Hassu otus

Kikillä on joitakin hassuja tapoja, joilla se ilahduttaa ihmisten päivää. Aamulla kun me herätään, tai kun ollaan tulossa kotiin tulee pieni koira häntä ja kroppa heiluen tervehtimään. Rituaaliin kuuluu ensimmäisenä näköpiiriin osuvan lelun nappaaminen suuhun, ja jos lelu sattuu olemaan skinneez-lelu, se pitää tunkea mahdollisimman mytyssä suuhun, jotta sitä saa otettua mahdollisimman paljon suuhun. Suuhun tunkemisen ihminen huomaa yleensä siitä, että koiran etuhampaat tökkii pohjetta, kun pitäähän olla joku tuki, minkä avulla lelua ahdetaan suuhun. Sitten kun lelu on mahdollisimman paljon suussa, on hyvä liehakoida ihmisiä kurinan säestämänä. Kurina on hyvin tyypillistä ilon ilmaisua Kikillä! Tietenkin korvat ovat takana ja jos koiraa rapsuttaa liehakoinnin yhteydessä, niin se seilaa edes takas jalkojen vieressä ja kellahtaa selälleen. Tällä hetkellä tervehtiminen on hillitympää, koska ollaan rauhoitettu tilanteet, eikä tervehditä koiraa kuin satunnaisesti.

Viime aikoina Kiki on oppinut ulvomaan. Kerran jätin sen autoon treeneihin saavuttuamme ja autosta kuului hetken ulvomista. Lisäksi Kiki on jalostanut ulvomisen toisinaan tervehtimiskäyttöön. Minä jäin koiran kanssa kaupan ulkopuolelle odottamaan ja kun toinen puolisko tuli takaisin, niin hänet nähdessään Kiki ulvoi hetken, kunnes alkoi taas kurista onnesta. Ja se on harrastanut ulvomista nimenomaan tervehtiessään.

Pentumaisia piirteitä Kikillä vielä riittää. Se on oppinut leikkimään yksin, kun taloudessa ei toisia koiria ole. Ulkona riemua herättää päivittäin kävyt ja kepit. Käpy suuhun ja keinuhevoslaukkaa niin paljon kuin remmi antaa myöden. Irti ollessaan riemu on tietysti rajaton. ;) Käpyjä ja keppejä voi myös kantaa suussa ihan rauhallisesti kävellen. Pois se kyllä antaa aarteet käskystä. Metsässä on kiva vimmaisesti kaivaa juuria maasta tai haukkailla sammalta. Tänään juurten repiminen aiheutti SUUREN hepulin ja siellä sitten koira juoksi ympyrää. Kotona Kiki saa toisinaan laatikossa olevia leluja käyttöönsä ja niitä sitten heitellään vimmaisesti. Jos se saa pallon, on se tietysti laitettava kaapin / sohvan alle ja sitten tuijotetaan emäntää, että voisitko antaa pallon, ihan vahingossa se meni kaapin alle.. Vinkulelua vingutetaan loputtomiin, joten siksi niillä leikkiminen on harvinaista herkkua. (ihmisten hermo ei kestä)

Tässä vielä kuvat Kikistä kaatuneen puunrunkoon nojaten. Kuvien oton välissä n. vuosi.