Olin tyytyväinen, kun ensimmäisellä yrityksellä päästiin koko ratapätkä läpi. Sitä suoritusta ei ikävä kyllä ole videolla. On kiva huomata kehitystä tapahtuvan! Välillä tuntuu asioiden etenevän niin hitaasti, kun itse ei osaa ja koirakin tarvitsee joissain tapauksessa paljon toistoja. Esimerkiksi kontaktit puomille ja aalle, niitä ollaan hiottu ja hiotaan vielä pitkään.. Ei meillä mikään kiire ole, mutta kun hioo ja hioo, niin joskus on sitten kiva nähdä selvää edistymistä.
Näissä treeneissä Satu sanoi, että mun pitää alkaa miettiä rataa enemmän kokonaisuutena, ei vaan osasuorituksena. Ja se onkin totta. Sitä keskittyy niin tekemään jotain tiettyä kuviota, että sitten jää ihastelemaan vaikean kohdan onnistumista ja onkin jo auttamattomasti myöhässä seuraavasta tehtävästä. Toinen asia oli keilaus. Agilityä aloittaessamme mä huidoin hirveesti ohjaavalla kädellä. Sen oon nyt saanut kitkettyä pois, niin sitten en enää muistanutkaan keilata keilausta vaativassa kohdassa (kun koiraa lähetetään esteelle kauemmas eteen). Jatkossa yritän edelleen olla huitomatta, mutta osata myös keilata tarvittaessa.
Huomaan olevani aina ohjattujen treenien jälkeen enemmän kuin tyytyväinen Kikiin! Siinä on kyllä super treenikaveri! Se tekee aina innolla, jaksaa toistoja, hillitsee hermonsa jajajaja. Kiki on niin ihana kun sen jättää odottamaan lähtöä. Siinä se istuis vaikka maailman tappiin odottamassa mun vapautuskäskyä. Vaikka intoa ja vauhtia on heti kun saa luvan lähteä, niin on aika hyvä juttu, kun koira osaa odottaa lähtömerkkiä. Nytkin huomasin kertaavani radan pikakelauksella läpi sen jälkeen kun olin jättänyt Kikin odottamaan lähtöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti