Piippaava otus

Kikillä oli joskus syyskuun alussa juoksut. Tällä viikolla se on toisinaan piippaillut ilman syytä. Tein pienen testin. Se sai vähän aikaa sitten uuden lelun, jota se ei ole yhtään hajottanut, mikä on sinänsä jo aika outoa. Olen ollut huomaavinani että Kiki käy välillä nuolasemassa sitä lelua. Ei se sitä mitenkään sen erityisemmin hoivaa kuitenkaan. Nostin lelun kaapin päälle, niin sinne se vinkuminen suuntautui. Tein toisen testin - lelukori on ollut kaapin päällä jo pidempään ja Kikillä on ollut käytössään vain muutama lelu. Leluja se tarvitsee kantaakseen aina kun se innostuu tai joku tulee kotiin, joskus saattaa vähän niillä leikkiä. Lelukorin sisältöä se tutkaili hieman, mutta ei niistä kuitenkaan mikään kelvannut. Eli ehkä ajoittainen vinkuminen on lievää valeraskautta ja leopardikuvioinen nalle on otettu silmätikuksi (en ole itse sille kyseistä nallea ostanut, se on saatu kisoista palkinnoksi). No nyt on nalle piilotettuna, saa nähdä jääkö piippailut sikseen nallen ollessa poissa kuvioista.

Välistävetoja

Keskiviikon treeneissä oli teemana välistävedot. Ensin meille oli laitettu tosi lyhyillä etäisyyksillä viisi estettä välistävetoja varten. No se oli vähän liian haastava ja sitten muutettiin neljän esteen sarjaksi. Kaksi välistävetoa voi vielä mennä millä tyylillä tahansa - peruuttamalla tai miten vaan. Neljässä välistävedossa halusin että Kiki reagoisi vetävään vastakäteen. No ei se alussa edes katsonut mua, vaan sillä oli katse eteenpäin ja se hyppeli esteitä ihan siitä suunnasta kun parhaaksi katsoi. Otin sitten lelun vastakäteen, no ei siihenkään mitään reaktiota. Palkattiin muutamaan kertaan että se tuli mun vastakäteen. Jossain vaiheessa sitten sain jo vähän rytmistä kiinni ja alkoi sujua. Sonja sanoikin onnistuneessa suorituksessa, että mä rytmitin menoani ja Kiki reagoi siihen. Niin että miten mä rytmitin? En tehnyt sitä ollenkaan tiedostaen itse, se vaan tuli jostain. Avainjuttu oli se, että ihan vähän odotin Kikin tulevan mua kohtia (eli hidastin) ja sitten lähdin taas kiihdyttämään. Jos vaan kiihdytin koko matkan ehtiäkseni ajoissa seuraavalle esteelle ei Kikille tullut siitä tarpeeksi näkyvää vinkkiä tulla mun luo ensin. Taas se RYTMITYS on se juttu. Mä niin tiedän että se on ongelma ja haluaisin sitä oppia ja treenata. Täytyy välistävetoja sitten treenailla itsekseen.

Eilen käytiin metsälenkillä ja Kiki oli kyllä niin sen tarpeessa. Se juoksenteli ihan fiiliksissä kepin kanssa ympäri ämpäri, eikä edes kertaakaan lähtenyt kunnolla hajujen perässä viipottamaan. Toki otettiin metsälenkin teemaksi palkata sitä usein luoksetulosta, niin se näyttää kyllä hiljalleen tehoavan. Otettiin taas puiden rungoilla kiipeilyä ja puiden kiertämistä mukaan mielenkiinnon herättämiseksi.

Tässä kuva viime viikon metsälenkiltä kun tuli rakeita.

Kikillä on nyt aika kiva karva, tosi pitkä mun mittapuulla mitattuna. Sillä on kunnon kikkurat ja mikä parasta, ne ei ole yhtään takussa. Harmi vaan että tänään surautetaan trimmeri päälle ja ajetaan karva alas. Sit on vähän kivempi loskakeleillä kun ei kaikki hiekat yms. tartu mukaan. Jos nyt talvi iskee heti huomenna niin onhan meillä noita takkeja.