Pohdiskelin näin vuoden vaihteen kunniaksi vähän enemmänkin meidän vahvuuksia ja heikkouksia. Erityisesti agilityyn liittyen vahvuuksia tuli mieleen, mutta onhan elämässä muutakin kuin agility. ;)
Ensinnäkin me tykätään molemmat hirveästi agilitystä. Ehkä kerran on ollut sellainen fiilis treeneissä, että olis kannattanut jättää väliin. Ja se johtui siitä, että Kiki ei ollut oma itsensä (vaan yritti palkkautua itsenäisesti, eikä mun kautta), niin pasmathan siinä meni sekaisin, enkä tiennyt mitä olis pitänyt tehdä. Me siis tykätään agilitystä ja kaiken huipuksi Kikillä kyllä riittää rahkeita agilityyn. Ihan vahingossa sain medikokoisen perron, enkä nyt voisi olla iloisempi tästä sattumasta! (Viitaten siihen, että jos otan toisen perron etsin lähtökohtaisesti perroa pienemmästä päästä JA agilityvanhemmista). Kikin vanhemmat ovat agilityä menestyksekkäästi kisanneet, mutta en osannut kovin hyvin tulkita vanhempien nimen edessä olevia tunnuksia. Olen sitten myöhemmin huomannut, että jaa niillähän on mennytkin tosi hyvin! Ehkä annatte mulle anteeksi tietämättömyyteni, kun olin kuitenkin ensimmäistä omaa koiraa hankkimassa, enkä tiennyt kaikkia hienouksia tai kriteereitä, joista olisi pitänyt olla tietoinen. Näin jälkeenpäin on helppo hymyillä kun kävi hyvin! Ja mitä kokoon tulee, niin Kikin isä on kisannut medeissä ja emä kisaa (edelleen) maxeissa. Parasta yhdessä tekemisessä agilityyn liittyen on myös se, että me todella opitaan yhdessä! Kiki oppii melkein kerrasta ja mä sitten hitaammin (oi miksi ihminen ei opi yhtä nopeasti kuin koira?).. Onneksi Kiki antaa anteeksi mun virheet ja jaksaa toistoja. Lisäksi se on aina valmiina ja innoissaan tekemässä sata lasissa!
Jos noin niin kuin ihan ohjauskuvioita ajattelee, niin niitä me osataan tosi paljon. Osa kuvioista tulee selkärangasta ja luonnostaan, osa sitten tulee vääntämällä. Ottaen huomioon meidän harrastuksen kesto ajallisesti, niin mun mielestä me ollaan aika hyviä siihen nähden. :) Nyt kun ajattelen virallisia agilitykisoja, niin uskon, että radoista selvitään helposti teknisesti kunhan kaikki esteet on hiottu loppuun asti. Ja tietenkin tähän liittyy se, että mun pitää ohjata oikein, niin silloin Kiki tietää valita ne oikeat esteet. Mielestäni me osataan aika hyvin pelata yhteen. Kiki lukee mun ohjausta hyvin ja joskus oon yllättynyt positiivisesti, miten pienestä se tietää mihin ollaan menossa. Sama toisinpäin - jos mun hartiat osoittaa väärää estettä, vaikka olisinkin menossa itse oikealle esteelle, niin mun vikahan se on, että Kiki lukee mun kroppaa väärin. (Tää on onneks suht harvinainen ongelma treeneissä).
Yksien möllikisojen kokemuksella sanoisin, että Kiki toimii kisoissakin hyvin. Tämä siis todella vakuuttavalla yhden kisojen kokemuksella. No mennään testaamaan lisää, kunhan möllikisoja taas on jossain sopivassa paikassa.
Joskus kun Isabella oli hoidossa sain muistutuksen siitä,miten huomaamatonta yhteistoiminta oman koiran kanssa onkaan. Sitä ei edes tule ajatelleeksi pienissä päivittäisissä asioissa. Esimerkiksi auton takaluukun avaaminen: Isabella pomppasi autosta ulos heti, kun olen Kikin opettanut siihen, että takakontista ei pääse pois ennen kuin istuu ja ottaa katsekontaktin. (Isabellalla on omassa autossa häkki, niin silloin ei tälläistä ongelmaa ole). En edes ajatellut koko asiaa ja lopputuloksena Isabella vapaana parkkipaikalla. Laitoin sen toki takaisin konttiin ja johan sekin tiesi seuraavalla kerralla miten tulee toimia. Tämmöisiä arkipäivän pieniä asioita on paljon, eikä niitä osaa edes arvostaa, kun ne on niin itsestään selviä.
Mitä muuta me osataan? Kiki on aika hyvin kehittynyt sivulle tulossa ja seuraamisessa. Kotona ollaan harjoiteltu silloin tällöin, tai lähes päivittäin ihan pienissä pätkissä. (Ollaan harjoiteltu, mutta en ole pitänyt taitoa mitenkään erityisen tärkeänä, kunhan tehdään). Viime aikoina olen huomannut Kikin korjaavan pyynnöstä, jos se istuu liian kaukana mun sivulla ja se on myös pysytellyt paremmin kontaktissa seuraamisessa. Ehkä viikon erossa olo antoi asialle aikaa kypsyä.
Jatkan listausta myöhemmin. Tästä jäi myös puuttumaan asiat, joita ei osata (vielä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti