Syksyn aikana ollaan käyty ehkä noin kerran viikossa juoksemassa Kikin kanssa. Mä oon uskotellut itselleni että mulla on ihan hyvä kunto, tuleehan tota arkiliikuntaa harrastettua tosi paljon koiran kanssa lenkkeillessä. Oikeesti mulla on kyllä tällä hetkellä aika huono kunto.. Mutta valoa tunnelin päässä - kunto alkaa selkeästi kohentua, joten kaiken peruslenkityksen ohella kerran viikossa juoksemalla saa jo jotain aikaan. Ja mikä fiilis oli tänään 5 kilsan lenkin jälkeen! Se on se liikunnan jälkeinen fiilis ja hyvä olo mikä pitäis muistaa, jos on vaikeeta lähteä lenkille.
Taustaksi voin kertoa, että olen lukioikäisenä aloittanut hölkkäämisen ja harrastanut sitä useamman kerran viikossa monen vuoden ajan, läpi vuoden. Vuonna 2009 (vai 2008?) uskaltauduin jopa juoksemaan puolimaratonin ihan hyvällä ajalla. Nyt on vaan päässyt juoksuinnostus laantumaan, mutta toivon että se sieltä vielä tulee. Juokseminen on niin mun juttu. Tykkään kun juoksemaan voi lähteä ihan just sillä hetkellä kun siltä tuntuu ja siihen voi käyttää sen verran aikaa kuin hyvältä tuntuu. Parasta on kyllä kylmän ja lämpimän kontrasti talvella juostessa. Pakkanen huuruaa hengityksessä mutta itse olet aivan hiessä ja on todella lämmin olo.
Seuraavia hölkän aikaansaamia endorfiineja odotellessa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti