyllä ollu pahasti myöhässä.


Toinen sama rata meni vielä huonommin. Kiki suihkas seiskahypyltä suoraan eteenpäin hypylle numero 13 ja siitä hyl. En vissiin sitten ollut jarruttelemassa niin paljon kuin edellisellä radalla.

Ai niin ja mun kaveri oli kuvaamasa järkkärillään. Laitan kuvia heti kun hän ehtii niitä pistää mulle. Onpa kiva saada agikuvia Kikistä!

Tässä mietiskelin että ihan sellaista flow-fiilistä ei ole vähään aikaan tullut rataa tehdessä. Toki me ei mihinkään super flow-tiloihin ehkä vielä näillä taidoilla päästä, mutta muistan joitain treenejä, missä me on vaan menty ja kaikki on vaan sujunut ikään kuin itsestään. Sitä odotellessa..

Tänään pääsee taas Satun treeneihin niin josko sieltä sitä fiilistä löytyis. :)

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Sunnuntain treenaamiset

Mentiin Kikin siskon kanssa treenailemaan. Olipa taas hauska nähdä Namu. On ne kyllä niin samannäköiset Kikin kanssa. Ja hyvin muistivat toisensa, vaikka viime tapaamisesta on kulunut tosi paljon aikaa. Namu on menossa ehkä huomenna ekoihin möllikisoihin, joten tehtiin möllirataa. Ja pöytää, kun kaveri oli viikonloppuna kisoissa ja siellä oli pöytä! Jos tullaan kovassa vauhdissa en kyllä takaa että Kiki pöydälle pysähtyisi. Vaatinee muutaman treenikerran lisää.

Namu ja Kiki


Lintuvaaran kentällä oli yllättäviä ansoja - takiaisia! Kiki juoksi lelun kanssa kentän toiseen päähän ja siihen se matka sitten tyssäsi. Takiaiset iskivät pahaa aavistamattoman leikkivän koiran tassuihin. Noilla kun tota karvaa riittää niin se ei kyllä yhtään auta asiaa. Muutaman kerran sai tassuja putsailla, että ei se nyt kovin paha juttu ollut.

Treenattiin edelleen kepeillä edistämistä. Se meni heti ekalla kerralla hienosti! Otin molemmilta puolilta kerran näin. Sain Kikin häiriintymään kun valssasin keppien päässä. Tokalla toistolla Kiki kesti tämänkin. On se aika nopea oppimaan.
Muuten treenattiin puomia. Jos mulla oli lelu kädessä Kiki hiippaili lopun. Lelu taskuun ja homma toimi. Edelleen tein niin, että puomi mennään lujaa, sitten vapautus ja palkka lentää. Jäi treenaamatta se mun taakse jääminen, eli sitä vielä pitää harjoitella.

Alku- ja loppuverkat käytiin metsässä ja koirat sai juosta. Oltiin tulossa loppuverkan jälkeen jo takaisin, kun näin että Namu sai hajun. Kiki oli tässä vaiheessa jo kiinni. Sinnehän se Namu lähti hajun perään ja oli pois ehkä noin 15 minuuttia. Aika pitkät minuutit. Eikä ole aiemmin tuollaista tehnyt.. Viimeksihän me nähtiin peuroja, että ei ole ihme jos hajuja riittää.

torstai 15. elokuuta 2013

Edelleen välistävetoja ja kepeillä edistämistä

Omalla treenivuorolla haluttiin jatkaa välistävetojen treenaamista. Rimat oli minikorkeudessa, mikä ehkä osaltaan teki mulle kiirettä. Kolme välistävetoa peräkkäin, niin meinasin vähän jäädä jälkeen. Muutamaan kertaan piti kokeilla ennen kuin sain kaikki menemään peräkkäin hyvin. Tossa oli häiriönä ensin puomi, johon Kiki meni. Sitten yhdellä kerralla se suikkas putkeen. Oli vähän intoa koiruudella! No mutta sehän on hyvä vaan.
Tän lisäksi tehtiin muutamat puomit ja aat. Aalla sain sen kerran varastamaan, kun en sanonut "koske". Muuten palkkasin sen vasta vapautuksen jälkeen, en palannut Kikin luo sen ollessa kontaktilla. En oo keksinyt vielä keinoa millä saisin treenatessa Kikin tekemään juoksu-aan, niin kuin se on pari kertaa kisoissa tehnyt. Viime kisoissahan ennen aata tuli takaakierto + sokkari ja sokkarihan on kiihdyttävä ohjauskuvio. Sitä vois kokeilla ennen aata, josko sillä sais hämättyä Kikin juoksemaan läpi aasta.

Tehtiinhän me muuten muutamat a-putki erottelut. Melko hyvin meni. Yllätyin vaan siitä, että kun laitoin Kikin putkeen ja lähdin nopeasti toiseen suuntaan, niin se tuli putkesta takas. Että saa totakin näköjään harjoitella. 

Tässä vielä persjättö kepeillä. Oon niin iloinen mun taitavasta koirasta kun se kestää persjätön kepeillä! Hiljalleen uskallan alkaa lisätä muutakin häiriötä.
Meidän treenijengiin on tullut uusi jäsen, reilun vuoden ikäinen manssityttö. Kiki on hyvin kiinnostunut siitä ja yrittää ei niin hellävaraiseen tapaan saada sitä leikkimään. Välillä Kiki käy räksyttämässä toisen naaman edessä. Verkat tehdään toistaiseksi vapaana metsässä ja toisinaan olen ottanutkin Kikin remmiin, jollei se tajua jättää toista rauhaan. Saa vähän aikaa rauhoittua remmissä kävellessään.

Ai niin, Kikin kannus-anturan haavakin on jo parantunut. Tehokuuri Betadinella putsausta ja Vetramil-rasva päälle joka lenkin jälkeen teki tehtävänsä. Ei tartte enää sukkaakaan pitää.
P.S. Päästiin agilityseuraan!! Viikottaiset treenit talvikaudella on siis turvattu! Aika mahtavaa. Varsinkin kun nyt on niin ikävästi ettei viikottaiset Satun treenit jatku. :/

P.P.S. Lisäilen ratapohjat joihinkin aiempiin Satun treeneihin, jos jotain kiinnostaa niitä katsoa.

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Kilpajuoksua ja välistävetoa



Olipa ihanaa päästää taas Sadun treeneihin pienen tauon jälkeen! Melko haastava rata oli taas tälläkin kertaa. Ei se toki ratapiirrustuksena näyttänyt niin vaikealta. Alussa välistävedot, no nehän on ihan perus kauraa. Joo-o. Ei taas oma kroppa muistanutkaan ekalla miten ne olis pitänyt tehdä. Sitten matka tyssäs putkihäsellykseen, jota halusin kokeilla sillä idealla minkä olin kotona saanut. Ohjeista päätellen tiesin, ettei se varmaankaan onnistu, mut pitihän se kokeilla.


Muutaman muutoksen jälkeen saatiin ihan onnistunut pätkä aikaseksi, tai siis onnistuttiin menemään koko rata puhtaasti. Satu halusi et kokeilen 3. esteellä valssata ja ohjata 4. esteen takaakierto + päällejuoksuna. Siitä sitten juostiinkin loppurata kilpaa. Erityisen kiire mulla oli putken jälkeen. Kuten videosta näkyy lähes törmätään. Sen jälkeen vaan rynnin eteenpäin kun näin että Kiki tulee vieressä. :D Satu sano tän jälkeen et häntä pelotti, mut et onneks mua ei ilmeisesti. No läheltä piti tilanteita ei lasketa. Ja onneks agilityssä ei arvostella tyyliä!

Tän jälkeen kokeiltiin vielä leijeröintiä putken takaa hypylle. Satu palkkas Kikin lelulla kun se lähti hyppyyn. Ei ollut muuten helppoa saada sitä lähtemään leijeröintiin, sillä jos olin itse vähänkin putken kohdalla niin sinne putkeenhan se meni, kun kerran mun rintamasuunta osoitti sinne. Sitten kun sain otettua muutaman askeleen putken ohi ja tein kädellä ison kaaren lähti Kiki hienosti hypylle. Tässä videolla aletaan olemaan molemmat jo melko väsyneitä. Kompastun putken painoonkin..
Mitä näistä treeneistä opimme? Mieti ihan oikeasti tarkkaan minne se rata jatkuu ja valitse järkevät ohjauskuviot seuraavien esteiden kannalta. Medeissä kuulemma kilpajuoksulla pärjää, joten jos ei ole aivan varma leijeröinneistä sun muista niin kilpajuoksu kunniaan. Edelleen ohjaajan pitäis harjoitella niitä kovassa vauhdissa tehtäviä valsseja..

P.S. Kiki kävi hierottavana ja nyt kyllä täytyy sanoa että Kiki on kehittynyt vaan hyvään suuntaan. Viime kerralla oli jotain jumituksia lannerangassa, ja hierojan mielestä pitkä selkä voi kyseisiä jumeja aiheuttaa. Tällä kerralla ei ollut mitään jumeja, ehkä vähän kireyttä takajalan lihaksissa, mutta toki oltiin juuri oltu mökillä ja Kiki oli liikkunut paljon. Hieroja oli oikein tyytyväinen Kikin kroppaan ja lihaksiakin se on kuulemma saanut lisää. Uiminen ja vapaana juokseminen taitavat olla ne avainsanat tässä. Mahtavaa tietää Kikin kestävän 3 kertaa viikossa treenaamista! 

maanantai 12. elokuuta 2013

Ruokavalion päivitys

Kiki on barffannut noin reilun vuoden. Olin jo mietiskellyt jonkun aikaa, että ruokavaliota voisi hieman miettiä uudestaan ja lisätä lihan osuutta. Toki useimmat lihaisat luut joita se on saanut ovat todella olleet lihaisia luita, eli liha on sen ruoassa ollut isompana osuutena kuin luut. Mielestäni raakaruoka on sopinut Kikille hyvin. Se voi hyvin, kakkaa tulee sopivasti ja sen koostumus on hyvä. Kiki on energinen ja jaksaa touhuta. Päivittäiseksi sopivaksi ruokamääräksi on osoittautunut 220g, joka on 2 % 11 kilosta. Kiki painaa hieman yli yksitoista kiloa ja hoikkana se saakin pysyä. Tuo ruokamäärä on siitä hyvä, että jos Kiki saa treeneissä jonkun verran namia ei ruokaa tarvitse vähentää. Jos se joskus saa todella paljon nameja, silloin toki vähennän ruoan määrää. Agilityä treenatessa kuitenkin pääosin palkkaan lelulla niin ei niitä nameja tarvitse syytää Kikille. Lähinnä näyttelytreeneissä käydessä tuli syötettyä niin paljon namia, että ruoan määrää piti vähentää.

Tällä hetkellä Kiki saa 50 % lihaisia luita ja 50% lihaa/sisäelimiä/kalaa. Lihaiset luut ovat usein lammasta, possun kylkiluita (joissa on runsaasti lihaa) ja broilerin kauloja, jotka nyt eivät varsinaisesti luita olekaan. Usein pakastimesta löytyy myös broilerin selkiä tai siipiä. Kerrran viikossa Kiki saa maksaa, lisäksi silloin tällöin sydäntä ja munuaisia. Kiki saa myös kasvismössöä, jonka teen itse pakastimeen. Päivittäin lihan seasta kupista löytyy myös merilevää sekä öljyä, joka on vielä toistaiseksi Nutrolinia. Kun Nutrolin loppuu siirrytään Jahti & Vahti omegaöljyyn, jossa on omega 6 ja omega 3-rasvahappoja. Tulee sitten Kikillekin varmistettua tärkeiden kalaöljyjen saanti. Kiki saa ruoan kerran päivässä illalla. Ensin kupista lihat ja muut, sitten matolta luut.

Paljon on netissä kirjoituksia siitä onko barf hyvä ruokavalio koiralla, vai onko se aivan käsittämättömän huono koiralle nappuloiden ollessa ylivertaisia. En tiedä onko Kikin ruokavalio täydellinen tai saako se aivan kaikki tarvittavat ravintoaineet käytettäväkseen. Kuitenkin se saa oikeata ruokaa, jossa varmaan vitamiinitkin säilyy hieman paremmin kuin kuivamuonassa.  Olen koittanut ottaa asioista selvää ja koostaa ruokavalion parhaani mukaan. En itsekään syö todella terveellisesti ja monipuolisesti (vaikka se ihanne olisikin), joten en usko koiran hyvän ruokavalion vaativan niin perusteellista täydellisyyttä. Tällä hetkellä minulle riittää, että Kiki voi hyvin ja se jaksaa harrastaa.

