Puolivalssia Sadun treeneissä, saksalaista Timon treeneissä

Lauantaina oli Sadun treenit. Hinkattiin alun hyppy - pituus - putki kohtaa lähes koko oma treeniaika. Jaa miksi? No siksi että nuo pahat väärät putken päät tuppaa houkuttelemaan Kikiä.

 Ensin kokeilin vedolla saada Kikin mukaani pituuden jälkeen. No ei onnistunut. Sitten piti tehdä vastakäännöksellä. Aloitin vastakäännöksen niin ajoissa, että Kiki ei hypännyt pituutta ollenkaan. Positiivista että se reagoi noinkin vahvasti! Hinkattiin vastakäännös kuntoon ja sillä sainkin Kiki putken oikeaan päähän. Sitten piti tehdä sama kohta puolivalssilla, joka tuntui jotenkin sellaselta kuvioilta, että se ei vaan mennyt mun kaaliin heti. Joskus jotkut kuviot tuntuu tosi loogisilta ja omilta heti, jotkut taas ei meinaa millään upota. Tää edusti jälkimmäistä. Sain jonkun hajun miten se pitäisi tehdä ja tein, no sitten huomasin että kas Kiki meni väärään päähän putkea ja ihmekö tuo, sillä sinnehän mun varpaat osoitti, vaikka niiden olis pitänyt osoittaa jonnekin ihan muualle.. Palkattiin Kikille tätä kuviota, jotta mä sain hiottua sitä. Ja kyllähän se sitten meni. Tää on kanssa kyllä sellanen jota täytyy itsenäisesti treenata ja saada se jotenkin taottua perille.
Tässä koostettuna erilaisia mokia

Muuten rata oli aika kiva. Yhdessä kohdassa valutin valssia antaakseni Kikille tilaa ja sehän tarkoitti samalla sitä että annoin Kikille vinkin mennä toisessa kohtaa putken väärään päähän. Valssien valumisesta lisää Rannikon treenien yhteydessä.

Rannikon treenit

Odotin Timo Rannikon treenejä suurella mielenkiinnolla. Olin kuullut kehuja hänen treeneistään, joten toivoin saavani hyviä vinkkejä meidän tekemiseen. Katselin edellisen ryhmän suorituksia ja totesin että rata on aika haastava. Että mihinköhän asti me tolla radalla päästään. Ensin saatiin miettiä itse ohjauskuviot läpi ja sitten Timo kävi koko radan meidän kanssa antaen vinkkejä eri kohtiin. Kas mikä sattuma - heti radan alussa oli lähes identtinen putkiansa kuin edellisenä päivänä Sadun treeneissä. Erona vaan, että tossa tultiin aalta pituuden kautta putkelle. Tuskailin sitten tota kohtaa, että millä puolivalssilla tai vastakäännöksellä mä sen ohjaan.. Timo kehottikin miettimään kyseistä kohtaa koiran näkökulmasta. Koiran tullessa aalta se näkee pituuden ja väärän putken pään. MUTTA - jos ohjaaja tekee aan jälkeen vekin koira näkee heti paljon selkeämmin putken oikean pään (eli vasemman). WOW! Aivan totta! Mä kun olisin lähestynyt tätä asiaa aivan toisesta suunnasta. Että jos juoksisin itse mahdollisimman kaukana pituudesta niin jos Kiki hakeutuis magneetin lailla mun mukaan ja tulis putken oikeeseen (eli vasempaan) päähän. 

 Jostain syystä blogi tulkitsee ratapiirroksen olevan noin päin..

Videolla menoa ei valitettavasti ole. En ole vielä tottunut siihen, että tuolla ei kukaan kuvaa. Vaikka pitäis silti aina pyytää jotain kuvaamaan, mä saan ainakin paljon enemmän irti videoista.

Videon puutteesta johtuen tulee pitkä selitys radan kulusta. Lue jos jaksat.

Ensimmäisellä yrityksellä päästiin jopa aalle asti, kun Kiki juoksi sen läpi ja otettiin uudestaan. Sitten päästiin jo pituudelle, jota ennen tein sen vekin ja Kiki ihmetteli pituuden jälkeen että mihin tässä piti mennä! Se reagoi vekkiin. Timon kommentti olikin että moni on varonut tota kohtaa liikaa ja yliohjannut, että rohkeammin vaan. Jatkettiin siitä eteenpäin, mutta mä olin taas ihan unessa ja myöhässä. joten valssi nro 6 esteen jälkeen oli aivan liian myöhässä ja Kiki luki siksi 7 esteen takaakierroksi.

Jälleen aloitettiin alusta ja mä herättelin itseäni juoksemaan. Päästiin taas 4. putkeen ihan mahtavasti. Nyt otin kunnon etumatkaa ja olin jo renkaan ohi odottamassa Kikiä, tein Timon suoksituksesta persjätön 6. esteen jälkeen ja välistäveto meni just niin kuin pitikin. Kiki tuli vastakäteen. Siitä baanattiin pussin kautta esteelle nro 11, jossa tein valssin. Tää oli kanssa sellanen valuva valssi. Peruutan kuulemma valssissa aivan liikaa, jolloin koiran käännökset valuu. Hyvä huomio! Enpä ole tullut ajatelleeksi, vaikka varmaan joku on tästä joskus sanonutkin.. Mielestäni annan koiralle vaan tilaa, mutta aivan turhaan. Helpompihan Kikinkin on tietää minne mennään, kun teen napakat käännökset. Puomi meni hyvin, esteelle nro 13, tein vastakäännöksen ja siitä kepeille. Esteelle nro 15 ohjasin saksalaisen vasenta kautta (niin ja tulihan siinä persjättö kepeille onnistuneesti!), sitten esteen nro 16 oikealta.  Saksalaisista sain myöhemmin palautetta että saatan koiraa aivan liikaa ja sitten kipitän esteen viertä pitkin tehden tiukat kulmat. Vaan pitäisi lähettää koira aikaisemmin takaakiertoon ollen itse kauempana esteestä, varsinkin kun Kiki osaa tän! Kun lähetän kauempaa, pääsen itse lyhyemmällä tiellä seuraavaan pisteeseen jossa haluan jo olla, eli toisen siivekkeen takana. Näin koirakin saa tilaa ja tietää paremmin mihin ollaan menossa. Olin odottamassa Kikiä putkesta esteen nro 18 takana. Sitten tein ajoissa niiauksen vastakäännökseen, jolloin Kikillä ei ollut aikomustakaan mennä väärään päähän putkea nro 20. Siitä sitten lähetys putkeen nro 21 ja hirveä pinkominen puomin taakse esteelle nro 22, jossa valssi. Okserille nro 23 tein vastakäännöksen, otin Kikin vastakädellä haltuun ja ohjasin esteen nro 24 ja 25. tein valssin. Siitä sitten heitin Kikin muurille nro 26 ja vikana keinu, johon tehtiin ekalla kerralla mahtava lentokeinu. Kiki ei ollenkaan tajunnut että se on keinu. No ei se siitä pelästynyt, mentiin heti uudestaan. Näköjään pitää tutussakin paikassa karjasta ekalla kerralla vähän kuuluvammin keinu niin se tietää mitä on tulossa.
Päästiin siis nollalla läpi! Vau! Oli kunnon vauhtirata ja mua hengästytti! Ihan mahtavaa! En olis uskonut että päästään noin mahtavasti läpi noin pian! Toki tolla ekalla kerralla kun juostiin koko rata läpi jotkut käännökset valu ja venyi, ja Kiki myös pelasteli jotain kohtia, mutta silti!! Ihan mahtava fiilis!!

Hiottiin sitten seuraavilla kerroilla valsseja napakammaksi esim nro 22. Lisäksi tossa lopussa 25 ja 26 esteet mun piti mennä ohjaamaan lähempää ja tehdä kunnolla ensin valssi (25) ja sitten vastakäännös (26). Pointtina oli se, että jos mulla on aikaa, niin silloin menen lähemmäs esteitä ohjaamaan ja autan koiraa. Jos on kiire, niin silloin lähetetään kauempaa. Tossa kohdassa tosiaan ensin vähän niin kuin seisoskelin siellä keskellä kun Kiki meni kauempana. Ja niitä saksalaisia hiottiin kans aika muutamat kerrat. Timo vääns mulle rautalangasta mun kulkureittiä ja mä ehkä aloin jo oppimaan.

Laitan tähän vielä ranskalaisilla viivoilla pääkohdat:
- Valssit napakaksi, oikeasti valssin suunta seuraavaa estettä kohden!
- Saksalaisessa lähetä kauempaa, etene enemmän seuraavaa pistettä kohden (ei esteen viertä pitkin)
- Mieti missä kohdassa koiraa tarvitsee saattaa esteelle asti, missä kohden taas lähettää kauempaa (ts. jos ohjaajalla on aikaa, saata koiraa)
- Vekillä saa hyvin linjattua Kikiä pois väärästä putken päästä

Timo sanoi Kikistä että se reagoi hyvin mun liikkeeseen ja tulee kivasti ohjauksiin. Rivien välistä luin että koira kyllä osais, kunhan ohjaaja antais luottoa oikeissa paikoissa. Niinhän se on. Sitten kun mä osaan ja uskallan niin meno on mahtavaa.

Tuli kyllä taas niin hyvä fiilis näistä treeneistä. Se on se tunne kun tuntuu siltä että on ylittänyt itsensä. Tarkoittaen tässä sitä että tehtiin ihan mahtavasti yhteistyötä ja onnistuttiin!

Kiki on taas naku. Ajettiin se kuitenkin vaan 7-terällä, sillä ei nyt enää raaskinut ihan todella nakuksi ajella.