Äänetöntä ohjaamista, uusia ideoita ja monta perroa

Otsikkoon kiteytyy Espanjanvesikoiraharrastajien järjestämän ja Sanna Lehtosen kouluttaman agilityviikonlopun oleelliset asiat. Ensin kuitenkin kurkistus perjantain treeneihin, joihin Kiki pääsi Kepon eli Matin kanssa (treenien ohjaajalle on ok, että Kiki tulee eri ohjaajan kanssa ja tarvittaessa tehtäviä sitten helpotetaan ohjaajan tason mukaan). Hyvin niillä näytti menevän, vaikka kyseessä oli Matin toinen ohjattu agilitytreeni. Näistä videoista opin sen, että Kiki haukkuu, mikäli ohjaaja antaa epäselviä ohjeita tai ei kerro mihin ollaan menossa. Kikihän ei juuri koskaan radalla hauku, mutta lauantain videoissa myös on todistus siitä, että kun itse ohjaan myöhässä, niin Kiki antaa palautetta eli haukahtaa. Kikin antama palaute kannattaa siis ottaa todesta ja parantaa ohjausta!

Tässä kepo ja Kiki.

Tässä vielä esimerkki siitä, että Kiki haukkuu, kun ohjaaja ei anna selviä ohjeita.

Kepon ohjaaminen toki parantui treenin edetessä, sillä tässä ensimmäisenä oleva video on kuvattu treenien loppupuolella.

Lauantaina ja sunnuntaina päästiin sitten Sannan pitämään treeniin. Sanna puhui teoriaa ja hyviä pointteja hän nosti esiin. Tärkeintä on ohjaajan sijoittuminen, sitten liike (vauhti, rytmi, suunta rytmin muutos), vartalo (hartialinja, rintamasuunta, rytmin muutos) pää ja katse, kädet ja ääni tulee aivan viimeisenä. Äänen vähäistä merkitystä Sanna havainnoitsi laittamalla muut ohjausvihjeet fläppitaululle ja ääntä kuvaavan lapun lattian rajaan. Että aika lailla tärkeitä ne muut ohjauksen elementit! Saatiin kumpanakin päivänä parit, joiden suoritusta tuli seurata ja antaa positiivista palautetta. Oli ihan hauskaa saada positiivista palautetta ja kuulla, että miten oppi oli mennyt perille. Tätä Sanna suosittelikin treeniryhmissä tehtäväksi, että annettaisiin kavereille positiivista palautetta, sillä virheethän kaikki osaa itsekin nähdä! Että vähän itsevarmuutta kehiin, sen avulla voi oikeastaan yltää tasoaan parempaan suoritukseenkin!

Ensimmäiseen harjoitukseen mentäessä Sanna sanoi meistä etukäteen katsomansa videon perusteella (ennakkotehtävien yhteydessä sai laittaa videota), että oltais hyvin voitu olla kisaavien ryhmässä, mutta kyllä nämä tehtävät oli riittävän haastavia. Sanna sanoi myös, että koira hakeutuu hyvin esteelle, mä liikun hyvin (tän oon kuullut ennenkin - liikkuminen on mun vahvuus) ja meidän yhteistyö toimii. Ensiksi piti mennä ratapätkä ja sen jälkeen sama ilman ääntä. No mä lähdin toiselle kierrokselle ja jostain kumman syystä ohjauskäskyt tuli sanottua ääneen kuitenkin. ;) On ne niin selkäytimessä. Kolmannella kierroksella olin hiljaa ja Sannan mielestä mun ohjaus jopa parani, kun keskityin liikkeeseen.Ja oli kiva huomata, että tosiaan eihän sitä ääntä tarvita perusjutuissa. Säästetään se ääni tiukkoihin tilanteisiin, esim. jos joskus on putki ja puomi lähekkäin, eikä silloin voi vartalolla kertoa kumpi koiran tulisi valita, silloin ääni tulee tarpeeseen ja koira myös reagoi siihen, kun sitä ei turhaan käytetä. Tätä äänetöntä ohjaamista täytyy jatkaa.

Sitten harjoiteltiin ennakoivaa valssia. Täähän on se mulle vaikea juttu ja nyt on kyllä pakkoa hioa oma ennakoiva valssi kuntoon. Tai lähinnä ongelma on se, että olen myöhässä ja siksi koiralle tulee pitkä hyppy, kun se ei tiedä tiukan kaarroksen olevan tulossa.. Nyt mä lupaan harjoitella tätä!

 

Iltapäivän harjoituksissa alkoi oma vauhti hyytyä. Ja olihan Kikilläkin pitkä päivä odotella häkissä. Lauantainahan oli yli 20 astetta pakkasta. Kiki nosteli tassujaan, joten laitoin sille tossut jalkaan ja niissä se näytti tyytyväiseltä. Ei edes muistanut nostella tassujaan korkealle ilmaan niin kuin kotona tossuja sovitettaessa. 

 Iltapäivällä tehtiin takaakiertoa ja sokkaria, ja edelleen ennakoivaa valssia.Ennen tätä videota ollaan menty kyseistä tehtävää jo joitakin kertoja, ja aina mun valssi on ollut myöhässä ja sen vuoksi Kikille on tullut pitkä hyppy. Ehkä Kiki alkaa tässä jo vähän turhautua, sillä tulee haukahduksia "että voisitko nyt ajoissa kertoa mihin ollaan menossa".

Kotitehtäväksi piti kirjoittaa 5 päivän aikana oppimaansa asiaa. Mä opin:
- ilman ääntä ohjaus onnistuu erittäin hyvin
- keskity täysillä tehtävään (rataa juostessani ehdin kommentoimaan, että koira alkaa olla väsynyt..)
- luota koiraan! Koira osaa sille opetetut tehtävät, joten ei tarvitse varmistella joka estettä
- sain lisävahvistusta sille, että Kiki on kiinnostunut radalla vain musta. Hallin reunustoilla hengailevat ja leikkivät koirat eivät kiinnostaneet, vaan tehtiin täysillä yhdessä!

Sunnuntaina jatkettiin taas innolla harjoituksia. Me saatiinkin aloittaa ihan ensimmäisenä ja itsellähän siinä ei heti jalat tajunneet ottaa täyttä vauhtia. Sanna sitten sanoi, että keskity (tai jotain) ja tsemppasin itseni oikeeseen vireeseen, niin johan se homma alkoi toimimaan. Taas mentiin ilman ääntä. Radassa piti juosta ympäri hallia sisäkaarteen puolella, mutta toisaalta ei saanut oikoa liikaa, sillä sitten koirakin lähtee oikomaan..

Tätä rataa tehtiin sitten molempiin suuntiin eri versioina. Tärkeintä oli tosiaan oma sijoittuminen ja liike. Niillä mentiin! Harjoiteltiin samalla pimeää putkikulmaa.

Iltapäivällä alkoi kyllä oma väsyminen ottamaan vallan. Kiki oli koekappaleena kontaktien harjoittelemisessa, sillä oltiin aamupäivällä niitä ehditty tehdä. Jäi harmittamaan, etten tullut sanoneeksi "koske" käskyä, kun en saanut ohjeeksi sanoa mitään. Siitä jäi sellainen olo, että koira epäonnistui, kun ei saanut kunnolla ohjeita. Kikillä kyllä päässä kovasti raksutti, kun se mietti mitä tässä oikein kuuluisi tehdä. Pöydän päälle oli laitettu puomin toinen pää ja sen jälkeen oli este, joka itsessään jo toimi palkkana ja vielä lelu esteen takana. Kontakteista lisää myöhemmin.

Sunnuntain toisessa harjoitteessa pää oli tosiaan niin tyhjä ja jäin harmittelemaan tota kontaktien epäonnistumista, kun meidän vuoro oli heti sen jälkeen. Tehtiin putkijarrutusta rytmin rikkomisella ja se meni ihan kivasti.

Sunnuntaina opin:
- aloita tehtävät täysillä!
- tiukoissakin käännöksissä koira seuraa kroppaa
- putkijarrutuksessa rytmin rikkominen toimii
- kotiharjoittelu muodostaa ison osan agilityn pohjatyöstä
- agilitysuorituksen tärkeimmät asiat: nopeus, virheettömyys, turvallisuus

Oli kyllä antoisa kurssi. Oli hauskaa nähdä, miten eri koirakot tehtäviä suorittaa. Kiki on kyllä miniperro. Kaikki muut koirat oli isompia, vaikka keskenään kuitenkin eri kokoisia. 

Kurssilta jäi mieleen kehitettäviä asioita:
- kädestä tuleva lelupalkka ei ole paras. Kiki hakeutuu esteen jälkeen mun lähelle, koska lelu tulee mun kädestä. Ja leluhan tulee kädestä siksi, että Kiki tykkää rallata lelun kanssa itsekseen, eikä se ole yhdessä leikkimistä. Saatiin ohjeeksi leikkiä paljon leluvaihtoleikkejä, että voisin sitten heittää Kikille lelun eteen ja sitten leikittäis yhdessä. 
- ehdin äsken jo kokeilla sohvatyynyjen avulla kontakeja. Eli ohjaan Kikin ulkokautta sohvatyynylle (kuvittele miten veisit koiran puomille sivusta), jään itse seisomaan/liikun ja heti kun Kikin etujalat koskettaa maata vapautan sen namille tai lelulle. Annoin pari kertaa namin kädestä vapautuksen jälkeen. Sitten innostin sitä juoksemaan lelulle (ilman sohvatyynyjä), niin että itse olin koiran takana ja vapautuskäskyllä pääsi lelulle. Tämän jälkeen otin lelun selän taakse piiloon ja vein koiran sohvatyynyille. Heti kun etujalat maassa vapautin ja heitin lelun. Kiki selvästi osasi odottaakin jo hetken vapautusta ja sitten juoksi innoissaan lelulle. Parasta tässä oli se, että Kiki innostuessaankin näytti tajuavan, että etujalat maahan ja vapautus käskyllä vasta lähdetään! Oishan se helppoa opettaa koiralle, jos osais! Onneksi pääsee erilaisille kursseille poimimaan ideoita taitavammilta!  Tässä on kyse siis kakkospalkasta. 1. palkkaa Kiki ei enää tarvitse (targettia kontaktilla), koska se tietää mihin ne etujalat asetetaan. 2 palkka siksi, että koira odottaisi pääsevänsä palkalle ja vauhti ei kärsi. Nopeus on valttia agilityssä!


Muutenkin meillä oli aika aktiivinen viime viikko.
Maanantaina oltiin näyttelytreeneissä.
Tiistaina koirauimalassa.
Keskiviikkona hölkättiin ja käveltiin kaverin luo kyläilemään.
Torstaina Kiki pääsi kahdelle pitkälle lenkille ja vielä itsenäisiin agitreeneihin.
Perjantaina agitreenit kepon kanssa.
Lauantaina kurssin lisäksi kyläiltiin kavereilla. Siellä Kiki sai harjoitella hampaiden näyttämistä kavereille, josta palkaksi vasikan entrecoteeta. ;)
Sunnuntaina edelleen kurssia..