tiistai 29. heinäkuuta 2014

Ihana Grindelwald ja paluu arkeen

Mun kahden viikon loma on nyt vietetty. Ihmisten lomaillessa Sveitsissä koirat saivat nauttia hoitopaikassaan saamastaan extrahuomiosta. Kiltisti olivat olleet, mitä nyt muutaman kuopan olivat kaivaneet pihalle.. Niille on varmasti seuraa toisistaan hoidossa ollessaan. Saavat purkaa energiaa keskenään leikkiessään. Kerran olivat päässeet kunnon metsälenkille ja siellä riemu olikin sitten revennyt ja tyypit juosseet tapansa mukaan täysillä. Siskon lapset toimivat handlereina metsälenkille mentäessä ja kiltisti molemmat olivat ilmeisesti niidenkin kanssa olleet. Tietenkin pienimmältä pitää vähintään kerjätä ruokaa tai istua syöttötuolin alla, mutta lapset ovat tottuneita koiriin, joten osaavat työntää koirat pois jos liian lähelle tunkevat. Lili on nimittäin innoissaan antamassa suukkoja, kun kerrankin jonkun naama on sopivalla korkeudella eikä tarvitse edes kurotella pusuja antaakseen!

Me vietettiin muutama päivä ensin Zürichissä, josta suunnattiin junalla Grindelwaldiin. Grindelwaldissa oli tarkoitus patikoida ja niin tehtiinkin. Havaittiin parhaaksi ostaa lippu Cabel Cariin ja patikoida ylhäällä vuorilla, jossa on kauniimmat maisemat ja kapeammat polut. Ensimmäisenä päivänä mentiin ylös Firstiin, jossa patikoitiin maisemareittiä pitkin Bussalpiin. Tuolloin oli sumuista, eikä maisemia ihan hirveästi päässyt ihailemaan. Reitti oli silti tosi kiva, jyrkkiä kohtia ylämäkeen ja sen verran tiukkoja laskuja että sai koko ajan katsoa jalkoihinsa. Sumun keskeltä kuului monesti lehmänkellojen kilkatusta, mutta mitään ei näkynyt.. Aavemaista sanoisinko! Tiedät että lehmät ovat aivan lähellä, mutta et näe niitä. Loppureitti Bussalpiin oli pelkkää alamäkeä. Se on kyllä huomattavasti raskaampaa jaloille, kuin tiukemmatkaan nousut olivat kunnolle.
Grindelwaldin kylä. 
 Toisena päivänä mentiin Männlicheniin bussilla. Noustiin siellä ylös ja patikoitiin vuorenrinnettä alas takaisin Grindelwaldiin. Jälleen polvet kiittivät alamäestä.. Tämä reitti oli todella helppokulkuista.
Ah niin ihanat vuoret! Helppoa reittiä Bachseelle.

Vuorenrinnettä alas kohti Bussalpia.
 Kolmantena päivänä mentiin taas ylös Firstiin, josta käveltiin ensin Waldspitziin. Tuolla reitillä taas melkein alkoi huimata. Kapea polku ja irtokiviä lisättynä jyrkällä tiputuksella.. No se jyrkkyys ei kovin kauaa kestänyt. Waldspitzistä päätimmekin lähteä kohti ekana päivänä hyväksi paikaksi toteamaamme Bachseetä. Bachseeltä sitten leveämpää tietä takaisin Firstiin, josta Cable carilla alas.
Kuvat helppokulkuisilta reiteiltä. Oli siellä sellasiakin pikkupolkuja jyrkänteiden rinteillä, että melkein alkoi huimata. Tässä mennään kohti Männlicheniä.
Kolme päivää ehdittiin patikoida tehden jokaisena päivänä noin 3 tunnin patikoinnin. Aika erilaista rasitusta mihin on tottunut. Jyrkät, pitkät alamäet osoittautuivat yllättävän raskaiksi kuten jo kerroinkin. Maisemat olivat aivan mahtavat ja sääkin pääosin suosi. Menisin ehdottomasti uudestaan!

Koirien juttuihin

Lili sai mahansa täyteen näppylöitä hoidossa ollessaan. Hoidin näppylöitä Betadinella putsaamalla ja sitten sivelin Cothivetiä, jottei Lili nuole näppylöitä. Seuraavana päivänä soitin heti kasvistädille ja hän kertoi, että jollain muullakin on ollut näppylöitä. Voivat tulla hyttysten pistoista tai metsässä juoksemisesta esimerkiksi. Eivät ole vaarallisia, mitä en kyllä epäillytkään. Kuulemma valkoiset ovat mahastaan usein herkempiä ja pennun iho muutenkin voi olla herkempi. Lilillä on kyllä kaikin puolin paljon herkempi iho kuin Kikillä, joten ei yhtään haittaisi jos iho vähän paksuuntuisi iän myötä.. Näppylät ovat kyllä nyt muutaman päivän jälkeen vähän laskeneet. Silti on vielä laitettu Cothivetiä ainakin niihin kohtiin joita Lili pääsee nuolemaan.

Kiki sai siis kahden viikon agitauon. Ehkä olis voinut pitää pidemmänkin tauon, mutta Kiki oli aivan liekeissä päästessään eilen taas kentälle. Yllättäen treenasimme taas juoksu-aata. Ensin madallettuna, koska kahden viikon tauon jälkeen ajattelin että pitää aloittaa pehmeästi. Kaikki toistot superisti, oliskohan ollut että kolmannella toistolla alkoi tulla jo sen verran vauhtia, että harjan yliloikka oli jo aika lennokas ja siitä johtuen osuma boxiin alkoi tulla melko alas. Siksi päätin että nostetaan aa normikorkeuteen ja kokeillaan pari toistoa sillä. Matalammalla korkeudella kun on helpompi saada liikaa vauhtia.

Kaikki kolme toistoa täyskorkealla aalla jälleen nappiin! Tosin ekalla kerralla näki kuinka Kiki joutui hieman miettimään, kun sama vauhti ei enää riittänytkään aan suoritukseen. Ja hyvä että vähän miettiikin. Tällä kertaa palkka tuli hypyn takaa, jotta aletaan totutella esteiden lisäämiseen. Seuraavalla kerralla laitan suoran putken aan jälkeen.
Kaikki toistot täyskorkealla aalla videolla.
Lili sai tehdä jälleen esteen tarjoamista. Lisäksi sai juosta putkesta ja mennä kaksi pienen pientä hyppyä. Palkkasin verkkopallolla heittämällä. Ajattelin nyt alkaa totuttaa sitä siihen että voin juosta lelu kädessä ja Lili saa silti keskittyä tehtäväänsä.

Kuumuudesta huolimatta koirat jaksoivat hyvin treenata. Valelin niitä välillä vähän vedellä, niin läähätys helpotti hieman. Kiki keksi myös tosi kivan jutun - vein sen auton takaboxiin, jossa meillä on veräjä. Vähän ajan päästä Kiki tuli mun perään. Ihmettelin olinko jättänyt veräjän auki. No en ollut, vaan Kiki oli keksinyt änkeytyä veräjän ja seinän välistä ulos.. Palautin sen takaboxiin, no sehän yritti samaa heti uudestaan, jolloin ärähdin ja pysyi siellä. Tosi kiva juttu että keksi tuon! Vähän aikaa sitten Sporttiksella se keksi tunkea päätään sieltä välistä, mutta ei vielä yrittänyt tulla ulos. Pitänee keksiä jokin patenttiratkaisu tohon, koska en todellakaan jaksa olla huolissani siitä että pysyykö koirat takaboxissa.. Ei se varmaan muulloin sieltä pois haluaisikaan, mutta treenitilanne on tietenkin niin kutkuttava. Ja Lilikin oli autossa, eli ei ollut siitä kyse että olen treenaamasssa Lilin kanssa.

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Kesän parasta aikaa!

Mökkeily on koirien mielestä niin parasta! Saa juosta, uida, riehua, kaivaa kuoppaa, mennä metsään, uida sorsan perässä (Kiki)..

Kiki

Niin hasu kuva Lilistä että oli pakko laittaa


Lili halusi tulla uimaan mun kanssa
Lili ui alkuun pelastusliivit päällä, ettei taas kiireessä räpiköi etutassuillaan. Uinti kehittyi koko ajan, mutta seuraavana aamuna siltä oli taas unohtunut hyvällä tekniikalla uimisen taito, ja sai pelastusliivit päällensä. Käyttäköön niitä niin kauan kuin tarvitsee.
Kaverit ja heidän ranskis olivat meidän seurana
Kikillä onkin nyt jo viikko agilitytaukoa takana. Toinen viikko tulee vielä, kun ihmiset lähtee reissuun ja koirat menee hoitoon. Loman jälkeen kuumottaa taas päästä tekemään juoksu-aata! Eilen mökiltä tullessamme pyörähdimme Porvoon kautta. Timbaalissa nautittujen etanoiden jälkeen (koirat pääsivät terassille mukaan) Kikillä oli aika fyssarille. Kiki ei kuulemma ollut enää niin vinossa. Suoraan seistessä ok, mutta Kikin jännittyessä vetää vanhan muistin mukaisesti vasemmalle vinoon. Eli vasemmalle kääntymiset voivat olla Kikille vaikeampia. Lannerangassa jotain pientä, ja tietenkin lihaksissa oli maitohappoja mökkikuntoilun jäljiltä. Lili pääsi myös pöydälle silitettäväksi. Sen kroppa kehittynyt parempaan suuntaan, vaikka kesken onkin. 

Ensi kuussa Kiki pääsee osteopaatille. Mennään kokeilemaan meille uutta, mutta paljon kehuttua osteopaattia. Fyssarin mielestä osteopaatin aika voisi hyvin olla myöhemminkin, joten ehkä yritän siirtää sitä kuukaudella eteenpäin. 

Meidät valittiin Kikin kanssa Fitdogin valmennukseen! Hain sinne siksi, koska sijainti on niin paljon parempi kuin Top Teamissa. Fitdogissa on viikonloppuleiri kerran kuukaudessa talvikauden ajan. Valmentajina toimivat Jenna Caloander, Niinu Linna, Teemu Linna ja Juha Orenius. Lisäksi fysiikkavalmentaja toimii Jerry Stenberg ja pyykkisenä valmentaja Christina Forssell. Odotan tehokasta rääkkitreeniä kovasti! Valmennukset järjestetään Vantaalla / Helsingissä ja Kirkkonumella, joten ei tule majoitus eikä juurikaan matkakustannuksia. Top Team houkuttelisi kovasti, mutta kokeillaan nyt ensin tämä. Huippistreenien lisäksi leirit varmasti kattavat suurelta osin mun treenitarpeen Kikin kanssa. Tietysti treenataan myös itsenäisesti, mutta eiköhän noilla ohjatuilla treeneillä päästä jo eteenpäin. Lilin kanssa käyn sitten varmaan vähän enemmän kuin joka toinen viikko HAUn viikkoryhmässä, että Kikille ei tule liikaa treenejä. 

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Juoksu-aa videolla

Eilen ja tänään lyhyet treenisessiot Purinalla. Tiesin, että Agimetin aan saa madallettua ja löytyihän se oikea avattava ruuvikin sitten. Agimetin aa on kätevä säätää, täytyy vaan kaataa aa ensin kyljelleen, mutta muuten helppo juttu. Jostain syystä eiliset videot ei sitten kuitenkaan tallentuneet kameraan.. Huomasin kyllä tänään juotuvani painamaan rec-nappulaa monta kertaa ennen kuin videointi meni päälle. Joku fiba siinä kävi sitten..

Taistelin imovien kanssa ja hermot jo meni. Ensin se leikkasi yhdellä tavalla, seuraavassa videossa leikkaustoiminto toikin sitten eri tavalla.. Lopulta sain leikattua haluamani kohdat, mutta yhdistin leikkeet kuitenkin Youtubessa. Opettelemista riittää.

Kiki teki eilen kaikki osumat nappiin! Ensin nostin sen aalle ennen kontaktia, sitten ennen harjaa ja kun kaikki meni niin hyvin, uskalsin jopa kokeilla putkesta aalle lähetystä. Ei mitään ongelmaa. Etupalkkana pallo kepon jalan alla. Käytin naksua ja kehua kun osui. Olen kyllä miettinyt tuleeko pallosta ongelma, mutta pakko nyt mennä näillä ja sitten korjailla jos pallo aiheuttaa liikaa maanisuutta.

Tänään jatkettiin madalletulla aalla ja kauempaa lähetetyt toistot kaikki nappiin. Ajattelin sitten että jotain vaikeutusta on pakko saada ja päätin kokeilla heittää palloa palkaksi. Huono juttu siinä on se, että palkka on pakko heittää ajoissa, joten koira voi saada palkan vaikka ei osuisikaan kontaktille. Ja niinhän siinä kävi. Pallo aiheutti liian suuren vauhdin ja yliloikan. Seuraavilla toistoilla kepo sai heittää pallon, mutta vasta kun Kiki oli osunut kontaktille. Nämäkin toistot hyvät. Täytyy siis edelleen käyttää etupalkkaa. Kokeilin myös palkata putkella, mutta se aiheutti odotusten mukaisesti hämmennystä kun palkka ei ollutkaan valmiina. Edetään siis rauhallisesti. Sinänsä tässä on hyvää se, että pienet kokeilut tuskin kaikkea pilaa. Sitten vaan palataan takaisin päin harjoituksissa, jos menee liian vaikeaksi.

Tämän päivän toistoista suurin osa.

Lili sai tehdä esteen tarjoamista. Laitoin riman 5 senttimetriin kun kentällä oli siivekkeet joissa se oli mahdollista. Heti kun Lili katsoi eteen, vapautus ja palkka eteen. Ei vielä ihan tajunnut hommaa, tuijotteli enimmäkseen mua tai kepoa. Saatiin kuitenkin hyviäkin toistoja. Harjoitukset tämän osalta jatkuvat. Lisäksi päätin kokeilla mitä Lili sanoo keinun paukuttelusta. Meni keinulle tosi rohkeesti luullen sen olevan varmasti puomi. Kehuin ja palkkasin namilla kun meni keinulle. Paukutteli oli sen mielestä vielä vähän jännää, mutta edelleen kehuin ja palkkasin paljon ja yllättävän rohkeasti se tuli keinulle kuitenkin. Tätäkin jatketaan pikku hiljaa vähän niin kuin leikkinä. Tarjosi keinulle tietenkin 2on2offia, mutta seuraavilla kerroilla palkkasin 4on4offiin. Katsotaan meneekö raukka ihan sekaisin.

Oltiin tosiaan eilen siskon luona kylässä ja yöllä nukkumaanmennessämme Lili oksensi ruokansa. Perään oksensi vielä 3 kertaa, joten mahan aivan tyhjäksi. Oli syönyt ehkä jotain pieniä muovin osasia, varmaan lasten leluja?! Tänään on ollut kuitenkin normaali oma itsensä ja aamuruokakin pysyi sisällä, joten ehkä tämä meni tällä ohi.

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Kovaa kovaa!

Lili ja Niksi kävivät lauantaina uimassa ja metsälenkillä

Jo toisen kerran tällä viikolla kerättiin sisarusporukka kasaan ja mentiin treenaamaan torstaina. Alkuverkat metsässä Niksin ja Lilin kesken. Olin ajatellut tehä vähän kaarevaa estesuoraa Lilin kanssa tällä kertaa. Ensin kahden siivekeparin välistä menoa apupalkkaajan luo. Sitten kahden siivekeparin välistä u-putkeen. Hienosti meni! Ja vauhtia riittää!

Lili sai odotella seinässä kiinni, joten näki kun muut teki. Yllätyin positiivisesti että se oli porukan rauhallisin, eikä juurikaan lähtenyt muiden haukkumisiin mukaan. Mun tehdessä Kikin kanssa oli myöskin ollut suht rauhallinen, vaikkakin villimpi kuin muiden tehdessä.

Kiki teki kokeiluna aata maahan litistettynä. Huomasi hyvin miten vauhdin kasvaessa liikaa yliloikkia tuli. Kiki kuitenkin aina korjasi yliloikan jälkeen hienosti. Yliloikasta jäi siis pallopalkka saamatta, vaikka kerran se kaivoi pallon avustajan kengän alta väkisin.. Ja sitten tuli seuraavallakin yliloikka kun oli kerran saanut pallon kaivettua itselleen palkaksi. Seuraavilla hutikerroilla mun piti sille kertoa äänellä että nyt ei palkkaa tipu. Sinnikkäästi se olis taas kaivanut palloa itselleen. Niin harvoin käytän palloa palkkana, koska toi on vaan liian pallohullu, joten pitihän sen nyt kaikki ilo ottaa irti. Seuraavalla kerralla tehdään siis madalletulla aalla.

Lili teki hyppytekniikkaa perussarjalla, joka vinoon aseteltu. Mun mielestä hyvällä tekniikalla. Sanoin avustajalle että päästää Lilin vain jos se ei nojaa pantaan. Ei nojannut, joten meni suorassa sarjan. Vielä lopuksi tehtiin alussa kokeiltua tehtävää ja lisättiin alkuun toinen putki. Jos en ollut ajoissa edellä hypyillä, Lili tuli ohi. Jos olin ajoissa näyttämässä hyppyjä meni ne ja haki hienosti putkeen. Ja vauhtia riittää :D. Tästä sainkin sitten idean että pelkkiä hyppyjä (eli siivekkeitä vielä tässä vaiheessa) pitää vahvistaa selkeästi. Putken jälkeen on niin helppo palkata, mutta putkeen tuo imee muutenkin. Sain hyvän videon kaverilta esimerkiksi tästä, joten seuraavaksi vahvistetaan sitten yhden hypyn itsenäistä suorittamista.

Kikin kanssa tehtiin myös avo sm-karsintaradalla ollutta keppi + aa yhdistelmää. Keppien jälkeen aa kahden metrin päässä (laitoin 2,5 m) ja aallehan ei olla menossa. Ensin valssasin keppien loppupäässä jotta sain autettua Kikin pois aalta. Seuraavilla toistoilla apupalkkaaja palkkasi. Kiki jäi taas keppien tokavikaan väliin, otettiin uudestaan ja korjasi menemällä kepit loppuun, siitä palkka. En pystynyt kovin kauas taakse jäämään, sillä jollain toistolla Kiki sitten taas jätti kepit kesken tokavikassa välissä. Korjasi aina seuraavalla. Keppejä pitää nyt tosissaan hioa pyrkimyksenä saada niistä niin itsenäiset, että voisin jäädä keppien alkuun seisomaan ja Kiki menisi kepit loppuun asti. Etupalkkaahan en voi käyttää, sillä juuri siitä on aiheutumut tuo tokavikaan väliin jääminen kun paineistuu etupalkasta. Palloakaan ei voi kepeillä käyttää, koska sitten jää kyttäämään palloa.. Eli apupalkkaaja on melkein oltava, jos haluan palkan tulevan edestä ja olla itse takana..

Heitä jo se lelu veteen!
Lauantaina Lili ja Niksi pääsivät ensin Oittaalla uimaan ja sitten vielä metsälenkille! Ihan parasta! Uiminen on kyllä Lilin mielestä aivan parasta. Käytän sillä vielä toistaiseksi pelastusliivejä, jotta malttaa keskittyä uimaan hyvällä tekniikalla eikä vaan pärski menemään. Oli muuten kiva metsälenkki kun evääksi sai poimia metsän antimista mustikoita ja metsämansikoita!

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Sisarustreenit Purinalla

Koska on mun vuoro? Vasemmalta Niksi, Lili ja Ica


Tehokolmikko Lili, Niksi ja Ica pääsivät yhdessä treenaamaan. Mikäs sen parempaa kuin juosta siskojen kanssa alkuverkat, treenata, käydä uimassa ja taas juosta siskojen kanssa. Parhautta!

Bermudan kolmion tyyppisesti tehtiin ensin ympyräharjoitusta kolmen siivekeparin avulla. Hirveen vaikeeta ohjata kun koira ei vielä oikein osaa hakea esteitä.. Sitten sitä itse pyllistelee ja koukkii ja sitten vielä se lelun heittäminenkin on hirveen vaikeeta. ;) Hienosti noi pennut kyllä osasi, vaikka ohjaaminen ei ollut ehkä niin vahvaa..

Seuraavaksi tehtiin suoraan juoksemista ja irtoamista. Ensin kahden siivekeparin välistä etupalkalle juoksu. Lili tietää nää jutut ja tykittää suoraan mua vilkaisematta. Sitten otin kuolleesta kulmasta suoraan putkeen lähetyksen kautta kaksi "hyppyä" (edellä mainitut siivekeparit). No ei tässäkään Lilillä mitään kysymyksiä, palkka on edessä niin sinne on mentävä ja ohjaajasta viis! Jes tätä mä haluan lisää! Suoraan mennään täysiä jollei tule erillistä käskyä. Eikä me mitään putkijarruja vielä opetella. Seuraavalla toistolla se jopa vilkaisi mua putkesta tultuaan, koska kiljuin liian innokkaasti eteen -käskyä. Mut ihan turhaan häiriköin sitä. Lili on kyllä niiiin super! Se tekee kyllä just niin kuin pitää. Etupalkan se on ostanut tosi helposti. Jossain vaiheessa pitää opettaa sille että se palkka ilmestyy jostain eteen vaikka siellä edessä ei kukaan seisoiskaan. Toivottavasti etupalkalle ryntäys ennakoisi sitä, että se menee eteen vaikka ei aina näkiskään apupalkkaajaa tai tietäisi että lelu on odottamassa.


Viimeisenä kertailtiin viikko sitten tehtyä. U-putki, jonka edessä yksi siiveke. Lähetys siivekkeen takaakiertoon, valssi ja koiran ohjaus putkeen. Lili oli taas niin pätevä! Tehtiin ihan parit toistot molempiin suuntiin, koska vähemmän on edelleen enemmän. Hienosti se kyllä siivekkeen kierroissa katsoo ohjausta, koska niitä ollaan tehtykin jonkun verran. Laajempaa kaarta pitää sitten seuraavaksi harjoitella.



Icalle tuli vähän kuuma

Kikin juoksari 3. kerta

Kun kerran oli apupalkkaajia sain tehtyä Kikin kanssa boxia. Edelleen gridillä, eli bumperit merkkaamassa ekan kontaktin rajaa ja harjaa. (siis kaksi bumperia ja boxi). Kiki sai lähteä kauempaa ja joitain 3 tassun osumia tuli. Olisikohan tullut yksi tai ei ollenkaan palkatonta toistoa. Yritin "provosoida" sitä laittamalla sen putkeen, jonka kautta lähetys gridille. Tuli silti hyvin. Tasaista laukkaa se tulee, joten toivottavasti homma etenee sen myötä kivasti.

Seuraavalla kerralla otetaan aalle, todennäköisesti litistyneellä aalla aloitetaan. Katsotaan mihin homma sitten etenee..

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Aurinkoinen Agirotu 2014

Meidän eka agirotu! Voi miten olinkaan iloinen kun Caraydan-ryhmässä Kaisi kokosi joukkueet ja me päästiin Kikin kanssa mukaan. Meidän perheen aito ja oikea Caraydanilainen pääsee tositoimiin varmaankin sitten ensi kesän agirodussa. Ollaan suunniteltu menevämme sisarusjoukkueella, ja jos multa kysytään niin ALO-luokkaan, vaikka kisaiänhän nuo saavuttavat ensi vuoden huhtikuussa, joten kilpailevissa voitaisiin olla, mutta mä etenen mieluummin hitaammin.

Lauantaina olin ilmoittanut meidät avo sm-luokkaan. Ajattelin että yksi luokka per päivä on ihan riittävä näissä karkeloissa. Jos oltais satuttu pääsemään jatkoon karsintaradalta, sitten olisi tullut kaksi rataa.

Lauantai-aamuna herätys klo 4.45 ja auton nokka kohti Janakkalaa. Ilmoittautumassa piti olla aikaisin, vaikka me oltiinkin yli 100 lähtijän joukossa vasta loppupäässä. Pykättiin samalla pystyyn Caraydan-porukalle teltta, jotta sitten sunnuntaina on tilaa piknik-pöydälle ja nyyttäritarjoiluille. Ja oli kyllä kiva pitää häkkejä teltassa lauantainakin, vaikka auto ei kovin kaukana ollutkaan. Huomattiin kepon kanssa että kyllä päiväteltassa olis puolensa. Koirat ja tavarat lähellä kisa-aluetta, mutta tavallaan omassa rauhassa kuitenkin.
Kuvista kiitokset Veera Flinkille

Avo sm-karsintarata näytti kinkkiseltä. Anne Viitanen tuomaroi. En ole aiemmin ollutkaan hänen radoillaan. Radalla oli paljon pyöritystä, monia mahdollisuuksia langeta ansaesteille ja muita kuvioita. Kikiä ja itseäni lämpätessä huomasin että hyytelöjalat meinasivat iskeä. Päätin että hyytelöjalat on pidettävä poissa, sillä muuten mä en pysty juoksemaan täysillä. Onneksi fyysinen tekeminen sai hyytelöjalat pysymään poissa. Tämä pitää muistaa jatkossa. Hölkkää, spurtteja ja hyvää fiilistä niin hyytelöjalat ei koidu mun kohtaloksi.

Yllä rata. Vaikka hyllytettiin, niin mielestäni selvittiin radasta ihan kunnialla. Jos johonkin kohtaan piti hyllyttää, niin tuo oli ehdottomasti se kohta. Ohjaus pysyi kasassa ja me tehtiin töitä yhdessä.  Kiki ei vaan kestänyt keppien edessä 2 metrin päässä olevaa aata häiriönä. Lisäksi mun jäädessä taakse se jätti vikan välin pujottelematta. Olisi pitänyt muistaa hokea sille "kep kep" loppuun asti. Tämä oli kuitenkin sellainen kohta, jota ei olla harjoiteltu, eikä ylipäänsä tarpeeksi keppihäiriötäkään.. Puomin jälkeen sain pelastettua ettei matka tyssännyt putken väärään päähän, hyvä! Keppien jälkeiseen serpentiiniin olen samoin tyytyväinen. En tehnyt päällejuoksua, vaan luotin että Kiki ottaa hypyn. Aalta 180 astetta tulosuuntaan onnistui myös, sillä Kikihän on edelleen niin kiinni mun liikkeessä. Tässä se oli tietenkin hyvä asia. Kiki ei lähtenyt tykittämään vaan tuli mun liikkeen mukana.  Aan jälkeiselle hypylle olisi näköjään pitänyt tehdä vastakäännös, jotta olisin saanut suoristettua Kiki linjaa. Kiki onneksi pelasti ja muutti kulkusuuntaansa. Tuossa kohdassa osa koirista karkasi vasemmalla olevalle hypylle kuten Kikikin.
Kuvista kiitokset Veera Flinkille

Kyseisessä luokassa oli lähtijöitä n. 112 ja vain 17 nollatulosta tuli. Todellinen karsinta. :) Me päästiin sitten lähtemään kotiin, kun ei kerran jatkoon tarvinnut mennä. Päikkärit kotona tuli tarpeeseen, vaikka tulihan sitä aherrettuakin kaikenlaista. Paljon ehtii kun aikaisin herää!

