maanantai 29. lokakuuta 2012

canicrossia

Käytiin tänään Kikin kanssa hölkkäilemässä ekaa kertaa kunnon varusteiden kanssa! Ja ai että oli nautinnollista hölkätä kädet vapaana! Olen miettinyt jo pitkään juoksuvyön ja joustavan hihnan ostamista. Valjaat Kikillä jo onkin. Viime viikolla päätin sitten ostaa varusteet, jotta voidaan rämpiä pusikoissa tarvittaessa koira hihnassa. Ja täytyy mainita, että ennen syyskuun lomamatkaa olin käynyt Kikin kanssa aloittelemassa hölkkää. Ennen treenejä tietenkin aina hölkätään, mutta noilla hieman pidemmillä hölkillä oikeastikin osaa arvostaa käsien vapautta.

Hölköteltiin hiekkateitä pitkin ja otettiin pätkiä kovempaakin vauhtia. Kiki tuntui nauttivan laukkaamisesta, kun sai hieman mua vetää. Valjaissa se saa vetää, hihnassa ei koskaan. Kymmenkiloisen kirpun vetäminen ei omaa kroppaa rasita ja nyt on se juoksuvyökin. Se vaimentaa tosi hyvin vedon, kuten joustava hihnakin. Osan lenkistä Kiki sai olla vapaana, mutta suurimman osan ajasta oli kiinni. Metsässä selvää hyötyä tästä, kun ei koira päässyt pikkulintujen perään. ;) Käytiin myös kiipeilemässä "rotkoja" (mitä lie juoksuhautoja) ylös ja alas, jotta saatiin mäkitreenin tyyppistä menoa puunrungoilla tasapainoilun lisäksi.

Saatiin tutuilta tuoretta poroa, jalkoja ja muita osia. En tiedä olisko tuoreus syynä siihen, että Kiki kävi vaan haistamassa poroa eikä koskenut siihen. Ehkä se haisee vahvemmalta, kuin tutut pakastettuna säilytetyt elukan osat. Poroa Kiki on kyllä aikaisemmin syönyt. Täytyy yrittää jonkun ajan päästä uudestaan, jos se poro kelpais.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Kuulumisia viikon varrelta

Osteopaatti oli selvästi viikon kohokohta, mutta ehdittiin me paljon muutakin tehdä. Käytiin pitkiä lenkkejä metsässä ja niityllä. Kikin viikon kohokohta oli varmasti fasaanien metsästys. Saalista ei kuitenkaan yrityksestä huolimatta tullut. Tai ehkä kerron tarinan alusta asti. Käytiin puron varressa, ja Kiki meni kahlailemaan. Kahlaillessaan se haukkailee kuplia suullaan, kuvittelee kai ottavansa kiinni niitä. Puro menee hiekkatien varressa ja Kikillä on tapana aina juosta monta kertaa puron varteen ja sitten taas juosta täysiä mun luo. Kiki lähti puron varteen - kuulin "kräks" -äänen ja takaisin tuli puolimärkä koira. Vissiin se oli plumpsahtanut puoliksi puroon. Seuraavan kerran Kikin lähtiessä purolle kuuluikin fasaanin rääkymistä ja puskat vaan rytisivät. Mä kiljun pää punaisena Kikiä takaisin - aivan turhaan. Siellähän sitten olikin aika monta fasaania, eikä Kiki tietenkään voinut tulla takaisin ennen kuin työ oli kunnolla suoritettu ja kaikki fasaanit lähteneet lentoon. Emäntä oli oikein iloinen! Loppulenkki menikin sitten remmissä.

Osteopaatin kehotuksesta mentiin umpimetsään rämpimään. Eikä siinä mitään, mutta alkoi jo hieman hämärtää ja pikkulinnut viihtyi myös siellä pusikossa, niin pitihän niitäkin sitten jahdata. Olin ajatellut osan rämpimisestä suorittaa koira irti ja osan matkaa pitää koiraa kiinni. Suurin osa lenkistä menikin sitten remmissä, kun kyllästyin Kikin toistuviin irtoamisiin. Metsässä se ei nyt sinänsä haittaa, että koira lähtee omille teilleen hetkeksi, kun ei siellä muita ole, eikä teitä lähimaillakaan. Olisi vaan kiva, jos koiran korvat ei katoaisi.. Ei oo Kiki vielä oppinut, että irtoamisia on suositeltavaa harrastaa vain agilityn puitteissa!

Perjantain treeneissä tehtiin rataa. Siinä oli sokkaria, valssia ja päällejuoksua noin niin kuin ohjauskuvioina. Ensimmäisellä yrityksellä hölkkäsin ja ihastelin Kikin menoa. Arvata saattaa, että sillä tyylillä ei medikoiran perässä pysy. Toisella yrityksellä otin jalat alleni ja sitten mentiinkin hienosti! Päällejuoksua vähän mietin, että mitenhän se mahtaa mennä, kun sitä ollaan tehty joskus (ehkä?). Menihän se, kun mä olin siellä missä pitääkin, eli koiran edellä ohjaamassa sitä päällejuoksua. Satu sanoi, että Kiki hienosti luki mun kroppaa ja valitsi kulmassa olevan esteen, vaikken täydellisesti ollut sinne menossa. Ja taas, että hyvin menee jos emäntä tajuaa juosta eikä jää ihastelemaan koiran menoa. Tehtiin puomia ennen rataa ja sitä pitää hioa itsenäisemmäksi edelleen. Kaikki ajallaan.

Video puomista.

Tässä vielä video radasta. Huomaa emännän tyylin viimeistely -> housunlahkeet sukissa. Miten näissä videoissa näyttää, että hölkkäisin?! Todellisuudessa sain pinkoa ja olin kyllä hengästynyt mentyämme rataa 3 tai 4 kertaa putkeen..


torstai 25. lokakuuta 2012

Osteopaatille pusuja

Tänään koitti kauan odotettu käynti osteopaatti Maare Kaiperlan luona. Ensin saatiin tarpeellista bussitreeniä, sillä aivan liian vähän tulee bussilla matkustettua. En tiedä johtuiko menestyksekäs bussissa matkustaminen paikkavalinnasta, emännän / koiran mielentilasta vai mistä. Mentiin heti kuskin taakse istumaan ja se näytti olevan aika hyvä paikka. Koiralla seinät nojata. Kiki haisteli bussiin tulijoita, mutta yllättävän hyvin rentoutui makaamaankin. Kampista käveltiin sitten Kasarmikadulle. Vaikka kaupungissa ei koiran ohituksia juuri tullutkaan, niin sai koko ajan väistellä vastaantulijoita, vaihdella jalkakäytävän puolta ja pysähtyä valoihin. Ei ollenkaan rentouttavaa kävelyä tuo tuollainen..

Kiki tyypillisesti murras Maarelle varmuuden vuoksi, mutta Maare aloitti tunnustelemalla takapäätä ja hyvin nopeasti Kiki hyväksyi asian. Samalla Maare kyseli miksi ollaan tultu ja mitä oireita on jne. Kerroin lonkkakuvissa havaitusta vinoudesta, hännän asennosta ( kaartuu oikeastaan aina vasemmalle) ja vastakkaisten raajojen nostossa havaitusta vinoudesta. Maare sanoi heti, että lantio on vino. Vasen takajalka on kireä, polvessa rasituksen merkkejä. Takapään lihakset heikot (fyssarikin kertonut tämän). Samoin vastakkainen eturaaja eli oikea etujalka on rasittunut. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että vinouden voi korjata! Kiki rentoutui Maaren käsittelyssä hyvin. Teki kyllä samaa mitä fyssarillakin, että kun takapäätä käsitellään ja koiran pitäisi olla kyljellään, Kiki kääntyi selälleen, vähän väisti alta pois. Kiva oli kuitenkin huomata, että Kiki rentoutui nopeasti, eikä yhtään murinaa kuulunut sen jälkeen, kun Maare oli Kikiin koskenut. Parasta oli kuitenkin Maaren lopetettua käsittelyn ja Kiki pääsi jaloilleen, meni Kiki pussaamaan Maarea naamaan. :D Se on Kikiltä iso luottamuksen osoitus. Ei vissiin ollut kauheeta.Voin vain suositella Maarea ja uskon kyllä hänen ammattitaitoonsa!

Ohjeiksi saatiin keskittyä monipuoliseen liikuntaa. Esimerkiksi umpimetsään rämpimään ja Kikille vetovaljaat päälle, jotta se malttaisi kävellä ja koota itseään. Käveleminen taitaakin Kikille olla se vaikein askellaji ;). Aina täytyy mennä vähintään reippaasti tai lujaa (paitsi haistelulenkeillä). Vähän olin uumoillutkin, että taitaa ensi viikolla alkava agilitykurssi jäädä väliin. Parempi antaa Kikille nyt aikaa, jotta lantio korjaantuisi ja samalla voidaan keskittyä liikkumiseen. Ja ehkä voisin käyttää agilityyn tarkoitetut rahat Kikin uimaan viemiseen. Ei ollakaan koirauimalassa käyty, mutta uimisestahan Kiki tykkää.

maanantai 22. lokakuuta 2012

rally-tokoilua, keppitreeniä, hoitokoirailua ja metsälenkkiä

Siinä Kikin viime viikon loppupuoli. Rally-tokoiluhan lähti siitä, että meidän agilitykaverit ovat menossa Rally-tokon sm-kisoihin joukkueena, kun kisat kerran täällä lähellä on ja onpahan sitten osallistuttu oikein sm-kisoihin ;). No yksi koirakko puuttui joukkueesta peruuntumisen vuoksi, joten me sitten Kikin kanssa ilmoittauduttiin vapaaehtoisiksi kokeilemaan rally-tokoa (ja kisoistahan on tunnetusti hyvä aloittaa lajiin tutustuminen). Kiki osaa perusjutut seuraamisesta, mutta ei enempää. Treenailin kotona seuraamista, joka meni ihan ok. Omatoimitreeneissä torstaina kokeilin sitten seuraamista agilityhallissa, ja eihän siitä tullut yhtään mitään. Ei voi pieni koira ymmärtää, että agilityhallissa pitäisi koota ajatukset seuraamista varten. Kiki oli aivan intopinkeenä. Raukka odotti aksaamista. Olin jo aikaisemmin miettinyt lainakoiraa rally-tokoon. Lainakoira Isabella kun osaa jo seuraamiset ja muut tarvittavat temput, niin tässä tilanteessa ohjaaja pääsee helpommalla. Kisathan ovat siis jo kuukauden päästä. Ei riitä mun eikä Kikin into hioa seuraamista ja muita juttuja, joten vaihdoinkin Kikin sitten Isabellaan. Taisin ehkä miettiä pienen pääni sisällä opettavani Kikille rally-toko juttuja ihan rauhassa.. Saa nähdä. Tällä hetkellä olen agility-innostuksen pauloissa. Ensi viikolla alkaa toiset viikkottaiset ohjatut agitreenit Agility Akatemiassa.

Kikin kanssa tehtiin omatoimitreeneissä keppejä. Kiki on tehnyt vain verkkokepeillä ja kyselinkin meidän ohjaajalta, että toimiiko ohjurit samalla tavalla. Periaatteessa joo, mutta huomasi kyllä, että ne oli Kikille aivan uusi juttu. Verkoista kun ei pääse läpi/yli/ali niin kuin ohjureista.. Opetin sille siis että ohjureiden sisäpuolella olisi mentävä. Seuraavaksi jatketaan ohjureilla ja yksi kerrallaan ohjurit pois. Verkoillahan se menee jo aika hyvin ja verkkoja saa ottaa osan poiskin. Jäikö mainitsematta että vauhtia riittää kepeilläkin, se ei liene yllätys:).

Kiki pääsi `mummin` luo hoitoon. Siellä odotti uusi lelu, lahjontaa ilmassa. No ei huolta, Kiki tuhosi lelun hyvin nopeasti ja saikin sitten kuulemma seuraavana päivänä uuden lelun. Olivat vissiin käyneet yhdessä eläinkaupasta valitsemassa. Eläimiä ja lapsia voi näköjään yhtälailla lelliä, kun ne eivät ole omia.:D

Sunnuntai menikin sitten lenkkeillessä. Ensin käytiin Kikin uuden koirakaverin ja tämän omistajan kanssa metsässä kahlaamassa mutalätäköissä. Koirilla riitti vauhtia! Kiki pääsi pesulle lenkin jälkeen. Illalla lähdettiinkin vielä ranskiksen ja sen omistajan kanssa toiselle lenkille merenrantaan. Syyspäivästä voi hyvin nauttia harmaudesta huolimatta, kun on hyvää lenkkiseuraa!

torstai 18. lokakuuta 2012

Bottiloimi!

Sain vihdoin ostettua Kikille Back on track -verkkoloimen. Nyt pääsen testailemaan sitä ennen treenejä lämmittelyssä (jos ei sada). Pitää vielä ostaa kevyt sadetta pitävä loimi treenilämmittelyä varten. Sen ostaminen onkin vaikeampaa, en ole vielä löytänyt sellaista kun haluaisin.

Käytiin tiistaina perjantain sijaan treeneissä tekemässä kontakteja. Keinu on Kikille vielä jännä juttu. Ihmettelen vähän, että miksi on jännä juttu, kun ei sille yleensä joku jo tehty asia ole jännää. Johtuiskohan siitä, että kesällä Kiki varmaan luuli keinua puomiks ja meni keinun vahingossa yksinään.. Oli aika pahasti keinu jätetty treenattavien esteiden lomaan. No mutta, keinua ollaan muutenkin tehty vielä hihnassa ja nameja on ripoteltu koko keinulle, ja keinun laskeutumista hidastaen. Näin jatketaan edelleen, nameja koko matkalla ja koira hihnassa. Avustaja hidastaa keinua.

Puomitreenit: ensin nami targetille, sitten nami avustajan heittämänä targetille, sitten ilman namia ja suoraan liikkeelle. Ekalla kerralla oli häiriötä ja Kikihän ei jäänyt kontaktille, kun ei sitä namia ollut. Seuraavalla kerralla jäi kontaktille, kun ei ollut häiriötä. Yleensähän meillä ei ole treeneissä häiriötä ja tietenkin kun tekee jotain asiaa ekaa kertaa, niin hyvä niin. Nyt ei vaan kumpikaan meistä ohjaajan kanssa tullut huomioineeksi, että toinen koira teki keppejä. Nyt jatketaan tällä kaavalla puomille palkkausta, jotta koira alkaa ajattelemaan itse ilman namiakin, että mitä siellä pitikään tehdä.

Keppejä ei olla tehty pitkään aikaan. Jatkettiin verkkokepeillä ja tosi hienosti Kiki muisti homman jujun. Vauhtia sillä riittää. 4-5 verkkoa saa olla pois. Tänään voisin treenata ohjureilla keppejä, ja se onkin uusi juttu Kikille.

Meillä tulee nyt hetkellisesti toinen ohjattu agilitytreenikerta viikkoon. Päästään agilityakatemiaan Oreniusten oppiin aina tiistaisin! Siellä sattui olemaan tilaa ja kun ei olla vielä seurapaikkaa saatu, niin nyt tuli hyvä sauma. Mulla on koulussa sopiva hetki, eli ei ole harjoittelua syksyn aikana, joten ei tarvitse rajoittaa omia menoja vaihtelevien työvuorojen takia.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Kikin fyssari ja fyssariluento

Lauantaina olin kuuntelemassa eläinfysioterapeutti Patricia Hirnin pitämää luentoa aiheena agilitykoiran fysiikka ja lihashuolto. Siinä käytiin läpi koiran rakennetta ja miten mikäkin runkotyyppi vaikuttaa agilityssä ja mihin kannattaa kiinnittää huomiota oman koiran rakenteen kohdalla. Kikillähän on aika suorat etujalat ja painoa edessä enemmän. Tällöin kannattaa kiinnittää huomiota lapoja liikuttavien lihaksien jumppaamiseen. Hännän merkitystä olen miettinyt ja se onkin koiran `ruori`. Häntä vähentää selän rasitusta. Ehdin jo iloita, että onpa hyvä kun Kiki on pitkähäntäinen perro. Kuitenkin ne koirat, jotka syntyvät hännättöminä (kuten osa perroista) ovat tottuneet hännättömyyteen ja ne saattavat olla nopeampia käännöksissä!

Siellä käytiin läpi harjoittelun tavoitteita ja rasituksen määrää suhteessa lepoon. Hyviä vinkkejä tuli omaan harjoitteluun mietittäväksi. Samoin lämmittely ja palauttelu käytiin hyvin yksityiskohtaisesti läpi. Treeneissä on tietenkin vähän ongelmallista se, että ensin lämmittelee koiran ja sen jälkeen se joutuu odottelemaan. Ehkä pitää jättää toisten ratojen katselemiset väliin tämän takia, vaikka toisten suorituksista kyllä oppii, tai ainakin voi samalla miettiä miten itse tekisi suorituksen. Pitää myös hankkia Kikille takkeja, jotta voi pitää koiraa vähän lyhyemmässä karvassa läpi talven ja lämmitellä takki päällä. Lihakset pysyy paremmin lämpiminä, enkä toisaalta raaski treenata koiraa talvellakaan todella pitkässä karvassa.

Saatiin ohjeet miten voi jumpata syviä lihaksia ja miten isompia lihasryhmiä. Suurin osa oli samoja harjoitteita, joita tehdäänkin jo fyssarin ohjeiden mukaan.

Koiran kestävyyskunnon ja palautumiskyvyn kannalta on oleellista, että koira saa lenkkejä päivittäin:
- vähintään tunnin päivässä irtilenkkiä
TAI
- vähintään kaksi tuntia päivässä remmilenkkiä
Tälläisten lenkkejen jälkeen koiran ei pitäisi olla aivan puhki. No meillä harvoin koira on puhki lenkkien jälkeen. Selvästi näkee, että Kiki on rauhallinen ja tyytyväinen lenkkien jälkeen, mutta helposti se jaksaisi vielä vähän lisää. Pitänee kyllä ottaa ohjelmaan muutaman kerran viikossa vielä pidemmät lenkit molempien kunnon kohottamiseksi.

Tasapaino kehittyy hitaissa, tarkkuutta vaativissa liikkeissä. Esimerkiksi viljelee nameja matolle ja koira etsii niitä nostaen yhtä jalkaa kerrallaan. Lihasvoima ja joustavuus taas kehittyvät ulkoillessa. Pääperiaate on, että laukassa tulee voimaa, ravissa palautellaan ja käynnissä kehittyy syvät lihakset.

Maanantaina Kikillä oli fysioterapia. Olen kyllä todella tyytyväinen meidän fyssariin, kun Kikihän ei vieraita ihmisiä rakasta, ja tämä fyssari sai ekalla kerralla Kikiä hieroa kunnolla namitettuaan Kikiä vähän aikaa. Alkuun Kiki yritti sanoa vastaan ja vähän murisi, mutta kun fyssari ei siihen reagoinut, niin koskettaminen oli ok. Nyt toisella kerralla hän antoi pari nakinpalaa Kikille ja sitten alettiinkin hieroa. Kiki tyytyi kohtaloonsa. :) Taas lanneranka oli hieman jumissa, muuten kaikki ok. Samoja jumppia jatketaan, mutta lisätään varsinkin vastakkaisten raajojen nostossa toistoja, jotta takapäähän saisi voimaa lisää. Uusi käynti on sitten 6 viikon päästä. 

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Päivän paras sokkari!

Perjantain treenien teemana olivat isot ja pienet valssit. Ennakointia tuli myös ja päätin kokeilla tehdä sokkarin. Sokkaria ollaan tehty ehkä muutama kerta, mutta kerrankin päätin luottaa itseeni ja koiraani ja kokeilla valssin tilalla sokkaria. :) Ja se kannatti! Tehtiin kuulemma päivän paras sokkari! Eli tehtiin ratapätkää, jossa oli 12 estettä. Joka välissä tuli valsseja, muurille ennakointi ja sitten THE sokkari! Tässä videossa on ensin pätkä, jossa harjoittelen keilaamaan koiran esteen yli ja sitten lähdetään muurilta tekemään pätkää, jossa muurin jälkeen toinen hyppy menee sokkarilla.



