Tänään koitti kauan odotettu käynti osteopaatti Maare Kaiperlan luona. Ensin saatiin tarpeellista bussitreeniä, sillä aivan liian vähän tulee bussilla matkustettua. En tiedä johtuiko menestyksekäs bussissa matkustaminen paikkavalinnasta, emännän / koiran mielentilasta vai mistä. Mentiin heti kuskin taakse istumaan ja se näytti olevan aika hyvä paikka. Koiralla seinät nojata. Kiki haisteli bussiin tulijoita, mutta yllättävän hyvin rentoutui makaamaankin. Kampista käveltiin sitten Kasarmikadulle. Vaikka kaupungissa ei koiran ohituksia juuri tullutkaan, niin sai koko ajan väistellä vastaantulijoita, vaihdella jalkakäytävän puolta ja pysähtyä valoihin. Ei ollenkaan rentouttavaa kävelyä tuo tuollainen..
Kiki tyypillisesti murras Maarelle varmuuden vuoksi, mutta Maare aloitti tunnustelemalla takapäätä ja hyvin nopeasti Kiki hyväksyi asian. Samalla Maare kyseli miksi ollaan tultu ja mitä oireita on jne. Kerroin lonkkakuvissa havaitusta vinoudesta, hännän asennosta ( kaartuu oikeastaan aina vasemmalle) ja vastakkaisten raajojen nostossa havaitusta vinoudesta. Maare sanoi heti, että lantio on vino. Vasen takajalka on kireä, polvessa rasituksen merkkejä. Takapään lihakset heikot (fyssarikin kertonut tämän). Samoin vastakkainen eturaaja eli oikea etujalka on rasittunut. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että vinouden voi korjata! Kiki rentoutui Maaren käsittelyssä hyvin. Teki kyllä samaa mitä fyssarillakin, että kun takapäätä käsitellään ja koiran pitäisi olla kyljellään, Kiki kääntyi selälleen, vähän väisti alta pois. Kiva oli kuitenkin huomata, että Kiki rentoutui nopeasti, eikä yhtään murinaa kuulunut sen jälkeen, kun Maare oli Kikiin koskenut. Parasta oli kuitenkin Maaren lopetettua käsittelyn ja Kiki pääsi jaloilleen, meni Kiki pussaamaan Maarea naamaan. :D Se on Kikiltä iso luottamuksen osoitus. Ei vissiin ollut kauheeta.Voin vain suositella Maarea ja uskon kyllä hänen ammattitaitoonsa!
Ohjeiksi saatiin keskittyä monipuoliseen liikuntaa. Esimerkiksi umpimetsään rämpimään ja Kikille vetovaljaat päälle, jotta se malttaisi kävellä ja koota itseään. Käveleminen taitaakin Kikille olla se vaikein askellaji ;). Aina täytyy mennä vähintään reippaasti tai lujaa (paitsi haistelulenkeillä). Vähän olin uumoillutkin, että taitaa ensi viikolla alkava agilitykurssi jäädä väliin. Parempi antaa Kikille nyt aikaa, jotta lantio korjaantuisi ja samalla voidaan keskittyä liikkumiseen. Ja ehkä voisin käyttää agilityyn tarkoitetut rahat Kikin uimaan viemiseen. Ei ollakaan koirauimalassa käyty, mutta uimisestahan Kiki tykkää.
Hyvä, että vinous hoituu :)Joo ja kyllä kannattaa vaan panostaa siihen koiran kropan hyvinvointiin ja kuntoutukseen ekaksi, muut hommelit ehtii myöhemminkin ;)
VastaaPoistaIncan kanssa olin Hyvinkään koirauimalassa kauan sitten ja kyllä se oli oma juttunsa. Ei ollenkaan sama kuin luonnonvesissä uiminen. Inca oli silloin reilu 1 v. Ilman uintiavustajaa se ei olisi altaaseen varmaankaan mennyt :O Avustajan kanssakin se harasi vastaan.
Meillä aukeaa tänne ihan kohta oma koirauimala ja aion viedä kyllä hauvelit sinne uimaan. Saa nähdä, miten altaaseen meno niiltä sujuu...harjoitus tekee kai siinäkin mestarin :D
Tuli kyllä sellainen olo, että taitaa osteopaatilla olla taikakädet. :) Tuo vinous on sellainen, ettei sitä ihan niin vaan havaita.
VastaaPoistaTäällä olis koirauimala Helsingissäkin, mutta Hyvinkäällä isompi. Isabellan omistajien kanssa on ollut puhetta, että voitaisiin Hyvinkäätä käydä kokeilemassa. Kiki varmaan menis ilman avustajaakin, kun heittäisi sen lempilelun veteen. Varmasti koirat tottuu pian koirauimalaan, jos muuten tykkäävät uida. Ei oo vesikään kylmää. Kiki pari päivää sitten kävi kahlaamassa vapaaehtoisesti ja taisi se humpsahtaakin puroon, kun kuulin puun katkeamisen äänen "kräks" ja takas tuli puolimärkä koira :)