Sunnuntaina startattiin kotoa kahdeksan jälkeen. Meidän joukkueen yksi koira oli loukannut tassunsa, mutta onneksi varakoirakko oli paikalla ja pääsi paikkaamaan. Kaikki me oltiinkin kisattu jo lauantaina, joten mun oli helppoa käydä ilmoittamassa meidät, kun ei edes tarvinnut rokotustodistuksia näyttää.

Joukkueviestin medikilpailevat tuomaroi tuttu kilpakumppani Ville Liukka. Ville oli laatinut kivan, sujuvan radan. Rataantutustumiseen mennessämme joku toimihenkilö tuli kertomaan että me lähdettäisiinkin jo toisena joukkueena, kun välistä oli jäänyt kaksi joukkuetta pois. Vähän ehdin katsella Sannan menoa neljän koiran kanssa omana joukkueenaan, mutta sitten piti jo keskittyä omaan suoritukseen. Oli muuten haastavaa vilkuilla milloin edellinen on maalissa ja siitä sitten kiihdyttää itsensä täyteen vauhtiin ja muistaa vapauttaa vielä koirakin.

Meidän osalta rata oli ihan hyvä. Olisin voinut puomilta kääntää enemmän, koska Kiki luuli olevansa menossa puomin edessä olevaan putkeen. Ei se montaa askelta sinne suuntaan ehtinyt ottaa eikä se videolta näytä ehkä ihan niin pahalta kuin miltä se tuntui. Tuloksena meidän joukkueella kolme nollaa ja hylystä saatuja lisäsekuntia. Sijoitus silti toinen!
 Vasemmalta: Mia Hyrskylahti - Mesi ja Natso, Tarja Yli-Tuomi ja Merri, sekä me
Oli kyllä kiva helteinen viikonloppu! Kiki raukka ei ole aivan nakuna, joten hieman lämmin sillä on. Se pääsee kyllä lähipäivinä tekemisiin trimmerin kanssa kunhan joudetaan.

Lili oli tietysti mukana molempina päivinä ja nautti sekin tapahtumasta. Varsinkin sunnuntaina se sai painia sydämensä kyllyydestä ja moikkailla niin uusia ihmisiä kuin koiriakin. Välillä piti laittaa se häkkiin lepäämään, kun alkoi olla jo vähän väsynyttä meininkiä. Kaisi kovasti mittaili Liliä ajatuksella jospa se ei kasvaisi enää ja siitä saisi minin. No tuskinpa.

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Pikku Houdini

Muutamia viikkoja sitten Sporttikoirahallilla itsenäisissä treeneissä Lili raapi kevythäkin alakulman rikki. On vaan aika rankkaa pienelle koiralle odotella häkissä kun mä teen Kikin kanssa ;). Häkkiin tuli pieni reikä, eikä Lili päässyt onneksi itseään vapauttamaan. Mua harmitti kovasti, koska olen tykännyt meidän vanhasta kevythäkistä kovasti. Se Isabellan vanha häkki, sellainen joka kasataan vetsakareilla pystyyn. Talvella ostin metalliputkilla tuetun häkin, koska sen olisi pitänyt teoriassa mennä pienempään tilaan. No ei se mennyt ja lisäksi se oli muutenkin huono. Onneksi se hajosi heti ja sain rahat takaisin. Jatkettiin siis samalla vanhalla häkillä silloin ja onneksi nuo molemmat mahtuvat sinne yhtä aikaa.
Kuvituskuvina Lili näyttelyissä 17.5.2014 kuvat: Anna Kokko


Facebookin koirakirpparilta löysin haluamani tyyppisen kevythäkin ja se olikin odotuksia parempi! Hieman isompi kuin meidän edellinen häkki ja meni pienempään tilaan vieläpä, lisäksi kevyt kantaa. Eilen Lili oli ekaa kertaa kyseisessä uudessa (käytetyssä) häkissä ja ensin se söi oven verkkoon pienen reiän (tai raapi?) mun treenatessa Kikin kanssa. Seuraavalla kierroksella se yhtäkkiä ilmestyi mun luo kun treenattiin Kikin kanssa. Uhkasin myydä Lilin siinä paikassa! Häkin vetoketju ei ollut onneksi rikki, se oli vaan pois uriltaan. Lili joutui seinään kiinni ja sai odottaa että oltiin Kikin kanssa valmiit.

