Matkakertomus Karkkila - Pori - Vaasa - Viitasaari - Joensuu - Mäntyharju

Lomalla viimeinkin! Suuniteltiin pieni roadtrippi, varattiin hotellit etukäteen, katsottiin kisat matkan varrelta ja suunnattiin matkaan. Ensin Karkkilaan mun sukulaisten mökille. Oli oikein mahtava loman aloitus, hyvää seuraa ja loistava ilma. Ihanaa oli saunoa aidossa järvenrantasaunassa, matkaa veteen saunalta - ei yhtään. Kiki pääsi uimaan ja oli ihan fiiliksissä. Välillä joku heitteli sille vesilelua, välillä maalla se sai kopitella käpyjä. Yövyttiin mökillä, jotta päästiin sitten heti aamusta jatkamaan matkaa.

Matka jatkui Poriin. Karkkilassa sää oli vielä aurinkoinen ja lämmin, mutta Poriin saavuttaessa satoi.. Ja satoi. Se olikin sitten Porin sää, joten ei suunnattu Yyteriin. Ei viitsitty edes mennä koirarannalle, kun vettä tuli välillä ihan kunnolla. Sen sijaan käveltiin keskustassa, syötiin lounasta ja shoppailtiin vähän. Toinen jäi aina Kikin kanssa kaupan ulkopuolelle odottelemaan. Hyvää harjoitusta Kikille. Porissa ei ilmeisesti ole koiriin totuttu, sillä sateisesta säästä huolimatta (terassit tyhjillään) tarjoilijat katsoivat ensin empien toisiaan ennen kuin antoivat luvan ottaa koiran terassille. Yhdessä kahvilassa sanottiin, että menkää siihen reunaan. Enkä ole missään muualla nähnyt niin paljon koirakieltokylttejä talojen seinissä.. Käytiin myös Kirjurinluodolla kävelemässä ja siellä sentään tuli joitakin koiria vastaan. Käväistiin Porissa ohimennessämme lemmikkieläintarvikeliikkeessä nahkahihnaa etsimässä. Juuri oikeanlaista nahkahihnaa ei löytynyt, sen sijaan ostettiin Kikille peti! Olen haaveillut saavani Kikille hieman pehmeämmän ja paksumman pedin ja nyt sellainen löytyi. Parasta tässä on se, että peti on Porin Ässien fanituote! (Me ei todella olla lätkäfaneja) Kuulemma tämä kyseinen peti oli materiaalien suhteen kokeilukappale, kun tuon jälkeen tehdyt pedit on valmistettu liukkaammasta kankaasta, mikä taas ei mun mielestä ole hyvä. Myyjä myi sen meille pitkin hampain 35 (!!) euron hintaan, kun hän oli haaveillut ostavansa sen jos sitä ei myydä. Melkein tarjoutui ostamaan sen takaisin 50 euron hintaan. Heh. (Ei ois myyty.) Illalla Kiki jäi hotellihuoneeseen omaan yksiöönsä kun me käytiin syömässä. Voin suositella Ravintola Kellaria. Hotellia jossa oltiin en suosittele, oli poikkeuksellisen kallis hinta koirasta eli 20e yö, eikä hotelli muutenkaan ollut hieno.. Ilmainen parkkipaikka kompensoi koiran hintaa.

Sataa sataa ropisee

Piilopaikka

Uusi peti on ihan mahtis!

Porista matka jatkui Vaasaan. Muutaman tunnin ajelun jälkeen suunnattiin ensin Vaasan agrimarkettiin, sillä piti poimia Kikille sieltä Jahti & Vahdin omegaöljyä. Kalaöljyjä hyvässä suhteessa ja paljon edullisempaa kuin tällä hetkellä käytössä oleva Nutrolin.

Vaasassa käytiin taas ensin tutustumassa kaupunkiin kävellen. Vaasa vaikutti heti oikein mukavalta paikalta. Ja onneksi oltiin otettu Vaasasta kahden siellä viettämämme yön ajaksi parempi hotelli. Radisson SAS Blue oli oikein hyvä hotelli. Kikin viihtyi kunnon äänieristyksen ja suihkutossujen takia. Suihkutossut on sen lemppareita riepoteltavia. Mun kaveri on opiskellut Vaasassa ja häneltä saatiin vinkkejä hyvistä ravintoloista ja nähtävyyksistä. Käytiin myös turisti-infossa kyselemässä ravintoloita. Ensimmäisenä iltana syötiin Strampenissa ja se näytti olevan todella suosittu ravintola. Ja mäkin suosittelen! Jos ei vielä käynyt selväksi, niin yksi matkan tarkoituksista oli löytää hyvä ravintolat ja syödä hyvin. Yllättävän vaikeaa muuten, kun Helsingissä ja muutamassa muussa isommassa kaupungissa on esimerkiksi suurin osa 50 parasta ravintolaa -listan ravintoloista. Vaasan listalla oleva ravintola oli kesällä kiinni.. Ekana päivänä käveltiin rannassa ja morjenstettiin vankeja. No ei kyllä nähty yhtään.. Vankilan lähellä oli kuitenkin hauska pieni luoto, josta Kiki pääsi uimaan.

Suihkutossu mä syön sut!

Kikin yksiö

Seuraavana päivänä suunnattiin kaverin suosituksesta katsastamaan Raippaluodon silta. Tästä jatkettiin eteenpäin aina Svedjeholmeniin asti Unescon maailmanperintöalueelle. 

Raippaluodon silta

Päätettiin kiertää pidempää kautta näköalatornille. Reitti oli noin 4 kilometriä, mutta ei mitään helppokulkuista, joten siinä sai kyllä jalkoihinsa katsella. Matkan varrelta löytyi yllätyksiä. Ihastuin lukioikäisenä Skotlannissa vieraillessani Highland Cow eli karvalehmien ulkonäköön. Reitti kulki tosiaan metsässä, välillä oli pitkospuita, välillä hiekkapolkua, välillä hyvin kivikkoista polkua. Pohkeet sai tehdä töitä. Kikille reitti oli tietenkin ihan helppo.

Kiki sanoo vuf! Mikä toi on??

Nekin tykkää kylpeä mudassa

Kivinen tie

Maisemia näköalatornista

 Vaasassa viihdyttiin tosiaan pari päivää ja olis viihdytty vielä vähän kauemminkin. Lähes joka kaupassa oli aika hyvät alet ja kateellisena katselin vierestä kun kepo shoppaili hyviä vaatteita puoleen hintaan. Miksi miehille on niin paljon paremmat valikoimat alessa? No en mäkään tyhjin käsin joutunut jäämään, että ei sinänsä valittamista.

Vaasasta matka olis jatkunut Joensuuhun, mutta koska Suomen läpi ajaminen olis kestänyt vähän liian pitkään tehtiin pysähdys Viitasaarella. Oltiin varattu yösija majatalosta. Sinänsä ihan kiva majatalo, mutta se oli aika ison tien lähellä eikä heti löydetty mitään kivoja koiranulkoilutusmaastoja. Viitasaaren keskustan lähettyvillä oli kuitenkin Savivuori, jossa käytiin lenkkeilemässä pururadalla ja Kiki pääsi taas juoksemaan. Kiki teki hienoja 2on2offeja pururadan kuntoilulaittella. Sain sähköpostiini erään koirakerhon jäsenhakemuskaavakkeen, jonka halusin tietysti täyttää heti. No ei iphone, ipad eikä lumia antaneet kirjoittaa valmiiseen word-pohjaan mitään. Onneksi sitten lähettyviltä löytyi kirjasto ja sain asian hoidettua. Tiukan paikan tullen kirjastoon voi luottaa. Kirjaston löytäminen oli yllättävän hankalaa, sillä mitkään karttapalvelut eivät löytäneet kirjaston ilmoittamaa tietä. Läheisen tien kyllä, että sillä se sitten löydettiin.:)

Hienot 2on2offit käpypalkalla

Piilossa jälleen

Karhutesti. Piti sille kyllä ensin haukkua.

Viitasaarelta matka jatkui Joensuuhun. Kepon sukulaisia asuu siellä ja saatiinkin majoittua tyhjillään olevassa asunnossa ihan keskustassa. Käytiin taas ensimmäisenä tutustumassa kaupunkiin koko porukalla. Joensuussa oli lämmin joten saatiin nauttia auringosta terassilla. Illalla syötiin hyvin ravintola Teatterissa. Lauantai vietettiinkin torikahvien jälkeen kepon sukulaisen luona. Kiki sai olla koko ajan mukana. Illalla se joutui taas yksiöönsä, kun me suunnattiin Joensuun parhaaseen ravintolaan Kieloon. Tätä suosittelen kyllä hirveästi!

Sunnuntaina oli Joensuussa kisat, mutta ne laitan erilliseen postaukseen.

Maanantaina jatkettiin matkaa mökille Mäntyharjulle. Saatiin nauttia kunnolla mökkeilystä, otettiin aurinkoa ja uitiin vuorotellen. Vesi oli niin lämmintä että uitiin kuntoillaksemme. Kiki puljaili vedessä ihan itsekseen, mitä se ei aiemmin ole tehnyt. Se haki vedestä lumpeenlehtiä - ja kukkia tai plutaili muuten vaan. Aloitettiin sukellusharjoitukset myös. Kiki uskalsi hyvin laittaa pään veden alle, mutta ei vielä ihan kovin syvältä. Annetaan asian nyt hautua ja kokeillaan myöhemmin uudestaan.

Mejää eli verijälkeä tehtiin kahtena päivänä. Ekalla kerralla Kiki oli niin täpinöissään, että sillä oli vauhtia ehkä vähän liikaa ja kulmista käännökset meinas hävitä. Toisena päivänä ajateltiin antaa jäljen vanheta vähän kauemmin. Oltiin kuitenkin tyhmyyttämme tehty jälki liian lähelle mökkiä ja kun ihmettelin että missä se koira on, niin näin sen juoksevan metsässä jälkeä pitkin.. Että niin, ei kandee tehdä niin lähelle. Ajettiin jälki sitten heti ja se menikin oikein mallikelpoisesti. Kulmissa (makuissa) oli kuivattua broileria, eilen rasvaista lihaa ja broileri näytti toimivan paremmin kun sitä Kikin piti etsiä kauemmin. Ei näköjään sitten haitannut Kikin ennakkokäynti jäljellä.

Välillä Kikinkin oli pakko levätä. Grillikatoksen suojissa.

Jäljestäminen on veristä puuhaa.

Kiki oli kyllä mökillä niin fiiliksissä. Saavuttuamme mökille se varmaan juoksi ja riehui koko illan. Seuraavina päivinä muisti jo välillä vähän levätäkin. Mutta onhan tuo koiran elämää. Saa juosta vapaana ja touhuta omiaan ja olla mukana kaikissa mahdollisissa puuhasteluissa.