Mietin tässä joku aika sitten, että Kikillä ei varsinaista murrosikää ole ollut. Se on käyttäytynyt varsin tasaisesti peilaten ihmisten käyttäytymistä koko ajan. Eli jos me ei olla tarkkoja rajojen suhteen, niin hetihän sen näkee, että tuo otus käyttäytyy vähän huonommin. Tänään luinkin koirafoorumilta, että monen koiran laumassa ei mitään murrosikää tai mörkökausia tavata. Se olisi siis ihan ihmisestä riippuvaista, kun ei ole toisia koiria kasvattamassa junnuja. Ihminen ei tietenkään osaa kasvattaa koiraa niin kuin toiset koirat. Tänään aamulenkillä Kiki lähti välillä metsään huitelemaan omia reittejään, mutta iltalenkillä ei ollut tälläistä havaittavissa. Hoksasin tehdä sen kanssa seuraamista nameilla ja hio vapaa -käskyä, niin ilmeisesti Kiki sai mielekästä tekemistä ja käyttäytyi sen jälkeen oikein mallikkaasti. Ehkä viime viikon agitreenittömyys alkaa näkyä molemmissa. Tarvitaan yhteistä tekemistä, ja kun agility on molempien mielestä aivan huippua, niin mikä paremmin saisi meidät puhaltamaan yhteen hiileen! Aion kyllä lenkkejen lomassa hioa jatkossakin seuraamista ja muita yleishyödyllisiä taitoja. Ei ne mitään oikeeta tokoa ole, mutta kuuliaisuus lisääntyy ja koira saa mietittävää.
Maastoeste! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti