Ihana Grindelwald ja paluu arkeen

Mun kahden viikon loma on nyt vietetty. Ihmisten lomaillessa Sveitsissä koirat saivat nauttia hoitopaikassaan saamastaan extrahuomiosta. Kiltisti olivat olleet, mitä nyt muutaman kuopan olivat kaivaneet pihalle.. Niille on varmasti seuraa toisistaan hoidossa ollessaan. Saavat purkaa energiaa keskenään leikkiessään. Kerran olivat päässeet kunnon metsälenkille ja siellä riemu olikin sitten revennyt ja tyypit juosseet tapansa mukaan täysillä. Siskon lapset toimivat handlereina metsälenkille mentäessä ja kiltisti molemmat olivat ilmeisesti niidenkin kanssa olleet. Tietenkin pienimmältä pitää vähintään kerjätä ruokaa tai istua syöttötuolin alla, mutta lapset ovat tottuneita koiriin, joten osaavat työntää koirat pois jos liian lähelle tunkevat. Lili on nimittäin innoissaan antamassa suukkoja, kun kerrankin jonkun naama on sopivalla korkeudella eikä tarvitse edes kurotella pusuja antaakseen!

Me vietettiin muutama päivä ensin Zürichissä, josta suunnattiin junalla Grindelwaldiin. Grindelwaldissa oli tarkoitus patikoida ja niin tehtiinkin. Havaittiin parhaaksi ostaa lippu Cabel Cariin ja patikoida ylhäällä vuorilla, jossa on kauniimmat maisemat ja kapeammat polut. Ensimmäisenä päivänä mentiin ylös Firstiin, jossa patikoitiin maisemareittiä pitkin Bussalpiin. Tuolloin oli sumuista, eikä maisemia ihan hirveästi päässyt ihailemaan. Reitti oli silti tosi kiva, jyrkkiä kohtia ylämäkeen ja sen verran tiukkoja laskuja että sai koko ajan katsoa jalkoihinsa. Sumun keskeltä kuului monesti lehmänkellojen kilkatusta, mutta mitään ei näkynyt.. Aavemaista sanoisinko! Tiedät että lehmät ovat aivan lähellä, mutta et näe niitä. Loppureitti Bussalpiin oli pelkkää alamäkeä. Se on kyllä huomattavasti raskaampaa jaloille, kuin tiukemmatkaan nousut olivat kunnolle.

Grindelwaldin kylä. 

 Toisena päivänä mentiin Männlicheniin bussilla. Noustiin siellä ylös ja patikoitiin vuorenrinnettä alas takaisin Grindelwaldiin. Jälleen polvet kiittivät alamäestä.. Tämä reitti oli todella helppokulkuista.

Ah niin ihanat vuoret! Helppoa reittiä Bachseelle.

Vuorenrinnettä alas kohti Bussalpia.

 Kolmantena päivänä mentiin taas ylös Firstiin, josta käveltiin ensin Waldspitziin. Tuolla reitillä taas melkein alkoi huimata. Kapea polku ja irtokiviä lisättynä jyrkällä tiputuksella.. No se jyrkkyys ei kovin kauaa kestänyt. Waldspitzistä päätimmekin lähteä kohti ekana päivänä hyväksi paikaksi toteamaamme Bachseetä. Bachseeltä sitten leveämpää tietä takaisin Firstiin, josta Cable carilla alas.

Kuvat helppokulkuisilta reiteiltä. Oli siellä sellasiakin pikkupolkuja jyrkänteiden rinteillä, että melkein alkoi huimata. Tässä mennään kohti Männlicheniä.

Kolme päivää ehdittiin patikoida tehden jokaisena päivänä noin 3 tunnin patikoinnin. Aika erilaista rasitusta mihin on tottunut. Jyrkät, pitkät alamäet osoittautuivat yllättävän raskaiksi kuten jo kerroinkin. Maisemat olivat aivan mahtavat ja sääkin pääosin suosi. Menisin ehdottomasti uudestaan!