Kuvituskuvina Lili näyttelyissä 17.5.2014 kuvat: Anna Kokko
Tästä edespäin Lili joutuu siis tyytymään kohtaloonsa, kuten minäkin ja raahaan metallihäkkiä treeneissä mukana. Muutenhan koiria voi säilyttää autossa kun on veräjäkin, mut Sporttiksella treenatessa kavereiden kanssa on kivempi koirien olla hallissa, eikä tarvi ravata auton ovesta ulos koko ajan. Tuolla kuitenkin treenaan aina pieniä pätkiä vuorotellen molempien kanssa. Ja Lilillekin hyvä oppia häkissä olo. Olen tehnyt grate camesia eikä Lilillä ole mitään ongelmaa häkin kanssa, mutta sen tapana nyt vaan on tassuilla huitoa aina joka paikassa. Harmi että kevythäkit ei sellaista kestä.. Onneksi se on toistaiseksi pystynyt murtautumaan häkistä onnistuneesti vain kerran, joten metallihäkkikauden jälkeen sille ei toivottavasti tule mieleen vaihtoehtona häkistä murtautuminen.

Itse treeneihin:
Lili sai tehdä hyppytekniikkaa kasvavalla sarjalla. Lähetys istuen, avustaja piti kiinni ja mä vapautin edestä. Heitin verkkopallon palkaksi. Muuten näytti hyvältä, ehkä vikalle esteelle aika iso loikka?! Muuten oli bumperit käytössä, mutta koska vikaksi esteeksi ei riittänyt niin laitoin kaksi rimaa ristikoksi, korkeutta ehkä silläkin sen 5-10 cm. Avustajaa käyttäessä pitää kiinnittää huomiota siihen, että Lili ei nojaa pantaan, vaan istuu kunnolla avustajan vapauttaessa. Jos nojaa avustajaan, niin lähtee vinosti liikkeelle. Lili teki myös puomin kontaktilla 2on2offia. Pari kertaa putkea ja leikkimistä.

Kiki teki boxia. Tästä eteenpäin pitää kyllä videoida suoritukset. Avustaja palkkas edestä, pallo maassa ja avustaja nappasi pois, jos suoritus ei ollut hyväksyttävä. Mä lähetin Kikiä ensin takaa, sitten siirryin noin boxin kohdalle nähdäkseni osumat paremmin. Ensin otettiin läheltä boxia, sitten lisäsin yhden bumperin ja lopuksi kaksi bumperia sekä lähetys niiden takaa välimatkan päästä, joten saatiin jo hyvää vauhtia. Pallo valmiina maassa ei aiheuttanuyt kyttäystä, joten uskalsin sitä käyttää. Apupalkkaaja oli Kikin mielestä kyllä ihan paras, jäi vaan tuijottamaan apupalkkaajaa kun kutsuin Kikiä takaisin alkuun.  Osumista: Kiki teki hyvää työtä ja osui lähes koko ajan. Muutamia kertoja osui ehkä kolmella tassulla, niistäkin sai palkan kun itse en ollut ihan varma. Videointi siis avuksi. Tuo kolmella /kahdella tassulla osuminen on niin paljon vaikeampaa havaita kuin boxin yliloikkaus. Tää kyllä varmisti sen etten heti lähtis juoksupuomia opettamaan, kun ison kehikon sisään otetut vajaat laukatkin on jo vaikea havaita.. Kerran se taisi loikata yli, jolloin palkka jäi saamatta. Tämän jälkeen seuraava toisto oli hitaampi, mutta sen jälkeen taas vauhti tuli takaisin kun pääsi tekemään oikeita suorituksia.

Edellisten lisäksi Kiki sai taas tehdä kontaktilaudalle hetsausta. Sen lisäksi 2 puomitoistoa niin että avustaja oli puomin loppupäässä, laski kontakilaudan maahan ja Kikin iskiessä tassut siihen narulelulla repimistä ja kehumista. Eka toisto oli hyvä. Ekan toiston jälkeen tulikin sitten Lilin karkaaminen ja mulla meni aikaa siihen, joten tokalle toistolle Kiki ei ollut enää niin hyvin viritelty. Silti ihan ok toisto. Näillä jatketaan edelleen.

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Lili hurjapää ja Kikin juoksarin todellinen aloitus

Olen herännyt siihen, että Lilihän alkaa olla jo aika iso. Tai isohan se ei missään nimessä ole, kirppu se on edelleen. Mutta sille tulee tässä kuussa ikää jo 9 kuukautta! Oho! Mihin tää aika häviää?! No onneks se on kirppunen ja pidän sitä pentuna varmasti aina. Kiki osasi Lilin iässä jo varmaan sitä ja tätä. Lili osaa vähän jotain ja sen lisäksi sillä on tuskin mitään sääntöjä. Perustelen säännöttömyyttä sillä että se on niin superkiltti. Ja sitten se komentaa mua haukkumalla mun istuessa sohvalla tai vaihtoehtoisesti hyppää syliin.. Kiki ei olis ikinä saanut käyttäytyä noin. Lili ei näytä siitä kärsivän että se saa tehdä melkein mitä vaan.

Hetkittäin iskee epätoivo ja huono-omistaja olo, kun tuntuu siltä että teen Lilin kanssa ihan liian vähän. Ja nyt tarkoitan nimenomaan temppujen teettämistä. Molemmat koiruudethan rakastaa tehdä temppuja tai olla mukana missä vaan aktiviteetissä. Kaikki kelpaa. No onneksi on tullut tehtyä edes jotain ja Lili on hyvin nopea oppimaan. Se mitä ollaan tehty on esimerkiksi lasten vessakorokkeen kanssa 2on2offia. Viime viikolla kokeilin ensimmäistä kertaa agilityhallissa osaisiko Lili tarjota kontaktia puomin loppuosalla ja sehän osasi! Vau! Pari sydämentykytystä tuli kun se lähti muutaman kerran kiipeämään puomia pitkin ennen kuin sitten kääntyi ja teki 2on2offin.

Ohjausta ollaan Lilin kanssa tehty todella vähän, lähinnä tolpan kiertoja. Lisäksi olen naksutellut sille siivekkeen kiertämistä muutamia kertoja. Parisen kertaa olen agilitykentällä ohjannut sen putkeen ja siitä siivekkeiden välistä. Ja tältä se näytti sitten viime viikolla.
Lili oli pätevä! Pitäisi tosiaan miettiä miten haluan sille ohjaukset opettaa, jotta tekisin sitten loogisesti ja samalla tavalla aina. Kikin kanssa en oo moisia osannut miettiä ja Kiki kyllä lukee ohjausta niin hyvin, että olen vissiin jotain onnistunut kuitenkin oikein tekemään. Videolla on rimat ekaa kertaa käytössä, mutta en aio niitä joka kerta käyttää ehkä silloin tällöin.

Eilen oltiin Lilin siskon Niksin kanssa treenaamassa. Pentuset saivat tehdä ensin siivekkeiden välistä suoraan putkeen juoksemista. Lili tykitti hienosti suoraan eikä vilkaissutkaan muhun putkesta ulos juostessaan! Hienoa! Etupalkka toimii. Tällä kertaa kun oli avustaja se sai lentävän palkan. Mutta ehkä se muistaa kun ollaan tehty kuoleella lelulla etupalkkana, että siellä esteen jälkeen voi olla jotain palkkana. Lisäksi tehtiin u-putkesta siivekkeen kiertämisen ohjausta. Kokeilinpa kerran molempiin suuntiin niin että lähetin Lilin siivekkeen takaakiertoon ja siitä valssaten u-putkeen. Ihan alussa näissä harjoituksissa Lili ei mennyt putkeen mun oman liikkeen pysähtyessä ja kun mulla oli lelu kädessä. Sitten kun se kerran tajusi homman nimen niin meni hienosti! Annoin myös lelun avustajalle, mutta ei se varmaan oikeasti siitä ollut kiinni. Alussa oma ohjaus oli vaan liian Kikille suunnattua, pentu tarttee vielä vähän enemmän saattamista vaikka putkihullu onkin.

Kaikista mahtavinta Lilissä on kyllä se draivi millä se tekee! Se menee lujaa ja yritystä ei puutu. Eilen se joutui myös hieman harjoittelemaan odottelemista seinään kiinni kytkettynä. Ensin kuului piippausta mutta rauhoittui kuitenkin odottamaan. Viime viikolla huomasin myös edistystä namin syömisessä agilitykentällä. Aiemmin se ei vaan pystynyt ottamaan namia kun oli niin siistiä ja kiihtyneessä tilassa. Viime viikolla pystyi jo lelulla leikkimisen lomassa ottamaan namia ja puomin kontaktilla söi hyvin. Toki se on tuttua sille ja siinähän muutenkin on rauhallisempi meininki. Jokusen kerran taisin Liliä palkatakin namin syönnistä lelulla.

Kiki sai tehdä kontaktilaudalle hetsausta, edistymistä siinä on havaittavissa. Olen nyt tehnyt niin, että pyöritän kontaktilautaa (ja samalla pyörin itse) ympärilläni ja Kiki saa jahdata sitä. Sitten Kiki jää paikoilleen, vien kontaktilaudan pienen matkan päähän ja siitä yhdessä juostaan laudalla, jossa Kiki saa lelun revittäväkseen. Se alkaa nyt ostamaan ideaa, että laudalle juostaan täysiä ja lelu ilmestyy sinne sitten perässä. Lisäksi tein keppejä ja kokeilin kestääkö Kiki takaaleikkausta. Jos ryysäsin heti perään Kikin aloitettua kepit se ei kestänyt, mutta jos odotin että se pujottelee pari ekaa väliä sitten kesti. Lisäksi totesin että etupalkka tässäkään ei voi käyttää, jää jumittamaan ja odottaa lupaa mennä palkalle.. Parempi vaan heittää se lelu sitten vaikka vähän myöhässä kun ei tuo etupalkka miettimistä vaativissa jutuissa vaan toimi.

Lisäksi nyt alkoi virallisesti boxin opettelu juoksu-aata varten. Ensin namipalkalla avustajan kanssa. Juoksi hyvillä osumilla boxin läpi, vauhti ei tosin hirveän kova ollut. Muutaman toiston  jälkeen otettiin lelu käyttöön ja kas kun saatiin vauhtia lisää. Hienot osumat silti joka kerta. Vielä  lähetin Kikin boxille melko läheltä, kun vasta totutellaan boxiin. Ajattelin nyt pohdinnan jälkeen käyttää juoksu-aan käskynä "gogogo". Seuraavalla kerralla vois jo tehdä gridin eli lisätä kaksi bumperia boxin eteen merkkaamaan ponnistuspaikkoja. Jossain vaiheessa pakko kokeilla heittopalkkaa jos sillä saa sitten vauhtia. Pallopalkka sisältää kyllä sen riskin, että sitten Kiki ei enää näe muuta palkkaa ja odottaa palloa kyttäämällä.. Eli harkintaan pallopalkka. Alussa avustaja voisi heittää narulelun, tai sitten vaihtoehtoisesti kokeilen "reikäpalloa", joka ei ehkä aiheuta niin suurta pakkomiellettä kuin tennispallo..