Olin tyytyväinen, kun ensimmäisellä yrityksellä päästiin koko ratapätkä läpi. Sitä suoritusta ei ikävä kyllä ole videolla. On kiva huomata kehitystä tapahtuvan! Välillä tuntuu asioiden etenevän niin hitaasti, kun itse ei osaa ja koirakin tarvitsee joissain tapauksessa paljon toistoja. Esimerkiksi kontaktit puomille ja aalle, niitä ollaan hiottu ja hiotaan vielä pitkään.. Ei meillä mikään kiire ole, mutta kun hioo ja hioo, niin joskus on sitten kiva nähdä selvää edistymistä.

Näissä treeneissä Satu sanoi, että mun pitää alkaa miettiä rataa enemmän kokonaisuutena, ei vaan osasuorituksena. Ja se onkin totta. Sitä keskittyy niin tekemään jotain tiettyä kuviota, että sitten jää ihastelemaan vaikean kohdan onnistumista ja onkin jo auttamattomasti myöhässä seuraavasta tehtävästä. Toinen asia oli keilaus. Agilityä aloittaessamme mä huidoin hirveesti ohjaavalla kädellä. Sen oon nyt saanut kitkettyä pois, niin sitten en enää muistanutkaan keilata keilausta vaativassa kohdassa (kun koiraa lähetetään esteelle kauemmas eteen). Jatkossa yritän edelleen olla huitomatta, mutta osata myös keilata tarvittaessa.

Huomaan olevani aina ohjattujen treenien jälkeen enemmän kuin tyytyväinen Kikiin! Siinä on kyllä super treenikaveri! Se tekee aina innolla, jaksaa toistoja, hillitsee hermonsa jajajaja. Kiki on niin ihana kun sen jättää odottamaan lähtöä. Siinä se istuis vaikka maailman tappiin odottamassa mun vapautuskäskyä. Vaikka intoa ja vauhtia on heti kun saa luvan lähteä, niin on aika hyvä juttu, kun koira osaa odottaa lähtömerkkiä. Nytkin huomasin kertaavani radan pikakelauksella läpi sen jälkeen kun olin jättänyt Kikin odottamaan lähtöä.

torstai 11. lokakuuta 2012

Lonkkalausunnot

Ei kyllä mennyt kennelliitolla kauaa antaa tuomiota, kunhan olivat kuvat vihdoin saaneet. Kiki sai lonkista A/A ja kyynärät 0/0.Hyvä juttu! Vaikka eiväthän nuo yksistään mitään kerro koiran terveydestä, niin on silti hyvä tietää, että lähtökohdiltaan koiran kroppa on kunnossa. Paitsi se mysteerilantio.. Ensi viikolla onkin fysioterapia ja kahden viikon päästä osteopaatti.

Käytiin metsässä samoilemassa uusia polkuja. Käveltiin ristiin rastiin ja luulin jo meidän ajautuneen kauas lähtöpisteestä, mutta olimmekin ihan lähellä. Ei jouduttu hukkaan. Mä näin peuran, Kiki onneksi ei. Sen ei tarvitsisi oppia pupujahdin lisäksi vielä peurajahtiakin.

Tässä pari kuvaa.

Ennen lenkkiä Kiki nautiskeli päikkäreistä mun jalkojen päällä

lälläslää!



Kuraiset jalat ja huonosti istuva heijastinliivi

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Terveiden kirjoissa

Ainakin melkein. No nyt kun en ole itse enää niin kovin flunssainen ollaan taas päästy lenkkeilemään kunnolla. Pitkä turkki alkaa keräämään kosteuden mukana hiekat aika kivasti. Pitäis kai kohta alkaa ajamaan turkki alas, jotta ehtii talvea varten kasvamaan taas. Se ajoitus on vaan ongelma. Periaatteessa olisi kiva, jos turkki olisi lyhyt pahimmissa loskakeleissä, ettei se keräis kaikkea suolaa ja hiekkaa. Sitten voi kuitenkin olla jo liian viileä aivan lyhyeen turkkiin.