Koirien juttuihin

Lili sai mahansa täyteen näppylöitä hoidossa ollessaan. Hoidin näppylöitä Betadinella putsaamalla ja sitten sivelin Cothivetiä, jottei Lili nuole näppylöitä. Seuraavana päivänä soitin heti kasvistädille ja hän kertoi, että jollain muullakin on ollut näppylöitä. Voivat tulla hyttysten pistoista tai metsässä juoksemisesta esimerkiksi. Eivät ole vaarallisia, mitä en kyllä epäillytkään. Kuulemma valkoiset ovat mahastaan usein herkempiä ja pennun iho muutenkin voi olla herkempi. Lilillä on kyllä kaikin puolin paljon herkempi iho kuin Kikillä, joten ei yhtään haittaisi jos iho vähän paksuuntuisi iän myötä.. Näppylät ovat kyllä nyt muutaman päivän jälkeen vähän laskeneet. Silti on vielä laitettu Cothivetiä ainakin niihin kohtiin joita Lili pääsee nuolemaan.

Kiki sai siis kahden viikon agitauon. Ehkä olis voinut pitää pidemmänkin tauon, mutta Kiki oli aivan liekeissä päästessään eilen taas kentälle. Yllättäen treenasimme taas juoksu-aata. Ensin madallettuna, koska kahden viikon tauon jälkeen ajattelin että pitää aloittaa pehmeästi. Kaikki toistot superisti, oliskohan ollut että kolmannella toistolla alkoi tulla jo sen verran vauhtia, että harjan yliloikka oli jo aika lennokas ja siitä johtuen osuma boxiin alkoi tulla melko alas. Siksi päätin että nostetaan aa normikorkeuteen ja kokeillaan pari toistoa sillä. Matalammalla korkeudella kun on helpompi saada liikaa vauhtia.

Kaikki kolme toistoa täyskorkealla aalla jälleen nappiin! Tosin ekalla kerralla näki kuinka Kiki joutui hieman miettimään, kun sama vauhti ei enää riittänytkään aan suoritukseen. Ja hyvä että vähän miettiikin. Tällä kertaa palkka tuli hypyn takaa, jotta aletaan totutella esteiden lisäämiseen. Seuraavalla kerralla laitan suoran putken aan jälkeen.
Kaikki toistot täyskorkealla aalla videolla.

Lili sai tehdä jälleen esteen tarjoamista. Lisäksi sai juosta putkesta ja mennä kaksi pienen pientä hyppyä. Palkkasin verkkopallolla heittämällä. Ajattelin nyt alkaa totuttaa sitä siihen että voin juosta lelu kädessä ja Lili saa silti keskittyä tehtäväänsä.

Kuumuudesta huolimatta koirat jaksoivat hyvin treenata. Valelin niitä välillä vähän vedellä, niin läähätys helpotti hieman. Kiki keksi myös tosi kivan jutun - vein sen auton takaboxiin, jossa meillä on veräjä. Vähän ajan päästä Kiki tuli mun perään. Ihmettelin olinko jättänyt veräjän auki. No en ollut, vaan Kiki oli keksinyt änkeytyä veräjän ja seinän välistä ulos.. Palautin sen takaboxiin, no sehän yritti samaa heti uudestaan, jolloin ärähdin ja pysyi siellä. Tosi kiva juttu että keksi tuon! Vähän aikaa sitten Sporttiksella se keksi tunkea päätään sieltä välistä, mutta ei vielä yrittänyt tulla ulos. Pitänee keksiä jokin patenttiratkaisu tohon, koska en todellakaan jaksa olla huolissani siitä että pysyykö koirat takaboxissa.. Ei se varmaan muulloin sieltä pois haluaisikaan, mutta treenitilanne on tietenkin niin kutkuttava. Ja Lilikin oli autossa, eli ei ollut siitä kyse että olen treenaamasssa Lilin kanssa.