Kiki pääsi eroon karvoistaan ja tuloksena oli loikkiva koira! Ei sillä ulkona kylmä ole, mutta riemua on (jos mahdollista) entistä enemmän! Lisäksi lähes naku mulkosilmäkoira tuijottelee mua kotona... Nyt sen tuijotuksen taas huomaa, kun ei oo karvat silmien päällä. Pari viikkoa sitten ajattelin, että Kikin turkista saisi ihan kivasti avattua takkuja ja sitten olisi hieno turkki. No se avaaminen olisi pitänyt tehdä pari kuukautta sitten, jos olisi halunnut turkin pysyvän auki. Nyt alkoi olla jo sellaista huopaa paikoitellen, ettei trimmerin teräkään siihen kunnolla pystynyt. Muistuipa taas mieleen miksi koiran turkki kannattaa ajaa mielummin liian ajoissa, kuin liian myöhään.. Ajoin 5 terällä, kun nelosen terä ei tuntunut toimivan ihan niin hyvin. Eikä ollut terien tylsyydestä kiinni, kun kaikki terät tulivat juuri teroituksesta teroituspalvelusihvo :sta. Kuulemma Osterin teriä voi teroittaa 10 kertaa, mikäli piikit eivät katkea käytössä tms. Trimmaamisessa muuten ikävintä on varvasvälikarvojen saksiminen. Sen puuhan voisin mielellään ulkoistaa jollekin muulle. Koneella ajaminen sopii mulle, kun siinä saa surrutella menemään. Trimmaamiseen liittyy hauska ilmiö, jolle en voi olla nauramatta. Tänään otin koneen käteen pakatakseni sen pakettiinsa, niin johan koira häipyi hiippailemalla näkökentästä. Ei sillä ole mitään ongelmaa trimmaamisen kanssa, mutta ei se taida kovin kivaakaan olla. Parempi siis liueta paikalta (vaikka sillä keinolla ei ole koskaan trimmaamiselta välttynytkään).
Maanantaina käytiin päivällä jäällä kävelemässä ja hölkkäilemässä. Merellä tuuli kauheasti, mutta kun liikuttiin reippaasti ei näyttänyt Kikiäkään paleltavan. Maanantai-iltana olivat sitten vuorossa taas näyttelytreenit. Harjoiteltiin kaiken muun ohella mittaamista, sillä tuli puheeksi viime kerralla, että olen menossa Kikin mittauttamaan. Hyvää harjoitusta tuokin. Aluksi Kiki oli kovin kummissaan, kun muoviputkella sivellään selkää, mut tapansa mukaan se totesi kyseessä olevan jonkun kumman harjoituksen, josta saa namia palkaksi. Sunnuntaina olis tarkoitus mennä agilitykisoihin Kiki mittaamaan. Jää nähtäväksi onko mittaus suurpiirteinen "on se medi" -mittaus, vai haluaako tuomari mitata sen tarkemmin. Toistaalta en tiedä miksi se pitäisi tarkasti mitata, kun se ei ole mikään rajatapaus. Ei siitä ihan miniä kuitenkaan taida saada. :)
Nyt ei muuten haittaa enää suojakelit tassuihin takertuvina lumipalloina, kun jaksoin ajaa ja saksia tassut kunnolla ja varpaanvälitkin vielä. Ihan sopivasti tuli lauhempaa juuri trimmaamisen jälkeen, niin luulis olevan Kikille helpompaa tottua ohueen turkkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti