On se niin mahtavaa!!

Kun koira ja emäntä rakastavat agilityä niin paljon!

Eilen oli tiedossa rataharjoitukset. Meitä olikin vain kaksi treenaajaa paikalla neljän sijaan, niin saatiin oikein ajan kanssa tehdä ja ehdittiin vielä extrasti harjoitella keppejä. Meillä molemmilla on nuoret koirat ja Satu sanoikin, että nuoren koiran kanssa saa ja pitää käyttää ääntä. Että ei ole haittaa, vaikka huutelisi "täällä" joka välissä. Että jos sillä saadaan onnistumisia, niin ei se tarkoita sitä, että koiran loppuelämän ajan pitäisi joka välissä olla huutelemassa sille "täällä" agiradalla. Kannustustahan se on. Yhdessä videopätkässä näkee, kuinka Kiki ennakoi pituudelta suoraan edessä olevalle hypylle, kun oltiin aikaisemmin menty pituudelta sille hypylle. Kiki ei vaan muistanut, että se kohta oli vasta myöhemmin tulossa radalla. No joka tapauksessa, siinä näkee, kuinka Kiki on lukinnut pituuden jälkeisen hypyn, ja kun mä huudan täällä (liian myöhään) huomatessani Kikin menevän väärälle esteelle, se kyllä nostaa korviaan, muttei ehdi reagoida vaan hyppää valitsemansa hypyn. Kiki kyllä muistaa, jos on tehnyt jotain pätkää, niin kuin olen ennenkin huomannut. Se on hyvä ja huono, koska jos se on tehnyt jotain väärää pätkää, niin vaatii emännältä paljon, että saa sitten korjattua oikeaksi.

Olipa taas niin mahtavat treenit, että niillä fiiliksillä voi ratsastaa seuraaviin treeneihin asti! :)

Tässä eka rata, jossa tehdään vähän ylimääräisiä kiemuroita.

Toinen rata, jossa putken jälkeen teen selkeämmän vetoliikkeen. Tässä on aika ehjä kokonaisuus. Tuossa vaan varmistelen pituuden jälkeen, että Kiki kääntyy mun luo, eikä jatka edessä olevalle hypylle. (kuuluu kun Kiki osuu pituuteen reagoidessaan mun ääneen)

Radan jälkeen tehtiin tosiaan keppejä, sillä niiden kanssa oon tässä viime aikoina vähän pähkäillyt. Sadun treeneissä Kiki on alusta asti tehnyt verkkokepeillä, jotka onkin tosi hyvät. Verkkokeppejä ei vaan ole missään. Sporttiksella, jossa meillä on itsenäinen vuoro olen tehnyt ohjureilla, eikä ne ole sama asia. Mutta nyt sain siihenkin vinkkejä. Käytössä oli nyt siis kaikki 12 keppiä ja otettiin verkkoja aika reilusti pois. Juju oli se, että seison itse keppien alkupään yli, ja lähetän Kiki siitä kepeille, jolloin saan itse etumatkaa. Lisäksi Satu käveli keppejen toisella puolella ja mä toisella puolella tukemassa. Palkka oli valmiina edessä, jotta Kikillä on selkeä suunta. Näin pitää siis jatkaa ohjureidenkin kanssa. Ihmiset molemmilla puolilla ja palkka edessä. Mä jo tuskailin, et pitääkö mun alkaa tekemään käsiohjausta, kun ohjuritkaan ei toimi. Mutta tarvitaan vaan kavereita avuksi, niin kepit alkaa sujumaan. Keppien tekniikanhan verkkokepit on opettaneet, että se ei ole ongelma. Satu sanoi, että keppien osaaminen on jo nyt niin lähellä, ettei kannata käsiohjauksella alkaa sotkemaan.

Muutenkin ehdittiin puhua vähän tavoitteista. Mun mielestä olisi hyvä, jos Kikin ollessa 2 v. ensi kesänä me osattaisiin kaikki esteet. Sitten voitais suunnitella ekoja virallisia kisoja. Mölleihin voitais mennä hallikaudella, kun hallissa yleensä treenataan. Tosin kontaktit on vielä vähän kesken, että jos vaan hyppyratoja olisi, niin sinne mentäis heti.