Hieno jälkikoira!

Espanjanvesikoiraharrastajat järjesti jäljestyskurssin ja pitihän sitten sinne mennä kokeilemaan uutta lajia. Kurssille ilmotessani mietin, että mikähän tää pk-jälki nyt oikein on. Ollaan viime kesänä tehty pari verijälkeä ja pari vuotta sitten olin Isabellan kanssa jäljestyskurssilla, jossa makkarajäljet oli ainaki tosi epäonnistuneet. Isabella ei ainakaan niistä innostunut, mutta tämän kurssin annista tajusin sen, että ne jäljet oli kyllä todella surkeasti toteutettu..

Työnjako oli päätetty jo ennen kurssia niin, että Matti saa mennä Kikin kanssa jäljelle ja mä olen huoltojoukoissa. Lauantaiaamuna suuntasimme Sipoon korpeen oppia saamaan. Pk-jäljen tekeminen aloitettiin pellolle/niitylle. Ensin piti talloa tai tampata kengällä maata jokaisella askeleella niin, että toinen kenkä tulee heti ensimmäisen kengän perään. Nameja laitettiin ensin joka askeleelle, tai joka toiselle askeleelle. Sivusta seuraajana huomasin, että jos jäljen teki huolellisesti, niin painaumat ja kenkien tekemä ura todella näkyi silmälle. Ensimmäinen jälki oli suora ja ehkä 50 metriä pitkä, sillä kun ei vielä tiedetä miten koira jäljestää, niin pitkä voi olla parempi, jos alussa tulee paljon hössötystä.

Koirilla oli erilaisia tyylejä jäljestää. Joillain oli kiire, jotkut etenivät rauhallisesti ja määrätietoisesti työskennellen koko ajan nenä maassa. Kiki sai kehuja heti ensimmäiseltä jäljeltä. Se pisti heti nenän maahan ja asteli askel kerraan edeten nameja poimien. Matin piti siis alussa näyttää kädellä jälki ja sitten olla valmiina näyttämään aina seuraava nami, jos koira ei itse löydä. Aika pian Matti sai antaa Kikin tehdä itsenäisesti. Kehut sai ohjaajalta, että aivan priimaa jäljestämistä! Kikihän tykkää hirveästi kotona etsiä piilotettuja nameja. Tai jos toinen meistä on tullut kotiin juuri ennen Kikin palaamista lenkiltä toisen kanssa, niin sillä on hirveä veto päällä pihalta rappujen kautta kotiin asti. Selvästi se on saanut hajun ja tietää, että kotoa aiemmin pois ollut osapuoli on palannut.

Lauantain toinen jälki oli lyhyempi, sillä Kiki keskittyi ekaan alusta asti niin hyvin. Toisella jäljellä Matin piti siirtyä Kikin kankun kohdalle kävelemään. Taakse asti ei vielä päässyt kävelemään, se näytti vähän hämäävän Kikiä. Jäljeltä pois tultaessa Kiki selvästi näytti, missä toisten jälkien loput pellolla meni, sinne se olis halunnut mennä jatkamaan. Vaikka ei niissä siis enää mitään herkkujakaan ollut, kun ne jäljet oli jo ajettu.

Sunnuntai alkoi sateisessa säässä, mutta se ei tainnut kenenkään intoa laimentaa. Sunnuntain ekalle jäljelle Matti sai ohjeeksi tehdä kaaria ja kaksi purkkia piti suoralle jäljellä piilottaa. Purkit siksi, että koira oppii rauhoittumaan ja odottamaan. Purkeissa oli siis lisää nameja, jotka syötyään jälkeä sai jatkaa. Kiki löysi kaaret hienosti ja Matin tehtävä oli vain roikkua narun päässä. Hihnan pitää olla löysällä, mutta jos koira meinaa edetä liian lujaa, tai kadottaa jäljen, niin silloin ohjaajan tehtävä on pysäyttää koira ja odottaa, että koira etsii jäljen uudestaan, sitten vasta matka jatkuu.

Viimeisen jäljen aikaan aurinkokin taas paistoi. Matti sai tehtäväkseen tehdä jäljelle muutaman 90-asteen kulman ja taas purkit suorille. Jäljelle tuli neljä 90-asteen kulmaa. Videolla näkyy ehkä vähän huonosti. 90-asteen kulmat olikin ohjaajalle haastavat, kun piti muistaa missä kohdin ne tulevat, jotta osaa ennakoida pysäyttää koiran, mikäli se olisi kulmista ohi menossa. Sitten taas kun koira on jäljellä, niin sitten annetaan sen edetä. Videolla ehkä näkyy vähän huonosti miten ne kulmat menee. Hieman pyörimistäkin tossa videolla on, mutta se johtunee ehkä siitä, että ohjaaja ei ihan vielä tiedä miten sitä koiraa pitäisi jäljellä hallita. Kiki sai kuulemma isot kehut jäljen loppupuolella, kun se haistoi ison loppupalkan selvästi, mutta jatkoi siitä huolimatta jäljestämistä, eikä rynninyt loppupalkalle. On se sellainen työkoira. Kun annnetaan tehtävä, niin se tehdään sitten kunnolla loppuun asti! :) Kiki taisi muuten olla kurssin ainoa koira, jolle käskettiin tehdä 90-asteen kulmat. Koira kuulemma keskittyy niin hyvin, niin siksi se sai lisätä vaikeusastetta jo näin nopeasti.

Saatiin ohjeita miten jälkiä kannattaa jatkossa tehdä. Vuoden ajan ehdottomasti aina jäljet pellolle tai niitylle. Ruohokenttä käy myös. Noilla alustoilla kengänjäljistä jää painaumat, ja se on se idea. Sitten saa pikkuhiljaa lisätä kengänjälkien välimatkojen pituuksia ja laittaa nameja vaihdellen useampien askeleiden välein ja välillä lyhyin välein. Kaarteisiin ja kulmiin tietysti joka askeleelle namia, ettei koira opi oikomaan niissä. Purkkeja voi opettaa ilmaisemaan kotona esimerkiksi niin, että koiralle opettaa maahanmeno -käskyn kun koskettaa itse kädellä purkkia.

Kyselin muuten verijäljen ja pk-jäljen eroja. Vastaukseksi sain, että verijälki on niin paljon voimakkaampi, että koiran ei tarvitse niin tarkasti sitä haistella. Tämä ihmisjälki vaatii tarkempaa työtä, ja tietenkin namit on alussa apuna. Joskus sitten pitkän ajan jälkeen tavoitteena olis, että jäljen voisi vetää itse normaalisti kävellen ja ilman nameja. Sehän on vaan itsestä kiinni jaksaako noin pitkälle edetä. :D