Tänään päästiin toista kertaa Rannikon treeneihin. Ratapiirros aiheutti suurta huokailua. Ensin piti aloittaa siitä että löytää esteet numerojärjestyksessä, mikä on aina todella lupaavaa. Onneksi ansaesteet näytti paperilla pahemmalta kuin mitä ne todellisuudessa oli.
Päästiin alussa jopa esteelle numero 9. asti. Ai niin, tosta välistävedosta Timo sanoi, että olin itse aivan liian myöhässä (koska pelkäsin esteen nro 5 vieressä olevan putken imaisevan Kikin sisuksiinsa), mutta että koira luki välistävedon aivan mahtavasti! Sanoi että todella harva koira olisi lukenut ton välistävedoksi. No Kiki onkin niin super! Keskiviikon treeneissä tuli muuten sama ilmiö - tein välistävedon kääntämällä omaa rintamasuuntaa - aivan turhaan, sillä kun nyt syksyllä treenattiin Kikin kanssa välistävetoja vastakäteen tulemalla, niin sehän lukee sen just niin kuin pitää! Sain taas niin yllättyä siitä miten se muistaa kaiken. Kunhan vielä ohjaajakin luottais siihen.
Päästiin siis alusta estelle nro 9. asti, johon roiskasin Kikin, joten sehän hyppäsi hypyn 23. eikä mennyt putkeen nro 10. Tätä hiottiin sitten jonkun aikaa, että tein kunnon viennin esteelle nro 9. Eli merkkasin sen kunnolla. No johan käänty.
Sitten tulikin ongelmia putkeen nro 13. viennin kanssa. No taas kun odotti hetken että Kiki lukitsi putken, niin eihän siinä mitään. Sen sijaan putkeen nro 14. vienti olikin vaikeampi. Hiottiin näitä kahta putkea aika hyvä tovi ja lopussa vielä lisää, sillä tää oli selvästi hankalin kohta. Kiki halus hypätä esteen nro 5 ennen putkea nro 14, jos en ajoissa ollut kertomassa sille että putkeen. Tai ihan ensin piti herättää Kikin huomio sen ollessa putkessa nro 13. ja sitten ohjata putkeen nro 14. Oli kinkkinen kohta. Kiki lukee niin paljon mun liikettä, että kun jäin odottamaan sitä ollakseni yli putken puolivälin, niin se ihmetteli mihin pitää mennä. Ja varmaan sekin jo vaikutti, et aina unohdin huutaa sille ohjeita sen ollessa putkessa.. Tässä radassa oli joka kohdassa niin miljoona pikkuasiaa, mitä piti muistaa, että tumpelo ohjaaja oli aivan pulassa. ;)
Sitten kun selvittiin noista putkista, niin päästiin taas eteenpäin. Olin aivan super ylpeä miten Kiki teki saksalaisen. Kerrankin olin ajoissa lähettämässä sitä takaakiertoon ja rohkeasti lähdin liikkeelle. Katso miten videolla mä oon jo ohittanut esteen kun Kiki on vielä esteen takana menossa! Ja se teki pyydetyn homman loppuun asti eikä häiriintynyt siitä että olin jo niin paljon edellä!! Vau!
Aan jälkeistä elämää hiottiin kans. Mun piti vaan juosta täysiä niin kaikki suju hyvin. Tai tein mä aan jälkeen sen vastakäännöksenkin. Ennen keppejä oleva putki imas Kikin ekalla kerralla sisuksiinsa, mut sitten kun olin vaan menossa täysiä rimaa kohti itse, niin Kiki ohitti putken imun hienosti! Rannikko sanoi et rima on ohjaajalle (suuntamerkkinä) ja siiveke koiralle. Näytti toimivan!
Todella riitti haastetta! Mutta saatiin me kyllä onnistumisiakin. Ei mikään helppo rata - ei todellakaan. Uusia ideoita tuli taas esimerkiksi radan lukuun. Ihan oikeesti vois enemmän miettiä mitä se koira näkee missäkin kohtaa, niin osais suunnitella paremmin ohjaukset. Tällä hetkellä se on sitä, että mietin ohjaukset niin että miten pääsen tästä radasta vaan läpi. ;)
Kiki sai tässä yks päivä testata pentuaitauksen. Ehkä meillä on sinne kohta laittaa joku joka tota aitausta tarvitsee enemmän kuin Kiki.
Ollaan tällä viikolla kyllä tehtyä kaikenlaista, mutta onpa taas jäänyt kirjoittamatta. Meillä on ollut super metsäilyviikko ja sen lisäksi kolmet ohjatut treenit. Ei oo tekemistä puuttunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti