Samettisopuli

 Joku on sanonut Espanjanvesikoiran karvattoman pennun olevan samettisopuli! Ja onhan ne nyt kerrassaan hassun näkösiä.. Lili näyttää aikuisemmalta kuin siinä hervottomassa fluffy-turkissaan kieltämättä! Oltiin sunnuntain kisojen jälkeen tosi ahkeria kun jaksettiin trimmata pienempi. Mikäs ajellessa, kun ostettiin kaksinopeuksinen Andis, sillä oli ilo surautella (5-terällä tällä kertaa ja aika kevyesti, ettei mennyt ihan nakuksi). Pentuystävällisesti ajelin hitaammalla nopeudella, vaikka tykkäsinkin hurjan paljon enemmän nopeammasta tehosta, mutta tämän kerran sai Lili kuunnella hieman vaimeampaa surinaa tottuakseen toimitukseen. Aika kivasti se hyväksyi ajalemiseen. Pään ajeleminen aiheutti vastaansanomista ja tyypillisesti  protestointiin liittyi kovaääninen kiljunta. Sitten Lili tyytyi kohtaloonsa ja oli ihan hiljaa.. Tassut siistin seuraavana päivänä saksilla, kun en jaksanut toista enempää kiusata. Karvapehkon alta paljastui pieni rimpula, jolla on todella söpöt ruskeapilkkuiset varpaat! Takkia saa nyt ahkerasti käyttää ulkoillessa, kun tollaselle rimpulallehan tulee heti vilu. Onni on lainapomppa! Alkaa muuten se 28 senttinen pomppa olla kohta pieni. Vielä hetki sitten pompan takahalkio oli mallia Batmanin viitta, no ei enää..

Maanantaina otettiin vähän lepiä ja kerrankin se nukkui päästessään sohvalle

Varpit

Kikiäkin tais vähän väsyttää sunnuntain kisat

Loppiaisena käytiin mun kummitytön synttäreillä, jonne Lili pääsi mukaan. Kiki meni siksi aikaa mun vanhemmille hellittäväksi. Tapansa mukaan Lili juoksi suoraan eteisestä olohuoneeseen ihmisten luo. Edelleenkään ei jännittäminen kuulu sen tapoihin! Aika hauskasti se muuten tiesi, että keittiöstä löytyy vesikippo. En tiedä sitten muistiko kun oltiin tuolla kyläpaikassa kerran aikaisemmin käyty.. Istuttiin aikuisten kesken kahvipöydässä, kun samaan aikaan Lili viihtyi mainiosti lasten (n. 8 - 16 v) kanssa olkkarissa leikkien. Ystävällisesti sille kannettiin pehmoleluja, niin kyllähän se viihtyi. Ihan hyvä, ettei se ole niin kiinni meissä koko ajan, vaan viihtyy muidenkin kanssa.

Lili oli muuten viime viikolla 11 viikon iässä 3,7 kg. Tällä viikolla sitten ensimmäinen rokotus!

Piippaava otus

Kikillä oli joskus syyskuun alussa juoksut. Tällä viikolla se on toisinaan piippaillut ilman syytä. Tein pienen testin. Se sai vähän aikaa sitten uuden lelun, jota se ei ole yhtään hajottanut, mikä on sinänsä jo aika outoa. Olen ollut huomaavinani että Kiki käy välillä nuolasemassa sitä lelua. Ei se sitä mitenkään sen erityisemmin hoivaa kuitenkaan. Nostin lelun kaapin päälle, niin sinne se vinkuminen suuntautui. Tein toisen testin - lelukori on ollut kaapin päällä jo pidempään ja Kikillä on ollut käytössään vain muutama lelu. Leluja se tarvitsee kantaakseen aina kun se innostuu tai joku tulee kotiin, joskus saattaa vähän niillä leikkiä. Lelukorin sisältöä se tutkaili hieman, mutta ei niistä kuitenkaan mikään kelvannut. Eli ehkä ajoittainen vinkuminen on lievää valeraskautta ja leopardikuvioinen nalle on otettu silmätikuksi (en ole itse sille kyseistä nallea ostanut, se on saatu kisoista palkinnoksi). No nyt on nalle piilotettuna, saa nähdä jääkö piippailut sikseen nallen ollessa poissa kuvioista.

Välistävetoja

Keskiviikon treeneissä oli teemana välistävedot. Ensin meille oli laitettu tosi lyhyillä etäisyyksillä viisi estettä välistävetoja varten. No se oli vähän liian haastava ja sitten muutettiin neljän esteen sarjaksi. Kaksi välistävetoa voi vielä mennä millä tyylillä tahansa - peruuttamalla tai miten vaan. Neljässä välistävedossa halusin että Kiki reagoisi vetävään vastakäteen. No ei se alussa edes katsonut mua, vaan sillä oli katse eteenpäin ja se hyppeli esteitä ihan siitä suunnasta kun parhaaksi katsoi. Otin sitten lelun vastakäteen, no ei siihenkään mitään reaktiota. Palkattiin muutamaan kertaan että se tuli mun vastakäteen. Jossain vaiheessa sitten sain jo vähän rytmistä kiinni ja alkoi sujua. Sonja sanoikin onnistuneessa suorituksessa, että mä rytmitin menoani ja Kiki reagoi siihen. Niin että miten mä rytmitin? En tehnyt sitä ollenkaan tiedostaen itse, se vaan tuli jostain. Avainjuttu oli se, että ihan vähän odotin Kikin tulevan mua kohtia (eli hidastin) ja sitten lähdin taas kiihdyttämään. Jos vaan kiihdytin koko matkan ehtiäkseni ajoissa seuraavalle esteelle ei Kikille tullut siitä tarpeeksi näkyvää vinkkiä tulla mun luo ensin. Taas se RYTMITYS on se juttu. Mä niin tiedän että se on ongelma ja haluaisin sitä oppia ja treenata. Täytyy välistävetoja sitten treenailla itsekseen.

Eilen käytiin metsälenkillä ja Kiki oli kyllä niin sen tarpeessa. Se juoksenteli ihan fiiliksissä kepin kanssa ympäri ämpäri, eikä edes kertaakaan lähtenyt kunnolla hajujen perässä viipottamaan. Toki otettiin metsälenkin teemaksi palkata sitä usein luoksetulosta, niin se näyttää kyllä hiljalleen tehoavan. Otettiin taas puiden rungoilla kiipeilyä ja puiden kiertämistä mukaan mielenkiinnon herättämiseksi.

Tässä kuva viime viikon metsälenkiltä kun tuli rakeita.

Kikillä on nyt aika kiva karva, tosi pitkä mun mittapuulla mitattuna. Sillä on kunnon kikkurat ja mikä parasta, ne ei ole yhtään takussa. Harmi vaan että tänään surautetaan trimmeri päälle ja ajetaan karva alas. Sit on vähän kivempi loskakeleillä kun ei kaikki hiekat yms. tartu mukaan. Jos nyt talvi iskee heti huomenna niin onhan meillä noita takkeja.