Kisapäivinä olen välillä ollut huolissani Kikin vähäisestä juomisesta. Olen nyt muistaessani antanut Kikille kuumana päivänä ennen kisoja osan liha-annoksesta veteen sekoitettuna, jotta saan sen juomaan jo ennen kisoja. Kikihän juo muutenkin vain jos sillä on kova jano ja hyvin se näyttää sillä pärjäävän. Joku sanoi että koiran kuivumisen voi testata nostamalla koiran nahkaa ylöspäin. Mikäli nahka palautuu heti paikoilleen, ei kuivumisen vaaraa ole. Jos nahka laskeutuu hitaasti on koiralla nestehukka. Tiedostan että Kikin vähäinen juominen on varmaan mun pään sisäinen ongelma. ;) Kyllä se juo kun sillä on jano, vaikka ohjeissa sanotaankin että koiran pitäisi treenatessa juoda niin ja niin paljon kiloa kohti.. Treenien / kisojen jälkeen olen antanut Kikille vielä Flying Dog After drinkkiä, sillä siitä Kiki tykkää ja saan sille annettua muutaman desin vettä siinä samalla. Kiki näyttää muutenkin kestävän kuumaa hyvin. Se ei ole se joka alkaa ensimmäisenä läähättämään, eikä sen vauhti yleensä hyydy kuumuuden takia. Tietysti pyrin myös pitämään sen kesällä lyhyessä karvassa, joka osaltaan vähentää kuumuutta.

perjantai 9. elokuuta 2013

Saksalaista ja muuta mukavaa

Halusin siis kokeilla viime sunnuntain kisojen mokailukohtaa. Ekalla toistolla toinen este putken jälkeen saksalaisella. Vähän haparointia oli, joten otettiin uudestaan. Tämä toisto oli jo tosi hyvä ja siinä oli sellasta fiilistä, et me vaan mennään eikä varmistella yhtään. Saksalaisen jälkeen kokeilin niin, että juoksin ensimmäisen hypyn ohi ja valssasin. Tämäkin meni aivan loistavasti. Viimeisenä sitten se mitä tein radalla, eli että kun olen ohjannut Kikin toisen hyppyesteen takaakiertoon teen valssin ja siitä jatketaan. Olin laittanut putkenkin hämäykseksi (kun radalla siinä kohtaa oli pussi jonne Kiki karkasi) mutta ei Kiki edes vilkaissut sinne päinkään. Varmasti mun ohjaaminen oli nyt selkeämpää menoa, eikä varmistelua jolloin en itse ehdi ajoissa..


Tämän lisäksi vahvistin edelleen kahden lelun leikkiä. Sai taas itsekin juosta ja hihkua, niin hienosti Kiki tuli lelun perässä ja jätti sillä jo olevan lelun matkalla pois. Tätä vaan lisää ja lisää niin ehkä se rallattelu (josta se tosin hirveästi tykkää) jää vähän vähemmälle.

Kepeille lähettelin eri kulmista ja meni hyvin. Jokusen kerran se hieman epäröi ekassa välissä, mutta kun kannustin niin jatkoi hienosti loppuun. Kokeilin taas että kestääkö Kiki jos juoksen lujaa keppien loppuun asti enkä odota sitä kepeillä. Hienosti kesti! Ehkä kohta vois mennä vaikka epiksiin kokeilemaan kisatilanteessa kestääkö se mun juoksevan jo eteenpäin. Siellä voi sitten ainakin ottaa uudestaan mikäli ei kestä.

Aata ja puomia tehtiin myös jokunen kerta. Aalle yritin tulla vauhdilla, mutta täydellisesti se pysähtyi 2on2offiin vaikka en edes muistanut sanoa "koske". Molemmilla esteillä vapautin ja heitin sitten lelun.

P.s. Joko youtuben ja blogin yhteistyö toimii muutenkin, tai sitten se auttoi että kirjauduin eri nimellä kun youtube aina sitä ehdottaa, niin josko se nyt sai tahtonsa läpi ja suostuu yhdistämään blogiin.

torstai 8. elokuuta 2013

POKS kisat 4.8.

Tähdättiin Joensuuhun viikonlopuksi agikisoja silmällä pitäen. Sunnuntaina oli taas kunnon helle. Kepo lähti asioille ja sovittiin tapaavamme kisapaikalla, joten me Kikin kanssa käveltiin kisapaikalle. En oo kyllä koskaan ennen kävellyt kisapaikalle, aika hauskaa. :D Tulipahan alkukävelyt tehtyä siinä samalla. Matkaahan oli vähän yli kaksi kilsaa, joten sehän ei ollut matka eikä mikään.

Ensiksi pari kuvaa. Kerrankin blogisurffaus tuotti tulosta ja löysin ihan vahingossa pari kuvaa. Kuvat Anniina Korjus. Kyseiset kuvat hyppäriltä.

Hyppy lähtee kaukaa

Silti hieno hyppykaari


Olin ilmoittautunut hyppärille ja yhdelle agiradalle, kun kaksi starttia on tuntunut aiemmin sopivalta. Ehkä Kiki jaksais kolme, jos mäkin jaksan tsempata. Täytyy seuraavissa kisoissa kokeilla. Eka rata oli hyppäri. Oli tosi hauskaa kun entinen opiskelukaveri oli kanssa kisaamaassa tuolla ja siinä pysty sitten yhdessä miettimään mitä ohjauskuvioita kannattaisi valita. He kisaavat mini2-luokassa. Hyppyrata vaikutti aika kivalta, ei mitenkään erityisen vaikea. Keppien jälkeen olisin halunnut tehdä sokkarin ennen muuria, mutta mietin että en todennäköisesti ehdi tehdä, sillä en vielä jätä Kikiä yksinään tekemään keppejä ja juokse valmiiksi eteen odottamaan. Eli muuri meni takaaleikkaamalla ja koska se nyt ei ollut paras ohjauskuvio tuli kaarretta. Videolta ei näytä niin pahalta haahuilulta. Putken jälkeen oli kaksi vaihtoehtoista ohjauskuviota. Olisin voinut juosta putken jälkeisen esteen ohi ja tehdä siinä valssin, jolloin olisin sijoittunut järkevämmin renkaalle vientiä ajatellen. Mietin kuitenkin, että jos teen noin, niin saatan jäädä liian lähelle seuraavaa estettä jolloin tyrkkään Kikin tahtomattani takaakiertoon, kun seuraava este pitäisi tulla edestä. Niinpä valitsin jäädä esteen lähemmälle puolelle, ohjata siitä itseäni kohtaan ja valssata. Joo ehdin kyllä valssata, mut sit olin myöhässä kääntämässä rintamasuuntaa ja Kiki luki sen niin, että pussiin kuuluu mennä. Rengas olis ollut seuraava. Hylly tästä, mut loppurata meni kivasti. Jälkeenpäin ajateltuna mietin että ehkä se eka vaihtoehto olis ollut parempi. Sitten näin jonkun tekevän saksalaisen kyseiseen kohtaan. Miks mä en tehnyt saksalaista!! Se on yks mun lemppari! Tässä sen näkee kun on itse vielä niin kokematon. Onneksi näistä oppii!
Seuraava rata oli agirata. Radalle tuotiin puomi ja aa, mutta ei keinua. Taas rata vaikutti rataantutustumisessa kivalta. Puomin jälkeen päätin tehdä takaakierto sokkarin. Aalle Kiki teki kunnon juoksukontaktin. Näin että se hyppäsi aan harjan yli, joten en edes olisi voinut vaatia siltä pysäytyskontaktia, joten annoin juosta läpi. Aata on tullut vähemmän treenattua ja otetaan se taas kunnolla ohjelmaan. Jotenkin tuo rata näyttää alusta asti videolla haparoivalta. En varmaan taas juossut tarpeeksi lujaa. Kepeille asti meni kuitenkin ok. Sitten ois taas ehkä pitänyt juosta vähän lujempaa jolloin olisin päässyt saattamaan Kikin kunnolla kepeille. Nyt se meni sinne, mut jätti kesken. Tokalla viennillä sama. Musta tuntui tässä välissä että se vaan räksytti mulle. Saattoi käydä jo vähän liian kovilla kierroksilla. Loppuradalla luovutin ja keppien jälkeenkin tuli yks ohi meno. Luulin et siitä tuli jo hylätty enkä tosiaan ohjannut loppuun asti. Pussin jälkeen olin suunnitellut vastakäännöstä jne.. No räpiköitiin maaliin. Siitä tuli 15 vp + aikavirheitä. Tällä sijoituttiin 2. sijalle.. Et sillee. No tulipa taas herkkuja ja lelu Kikille vaikka ei sitä oltukaan ansaittu. Kyselin et eikö kolmesta kiellosta tule hylky, mut ehkä kepeiltä ei voi saada niin montaa kieltoa? Arvostelulapussa lukee K, 5 ja K.



Tuon radan jälkeen kyllä olis tehnyt mieli juosta vielä se kolmas rata ja korjata omat mokat. Oli kyllä niin kuuma et en tiedä oltaisko jaksettu.

Treenilistalle siis aan lisäksi edelleen keppikulmat. Hyppyradan mokakohdan aion treenata kaikilla kolmella mieleen tulevalla tavalla läpi. Nyt tuntuu siltä et saksalainen saattais toimia parhaiten.

Kiki onnistui mökillä juoksemaan hiekassa niin paljon että sen ylimääräinen etujalan antura on rikki. Joutuu nyt sitten pitämään sukkaa siinä ja rasvaillaan sitä putsailun lisäksi.

Matkakertomus Karkkila - Pori - Vaasa - Viitasaari - Joensuu - Mäntyharju

Lomalla viimeinkin! Suuniteltiin pieni roadtrippi, varattiin hotellit etukäteen, katsottiin kisat matkan varrelta ja suunnattiin matkaan. Ensin Karkkilaan mun sukulaisten mökille. Oli oikein mahtava loman aloitus, hyvää seuraa ja loistava ilma. Ihanaa oli saunoa aidossa järvenrantasaunassa, matkaa veteen saunalta - ei yhtään. Kiki pääsi uimaan ja oli ihan fiiliksissä. Välillä joku heitteli sille vesilelua, välillä maalla se sai kopitella käpyjä. Yövyttiin mökillä, jotta päästiin sitten heti aamusta jatkamaan matkaa.



Matka jatkui Poriin. Karkkilassa sää oli vielä aurinkoinen ja lämmin, mutta Poriin saavuttaessa satoi.. Ja satoi. Se olikin sitten Porin sää, joten ei suunnattu Yyteriin. Ei viitsitty edes mennä koirarannalle, kun vettä tuli välillä ihan kunnolla. Sen sijaan käveltiin keskustassa, syötiin lounasta ja shoppailtiin vähän. Toinen jäi aina Kikin kanssa kaupan ulkopuolelle odottelemaan. Hyvää harjoitusta Kikille. Porissa ei ilmeisesti ole koiriin totuttu, sillä sateisesta säästä huolimatta (terassit tyhjillään) tarjoilijat katsoivat ensin empien toisiaan ennen kuin antoivat luvan ottaa koiran terassille. Yhdessä kahvilassa sanottiin, että menkää siihen reunaan. Enkä ole missään muualla nähnyt niin paljon koirakieltokylttejä talojen seinissä.. Käytiin myös Kirjurinluodolla kävelemässä ja siellä sentään tuli joitakin koiria vastaan. Käväistiin Porissa ohimennessämme lemmikkieläintarvikeliikkeessä nahkahihnaa etsimässä. Juuri oikeanlaista nahkahihnaa ei löytynyt, sen sijaan ostettiin Kikille peti! Olen haaveillut saavani Kikille hieman pehmeämmän ja paksumman pedin ja nyt sellainen löytyi. Parasta tässä on se, että peti on Porin Ässien fanituote! (Me ei todella olla lätkäfaneja) Kuulemma tämä kyseinen peti oli materiaalien suhteen kokeilukappale, kun tuon jälkeen tehdyt pedit on valmistettu liukkaammasta kankaasta, mikä taas ei mun mielestä ole hyvä. Myyjä myi sen meille pitkin hampain 35 (!!) euron hintaan, kun hän oli haaveillut ostavansa sen jos sitä ei myydä. Melkein tarjoutui ostamaan sen takaisin 50 euron hintaan. Heh. (Ei ois myyty.) Illalla Kiki jäi hotellihuoneeseen omaan yksiöönsä kun me käytiin syömässä. Voin suositella Ravintola Kellaria. Hotellia jossa oltiin en suosittele, oli poikkeuksellisen kallis hinta koirasta eli 20e yö, eikä hotelli muutenkaan ollut hieno.. Ilmainen parkkipaikka kompensoi koiran hintaa.

