Sama ilmiö kävi viime tehis cupissa, että Kikillä vauhtia riitti. Silloin oli sen verran helppo rata kuitenkin, että se vauhti oli helppo suunnata oikein. Nyt oli tosi kiva rata siitä, että siinä sai tehdä erilaisia ohjauskuvioita. Haastavuutta se tietenkin toi, kun huomasin itse olevani totaalisen myöhässä ohjauksieni kanssa suhteessa Kiki vauhtiin. Ekalla radalla pyörin siellä hetken ja nauroin sisäisesti itselleni, että miten voinkaan olla niin hidas. Kun on pelkkiä hyppyjä ja putkia, niin siinä pitää oikeasti ihmisen ottaa jalat alleen..
rata 1
Ekan radan jälkeen mietin sotasuunnitelman uudestaan ja päätin, että nyt mennään. No se onnistui melkein.
rata 2
Harmitti tietenkin se kohta jossa sössin. Ekalla radalla olin itse kyseisen esteen oikealla puolella ja tein seuraavalle takaa leikkauksen ja se toimi hyvin. Nyt ajattelin olevani niin paljon myöhässä, että en ehtisi sinne oikealle puolelle. Olis kyllä pitänyt yrittää, sillä kun pitää mielessä Kikin muistin, että sehän muistaa mitä ollaan aiemmin tehnyt, niin ekan radan ohjauskuviolla se olis ehkä mennyt. No näistä taas oppii. Ei pidä muuttaa suunnitelmia lennosta. Mutta hauskaa toki oli ja nyt pitää kyllä itse opetella juoksemaan ja reagoimaan nopeammin. Tää on vielä vaan niin uutta, sillä hallissa Kikillä ei ole samanlaista draivia. Toivon mukaan päästään kohta ulkokentälle treenaamaan ja saatais sama fiilis harjoitellessamme siellä.Toki olen iloinen, että mun koira menee lujaa! Jos saan sen vauhdin kanssa ohjattua oikein, niin voidaan jatkossa hyvinkin pärjätä nopeampienkin koirien seurassa.
Omalle kunnolle kuitenkin tein jotain heti tänään. Käytiin kaverin kanssa hölkällä! Että jos mä hölkkäisin useammin ja ilman Kikiä, niin saisin ehkä kurottua sen kunnon. Toiveissa on hyvä elää..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti