Hyppytekniikkaa opettelemassa

Olimme viikonloppuna Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssilla. Ulla luennoi ensin ja sitten tehtiin harjoituksia niin lauantaina, kuin sunnuntainakin. Viime syksynä käytiin Vapun hyppytekniikkakurssilla, mutta silloin en itse tajunnut tehdä kunnollisia muistiinpanoja, saati sitten alkanut tekemään hyppytekniikkaa säännöllisesti. Sanoisin niin, että nyt aika oli kypsä sille, että osaan nähdä hyppytekniikan hyödyn ja tarpeellisuuden JA olen valmis näkemään vaivaa sen eteen, vaikka Kikillä ei mitään hyppyongelmia olekaan. Omatoimitreeniä helpottaa myös se, että nyt on helppo käydä kentällä treenaamassa juuri silloin kun itselle sopii. Tietysti keskiviikkoisin Sporttiksella kavereiden kanssa treenatessa omatoimisesti on muutama hyvä puoli hyppytekniikankin suhteen, sillä Sporttikselta löytyy bumperit /ponnarit (eli muoviputken puolikkaat) jotka ajavat rimojen aseman, tai joissain harjoituksissa ovat rimoja tarkoituksenmukaisempia. Hyppytekniikassa kun useimmissa harjoituksissa se korkeus ei ole juttu, vaan no nimensä mukaisesti tekniikka. :) Ja yhdessä treenatessa on sitten apukädet kuvaamassa, jotta voi sitten kotona analysoida videolta suoritusta.

Ulla katsoi ensin kaikkien koirien liikkeet ja kopeloi kroppaa. Kikistä sanoi, että aika hyvä, mutta etupäässä saisi olla vielä vähän enemmän voimaa. Espanjanvesikoirien tyyppivika sattuneesta syystä on hieman etupainoinen, niin lapatukea aletaan sitten treenaamaan.

Kikin hyppytyylissä ei juuri moitittavaa ollut. Välillä kun sillä oli kiire, niin silloin takapää ei malta tehdä kunnolla. Harjoitteissa Kiki kuitenkin aina korjasi hyppytyyliään, jos oli edellisen kerran hypännyt hieman huolimattomasti. Näen kyllä sen, että radalla kun on kova vauhti ja kiire, niin Kiki varmasti saattaa helposti unohtaa käyttää koko kroppaansa optimaalisesti ja siksi jatkossa tehdäänkin hyppytekniikkaharjoitteita noin kerta viikkoon. Sitten se osaisi jatkossa käyttää kroppaansa oikein, vaikka olisikin vähän kiire.

Saatiin tehtäväksi tehdä ihan perussarjaa 5 esteellä kerta viikkoon ja sitten kun se sujuu hyvin, niin hyppyjä voi lisätä niin, että ensin 6, sitten 7 ja muutaman kuukauden päästä 8 hyppyä. Kaarevilla urilla tehdyt harjoitteet sai Kikin helposti heittämään takapäätä vähän ulos. Niitä siis tehdään maltillisesti. Noin kerran kuukaudessa olisi hyvä tehdä kasvavilla etäisyyksillä olevaa hyppysarjaa (koira joutuu arvioimaan ponnistuspaikkaa ja venymään). Usein taas saatais tehdä sellaista sarjaa, jossa on bumper, josta 5,5 kengän mitan (mun kengän) päässä on okseri. Tätä okseria yhdessä treenisarjassa nostetaan muutamia kertoja ja sitten taas lasketaan takaisin alas. Toisinaan voi nostaa okserin jopa yli kisakorkeuteen (Kikillä 50 cm), kun on valmis ja taitava koira. Yli kisakorkeuteen siksi, että pehmeillä pohjilla kisakorkuiset esteet saattaa hyvinkin olla paikoin jopa 50 cm.

Sitten kun kesän lopulla edellä mainitut harjoitteet on valmiita ja menee rutiinilla, niin voi alkaa vaikeuttaa tehtäviä välillä. Eli jossain vaiheessa koiraa voi lähettää kauempaa esim. perussarjalle ilman bumperia, jolloin koira joutuu taas miettimään ponnistuspaikkaa.

Katsotaan miten tämä projekti lähtee käyntiin. Hyvä puoli on se, että muutama treenikaveri on menossa myöskin hyppytekniikkakurssille, niin löytyy sitten muitakin innokkaita estesarjojen rakentajia. Meillä on vaan erikokoiset koirat, että pitää sitten jokaiselle tehdä erikseen.