Rytmitä, voi miksi et rytmitä?

Tiistain treeneissä oli yhtenä teemana vaaralliset/hankalat lähestymiset puomille. Kisoissa on tuomarit laittaneet hankalia lähestymisiä puomille tai muille kontaktiesteille niin, että ohjaajan täytyis tajuta oikeesti auttaa koira turvallisesti kontaktille linjaamalla lähestymistä. Tämä oli kyllä hyödyllinen harjoitus. Meillä oli siis putkesta puomille (nro 4 ja 5) tosi kaarrattava linja (ja vielä puomin alla putki häiritsemässä), joten tossa piti ensin tosi vahvasti ottaa koira haltuun, eli kääntää kroppaa pois päin puomilta ja sitten vasta puomin kohdalla kääntää rintamasuunta puomille päin.

Onnekseni onnistuin tekemään putkelta puomille viennin ekalla kerralla oikein, koska Kikihän tykkää mennä tollasissa paikoissa sinne minne se on ekalla suikkaissut. Kuten voi sitten todeta loppuradalla samassa kohdassa Kikin mennessä putkesta (nro 15) puomille, vaikka yritin ohjata sitä putkeen nro 16. Ja tästä tulee se otsikko. Tehtiin ekalla suorituksella melkein nolla! Se oli niin lähellä! Mutta en tajunnut rytmittää, eli hidastaa ohjatessani Kikiä putkesta 15 putkeen 16.. Ja sinne puomillehan se suikkas mun selän takaa. Mutta olin erittäin tyytyväinen että ehdin ohjata esteen nro 12 vastakäännöksellä, kun vaan juoksin tarpeeksi nopeasti.

Otettiin putkesta putkeen vienti uusiks ja taas puomille. En varmaan muuttanut mitään kun teki noin. Sitten sain onnistuneen viennin, vaikka juoksinkin, kun tässä oli ohjeena kävellä.. No sitten kun muistin kävellä niin kyllähän se oli selvempää Kikille. Lähes joka toistolla muutettiin vähän jotain kohtaa. Lopuksi mun piti tehdä esteelle nro 12 niisto ja tätäkin oli hyvä harjoitella. Luulen kyllä että jos kellon kanssa olis tehty, niin vastakäännös olis ollut nopeempi, koska se on Kikille (ja mulle) helpompaa, kun saadaan säilytettyä vauhti. Ai niin ja tollasissa tiukoissa käännöksissä edelleen kaikki avut käyttöön ja suhina tehostamaan. Se toimii kyllä Kikillä esim. putkijarruissa ja tässäkin toimi hyvin.

Eli mitä opimme. Rytmitä! Hidasta kunnolla. Edelleenkin agilityradalla voi kävellä vaikka se hassulta tuntuukin. Joo pitää juosta lujaa, mutta sitten pitää nähdä ne paikat missä hidastamisella voi auttaa. Ja niitä paikkoja on muuallakin kuin keinulla, aalla tai puomilla..

Mutta tärkeintä näissä treeneissä oli se tekemisen meininki! Mä yritin ja menin täysiä! Olin niin keskittynyt rataan että ekalla toistolla mulla unohtu esimerkiks et puomi on puomi, huusin aa.. Ja muutenkaan en varmaan huudellu esteiden nimiä kun vaan mentiin. Välillä oon miettinyt että ärsyttävää hokea koko ajan "täällä" "täällä" et miksei vaan menis. Mut koska oon ite niin aloittelija niin eiköhän kaikki keinot ole sallittuja. Sitten kun osaan itse ohjata huippusulavasti ja tiedän et Kiki seuraa mun pienintäkin elettä niin voin varmasti jättää noi välihuutelut pois. Mut miksen nyt niitä käyttäis jos se auttaa mua tai Kikiä. Agility ei ole tyylilaji. :)

P.S. Vastakäännös alkaa tuntua yhä paremmalta ja paremmalta ohjaukselta. Se saattaa pelastaa meidät monessa paikassa.

P.P.S Kyselin mitä eroa on jaakotuksella ja vastakäännöksellä, niin sain vastauksen että periaatteessa ei mitään. Jaakotuksessa koira lähtee samaan suuntaan mistä on tullut, ja vastakäännöksessä eri suuntaan. Mut noin niin kuin käytännössä eiköhän ne mene vähän limittäin ja päällekkäin.. Tärkeintä näissäkin on se, että ohjaaja kertoo ajoissa (ylläri ylläri) että käännös on tulossa. Vastakäännös on toimiva pitkälaukkasille koirille (kuten Kiki), lyhytjalkaiset koirat voi hyvin mennä ihan vaan peruskäännöksellä. Tämä todettu kyllä, me tykätään vastakäännöksestä!