En voinut taas olla miettimättä, että onpa meillä minikokoinen perro. Nähtiin Kikin siskoa, jolla oli nyt aivan lyhyt turkki. Ei voinut enää perustella Kikin näyttävän pienemmältä siksi, että Kikillä olisi lyhyt turkki. Kiki onkin meidän sylikokoinen perro. :D Kiki on siis kyllä selvästi pienempi kuin siskonsa.

Torstaina oltiin itsenäisissä agilitytreeneissä. Siellä olikin menoa ja meininkiä, kun kaikki 6 koirakkoa olivat paikalla. Ei oikein jaksanut kunnolla keskittyä, kun koirat haukkui ja koko ajan tapahtuu jotain. Tehtiin kontakteja puomilla ja aalla. Lisäksi muutamia takaakiertoja ja hyppyjä, mutta se treeni olikin sitten siinä. Ilokseni huomasin, että häkkitreeni on auttanut Kikiä viihtymään häkissä treeneissäkin. Vähän se haukkui, mutta se nyt ei ole ihme kun toiset koirat haukkuu ja ohjaajat hihkuu, niin kyllähän se innostus tarttuu.

Ai niin - muistin ostaa jumppatyynyn ja ollaan sitä jo testailtukin.

Koko kropalle hyvää treeniä
Kiki löysi auringonkukan kukan ja siitä riemua riittikin

Kiki leikkii kotona itsekseen leluilla. Heittelee niitä ilmaan ja ottaa kiinni, riepottelee, mitä vaan. Ulkona kävyt, ruohotupsut tai kepit aiheuttaa suunnatonta riemua. Palloa se pyörittelee kotona, kunnes pallo `vahingossa` menee sohvan alle ja sitten piippailee, että voisko sen joku antaa. Mietinkin, että joku ikiliikkujalelu voisi olla Kikin mieleen. Se jaksaisi sellaisen kanssa pelata varmaan koko päivän.. Mielenkiinnolla odotan säilyttääkö Kiki touhuamispiirteen aina, vai tuleeko siitä joskus aikuinen.

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Kadotetut kuvat

Nyt se sitten selvisi. Sain soiton eläinlääkäriltä, että olivat tällä viikolla saaneet tietää kuvapalvelun hukanneen Kikistä otetut kuvat. Tai ehkä ne eivät olleet ikinä saapuneet kehitettäväksi. Nyt kuitenkin kuvapalvelu kehittää ne ja lähettää kennellittoon. Ehdin jo ihmetellä, että miksei tuomiota ole kuulunut, tai edes maksua peritty.. Samalla pyysin eläinlääkäriltä kuvat cd:lle ja kävin ne jo hakemassakin.


Esittelen teille siis: Kikin epämääräinen lantion alue.
Mielenkiinnolla odotan osteopaatin kantaa tähän. Nyt olen Kikiä jumppauttanut ahkerasti, sillä mun mielestä vastakkaisten raajojen nostossa se varaa paljon huonommin oikeaan takajalkaan, kuin vasempaan. Kuvassa dx (dexter latinaksi =oikea) on ehkä se enemmän vino (?) ja voisikohan se tarkoittaa, että oikea puoli on hieman heikompi? Hyppytekniikassa tehtiin ympyrällä kolmen maassa olevan riman avulla kaartumista ja siellä myös huomasi, että vasen kierros (eli kun koiran vasemmat jalat ovat ympyrän sisäpuolella) on Kikille paljon helpompi. Eikä tuossa harjoituksessa koira siis edes hypännyt, vaan tarkoitus oli astella rimojen yli ja kaartua. Vasempaan kierrokseen Kiki lähti laukkaamaan, oikeaan kierrokseen ei. Oman ratsastusharrastuksen kautta miellän nää jutut nimenomaan niin, että kun sillä takasisäjalalla on enemmän painoa, on se vaativampaa sillä heikommalla puolella olla sisätakajalkana.

Tälläisiä pohdin flunssaisena. Samalla Kiki joutuu tyytymään haistelulenkkeihin, namien piilotuksiin ja muuhun aktivointiin kotona, kun pitkiin lenkkeihin ei musta nyt ole. Huomenna kuitenkin itsenäiset treenit aksaa. :)