Sataa sataa ropisee

Piilopaikka

Uusi peti on ihan mahtis!
Porista matka jatkui Vaasaan. Muutaman tunnin ajelun jälkeen suunnattiin ensin Vaasan agrimarkettiin, sillä piti poimia Kikille sieltä Jahti & Vahdin omegaöljyä. Kalaöljyjä hyvässä suhteessa ja paljon edullisempaa kuin tällä hetkellä käytössä oleva Nutrolin.

Vaasassa käytiin taas ensin tutustumassa kaupunkiin kävellen. Vaasa vaikutti heti oikein mukavalta paikalta. Ja onneksi oltiin otettu Vaasasta kahden siellä viettämämme yön ajaksi parempi hotelli. Radisson SAS Blue oli oikein hyvä hotelli. Kikin viihtyi kunnon äänieristyksen ja suihkutossujen takia. Suihkutossut on sen lemppareita riepoteltavia. Mun kaveri on opiskellut Vaasassa ja häneltä saatiin vinkkejä hyvistä ravintoloista ja nähtävyyksistä. Käytiin myös turisti-infossa kyselemässä ravintoloita. Ensimmäisenä iltana syötiin Strampenissa ja se näytti olevan todella suosittu ravintola. Ja mäkin suosittelen! Jos ei vielä käynyt selväksi, niin yksi matkan tarkoituksista oli löytää hyvä ravintolat ja syödä hyvin. Yllättävän vaikeaa muuten, kun Helsingissä ja muutamassa muussa isommassa kaupungissa on esimerkiksi suurin osa 50 parasta ravintolaa -listan ravintoloista. Vaasan listalla oleva ravintola oli kesällä kiinni.. Ekana päivänä käveltiin rannassa ja morjenstettiin vankeja. No ei kyllä nähty yhtään.. Vankilan lähellä oli kuitenkin hauska pieni luoto, josta Kiki pääsi uimaan.
Suihkutossu mä syön sut!

Kikin yksiö

Seuraavana päivänä suunnattiin kaverin suosituksesta katsastamaan Raippaluodon silta. Tästä jatkettiin eteenpäin aina Svedjeholmeniin asti Unescon maailmanperintöalueelle. 
Raippaluodon silta
Päätettiin kiertää pidempää kautta näköalatornille. Reitti oli noin 4 kilometriä, mutta ei mitään helppokulkuista, joten siinä sai kyllä jalkoihinsa katsella. Matkan varrelta löytyi yllätyksiä. Ihastuin lukioikäisenä Skotlannissa vieraillessani Highland Cow eli karvalehmien ulkonäköön. Reitti kulki tosiaan metsässä, välillä oli pitkospuita, välillä hiekkapolkua, välillä hyvin kivikkoista polkua. Pohkeet sai tehdä töitä. Kikille reitti oli tietenkin ihan helppo.
Kiki sanoo vuf! Mikä toi on??

Nekin tykkää kylpeä mudassa

Kivinen tie

Maisemia näköalatornista
 Vaasassa viihdyttiin tosiaan pari päivää ja olis viihdytty vielä vähän kauemminkin. Lähes joka kaupassa oli aika hyvät alet ja kateellisena katselin vierestä kun kepo shoppaili hyviä vaatteita puoleen hintaan. Miksi miehille on niin paljon paremmat valikoimat alessa? No en mäkään tyhjin käsin joutunut jäämään, että ei sinänsä valittamista.

Vaasasta matka olis jatkunut Joensuuhun, mutta koska Suomen läpi ajaminen olis kestänyt vähän liian pitkään tehtiin pysähdys Viitasaarella. Oltiin varattu yösija majatalosta. Sinänsä ihan kiva majatalo, mutta se oli aika ison tien lähellä eikä heti löydetty mitään kivoja koiranulkoilutusmaastoja. Viitasaaren keskustan lähettyvillä oli kuitenkin Savivuori, jossa käytiin lenkkeilemässä pururadalla ja Kiki pääsi taas juoksemaan. Kiki teki hienoja 2on2offeja pururadan kuntoilulaittella. Sain sähköpostiini erään koirakerhon jäsenhakemuskaavakkeen, jonka halusin tietysti täyttää heti. No ei iphone, ipad eikä lumia antaneet kirjoittaa valmiiseen word-pohjaan mitään. Onneksi sitten lähettyviltä löytyi kirjasto ja sain asian hoidettua. Tiukan paikan tullen kirjastoon voi luottaa. Kirjaston löytäminen oli yllättävän hankalaa, sillä mitkään karttapalvelut eivät löytäneet kirjaston ilmoittamaa tietä. Läheisen tien kyllä, että sillä se sitten löydettiin.:)
Hienot 2on2offit käpypalkalla



Piilossa jälleen

Karhutesti. Piti sille kyllä ensin haukkua.


Viitasaarelta matka jatkui Joensuuhun. Kepon sukulaisia asuu siellä ja saatiinkin majoittua tyhjillään olevassa asunnossa ihan keskustassa. Käytiin taas ensimmäisenä tutustumassa kaupunkiin koko porukalla. Joensuussa oli lämmin joten saatiin nauttia auringosta terassilla. Illalla syötiin hyvin ravintola Teatterissa. Lauantai vietettiinkin torikahvien jälkeen kepon sukulaisen luona. Kiki sai olla koko ajan mukana. Illalla se joutui taas yksiöönsä, kun me suunnattiin Joensuun parhaaseen ravintolaan Kieloon. Tätä suosittelen kyllä hirveästi!

Sunnuntaina oli Joensuussa kisat, mutta ne laitan erilliseen postaukseen.

Maanantaina jatkettiin matkaa mökille Mäntyharjulle. Saatiin nauttia kunnolla mökkeilystä, otettiin aurinkoa ja uitiin vuorotellen. Vesi oli niin lämmintä että uitiin kuntoillaksemme. Kiki puljaili vedessä ihan itsekseen, mitä se ei aiemmin ole tehnyt. Se haki vedestä lumpeenlehtiä - ja kukkia tai plutaili muuten vaan. Aloitettiin sukellusharjoitukset myös. Kiki uskalsi hyvin laittaa pään veden alle, mutta ei vielä ihan kovin syvältä. Annetaan asian nyt hautua ja kokeillaan myöhemmin uudestaan.



Mejää eli verijälkeä tehtiin kahtena päivänä. Ekalla kerralla Kiki oli niin täpinöissään, että sillä oli vauhtia ehkä vähän liikaa ja kulmista käännökset meinas hävitä. Toisena päivänä ajateltiin antaa jäljen vanheta vähän kauemmin. Oltiin kuitenkin tyhmyyttämme tehty jälki liian lähelle mökkiä ja kun ihmettelin että missä se koira on, niin näin sen juoksevan metsässä jälkeä pitkin.. Että niin, ei kandee tehdä niin lähelle. Ajettiin jälki sitten heti ja se menikin oikein mallikelpoisesti. Kulmissa (makuissa) oli kuivattua broileria, eilen rasvaista lihaa ja broileri näytti toimivan paremmin kun sitä Kikin piti etsiä kauemmin. Ei näköjään sitten haitannut Kikin ennakkokäynti jäljellä.




Välillä Kikinkin oli pakko levätä. Grillikatoksen suojissa.

Jäljestäminen on veristä puuhaa.



Kiki oli kyllä mökillä niin fiiliksissä. Saavuttuamme mökille se varmaan juoksi ja riehui koko illan. Seuraavina päivinä muisti jo välillä vähän levätäkin. Mutta onhan tuo koiran elämää. Saa juosta vapaana ja touhuta omiaan ja olla mukana kaikissa mahdollisissa puuhasteluissa.