Näin ainakin mun mielestä. Toki myönnän, että joinain (harvoina) viikkoina meidän treenikertojen määrä on saattanut nousta neljäänkin kertaan viikon sisällä. Tärkeintä on kuitenkin mun mielestä se, että silloin kun treenaa - treenaa suunnitelmallisesti ja tekee toistoja maltillisesti. Parasta olisi, jos pystyisi viikko-ohjelmaan suunnittelemaan ohjatut treenit, itsenäiset treenit ja kisat aina niin, että noiden väliin jäisi lepopäivä. Aina ei valitettavasti tuo onnistu, sillä treenit pyörii viikoittain tiettyinä päivinä, eikä viikonloppukisojen takia viitsi joka kerta jättää itsenäisiä treenejäkään väliin, jotka meillä on tällä hetkellä perjantaina. Tällä hetkellä meillä on siis ohjatut treenit keskiviikkona ja itsenäiset treenit perjantaina. Kisoissa käydään harvakseltaan sen mukaan, miten muu elämä antaa myöden. Yritän pitää kisamäärän ihan maksimissaan kaksissa kisoissa per kuu, mutta mielestäni ollaan nyt kyllä kisattu paljon harvemmin pääsääntöisesti. Lisäksi sitten on satunnaisesti jotain viikonloppukoulutuksia, jolloin ei samana viikonloppuna kisata.
Eniten tuli mietittyä toistojen määrää viime talvena keppejä treenatessa. Talvella kepit olivat vielä niin kesken, että sain Kikin jossain vaiheessa paineistumaankin niillä. En olis uskonut, että Kikille kävis noin, sillä se kestää niin paljon toistoja. Niin siinä sitten vaan kävi, kun kokematon yrittää ohjata kokematonta koiraa.. Molemmat turhauduttiin. Onneksi sitten havaitsin tuon paineistumisen ja muutin omaa suhtautumistani keppitreeniin. Epävarmimmassa vaiheessa tyydyin yhteen hyvään suoritukseen ja sitten tehtiinkin jo muuta super palkan jälkeen. Tähän voi tietenkin kommentoida että miten sitä ikinä edistyy, jos tekee vain yhden toiston. Avain tähän oli silloin treenikertojen määrä. Opiskelut ja vuorotyö mahdollistivat sen, että pystyttiin kaverin kanssa varaamaan ylimääräisiä vuoroja aamulla tai päivällä ja päästiin siten treenaamaan useamman kerran viikossa. Se oli kyllä ihan paras ratkaisu tähän asiaan. Pieni määrä toistoja ja usein. Ja tietenkin siis laskin vaatimustasoa, mikäli en saanut onnistunutta toistoa. Pyrin aina lopettamaan onnistuneeseen toistoon, siksi tässä todellakin less is more. Kantapään kautta tämäkin asia tuli tietysti opeteltua. Monta kertaa tuli ajateltua et vitsi se meni hienosti, mennään vielä kerran.. Joo ei näin. Vaan: "vau miten hienosti se meni! Lopetetaan tähän!"
Kikillä ei ole yleensä ikinä mitään motivaatio-ongelmia. Se on aina mukana ja tekee vähintään 110%. Tämänkin takia olen sitä mieltä, että tehdään mielummin muutamia toistoja satasella ja jätetään siihen. Pystyykö aina joka suorituksessa itse antamaan 110 %? Mä en ainakaan pysty, vaikka kuinka yritän. Sen takia musta on reilumpaa koiraa kohtaan tehdä muutamia kertoja niin, että jaksaa itsekin olla mukana hommassa, eikä vaan tahkota ja tahkota väkisin. Miten voi vaatia koiralta huippusuoritusta jos ei itse anna samaa?
Tällä hetkellä mulla on aika hyvä fiilis meidän yhteistyöstä. Kehittämisen kohteita löytyy paljon, mutta niitä aletaan hiljalleen hioa. Ohjattujen treenien kouluttajalle pitää kertoa tavoitteita ja niitä tulikin mieleen tänään treenien jälkeen jäähdyttelylenkillä. Toki itsestäänselvä tavoite on jollain aikavälillä nousta kolmosiin ja hioa ohjauskuvioita kuntoon. Lisäksi vahvistaa Kikille esteiden itsenäistä suorittamista. Haluan myös oppia rytmittämään. Mutta ehkä se tärkein tavoite olis kuitenkin rohkeus ohjaamiseen. (Satulle terkkuja ;)). Tarkoittaen sitä, että en ohjaisi niin varmistellen, vaan uskaltaisin antaa Kikille vastuuta ja luottaa siihen, sillä sehän osaa. Alan itsekin huomaamaan tarvitsevani asennetta jolla tehdään superhyvä nopea nolla, tai vastaavasti otetaan se hylly kun ollaan yritetty täysillä tehdä nopea nolla riskillä. Myönnän kyllä että olen ihmisenä enemmän sellainen "noudatetaan sääntöjä" -tyyppinen ja se näkyy ehkä sitten tuolla radallakin. Kilpailutahtoa mulla kyllä on, mutta ei ehkä sellaista raivopäistä kilpailutahtoa kuitenkaan? Enkä nyt tarkoita että haluan supernopean nollan voittaakseni luokan, vaan enemmänkin voittaakseni itseni. Tahdon haastaa itseni tässä. Ehkä ne taidotkin siinä samalla karttuu kun uskaltaa.
P.s. Tehtiin tänään ohjatuissa treeneissä 20 esteen rataa, joka oli vähän niin kuin taitotesti. Siinä pääsin esittelemään mm. takaakiertosokkaria, putki-puomi erottelua (joka sujui!), välistävetoa. Ekalla radalla päästiin nollalla (heti kun päästiin 2. esteelle eli putkeen oikeasta päästä) lähes ihanne-aikaan. Tokalla toistolla päästiin ehkä ihanneaikaan? Saatiin kehuja Kikin kontakteista, vaikka se kerran aalla varastikin. Reagoi kuulemma mun liikkeeseen, et kyllähän se pysähty, mut vapautti itsensä aiemmin kuin olin suunnitellut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti