Keppejä ja merkkausta

Torstaina itsenäisissä treeneissä tehtiin - yllättäen - keppejä! 6. ja 7. kepin väli on Kikille tällä hetkellä se vaikein paikka. Laitoin siihen väliin ohjurin tukemaan, niin johan alkoi sujumaan. Kahdessa viimeisessä välissä oli myös ohjurit ihan vaan varmuuden vuoksi. Ekassa välissä ei ohjureita tarvittu, ainakaan kun ei vielä päästy siihen, että oltais menty esteeltä kepeille. Ensi viikolla mietin vähän tarkemmin mitä haluan kepeillä treenata ja toteutan sen. Ajattelin, että seinä tukee keppejä, mutta olisi pitänyt ottaa avustaja kävelemään toiselle puolelle, kun oltiin kuitenkin porukalla treenaamassa. Keppien lomassa tehtiin muutamia hyppyjä, putkea ja kontakteja aalle ja puomille. Kiki ei vielä täysin hoksaa 2on-2offin juttua. Se jää kyllä hetkeksi siihen, mutta pitää vissiinkin keksiä selkeämpi käsky, jotta Kiki pysyisi siinä kunnes vapautan. Jos sanon sille paikka, se yleensä istahtaa odottamaan vapautusta. Sinänsä toimii - se kyllä jää siihen, mut kun ei sen tarvitsisi istua.. Keinua mentiin myös muutama kerta lähes kokonaan paukuttaen. Vähän tarrasin siihen kiinni, ettei ihan koko paukautusta tullut. Ennen treenejä käytiin tuttujen koirien kanssa koirapuistossa, kun Kikillä oli ollut aivan tylsä päivä. Tuolla sai vähän irrotella kavereiden kanssa.

Una ja Kiki innostuivat vetämään keppiä

Perjantaina ohjatuissa treeneissä oli ohjelmassa merkkausta / niistoa. Tiedä sitten kumpaa se oli.. Vissinkin merkkausta. Ennen radan suorittamista totutin Kikiä merkkaukseen, eli vedin kädellä kaarta esteen ylitse, jolloin Kiki seurasi mun käden linjaa ja sai palkan siitä. Erityisen iloinen olin, kun Satu sanoi Kikin kokoavan kroppaansa todella hyvin, kun tässä oli tarkoitus tehdä pieni hyppy ja tiukka kaarre. Ihanaa nähdä uinnista (ja muusta liikunnasta) olevan todella hyötyä!

Tässä harjoittelen ennakointia, ja myönnän, että se on mulle vaikeeta! Mä haluan aina mennä aivan liian lähelle estettä, kun Kiki hyvin osaa lukea mun ohjausta ja voin jäädä kauemmaksikin. Tässä näkyy estenumerolappu maassa merkkinä, jonka ohi en saa mennä.

Sitten koko merkkaustehtävä välistä vetoineen.

 Ja vielä sama peilikuvana. Loppuun saatiin ottaa extrana suora, jotta Kiki saa vähän edetäkin. Kiki valitsi itse päädyssä olevan aan, se ei kuulunut tehtävään.

Ja olipa taas mahtavat treenit! Kikin kanssa on niin kiva treenata. Toinen on niin innoissaan tekemässä. Oon tässä jo vähän aikaa miettinyt turkin kohtaloa. Luulen että Kikin ja turkin tiet saavat erota, sillä sisällä treenatessa koiralle tulee ihan liian kuuma. Ja onhan meillä noita takkeja siltä varalta että pahat pakkaset yllättää.

Tänään ehdin käydä töissä aamusta, mutta onneksi pääsin kotiin vielä valoisan aikaan. Siitä innostuneena lähdettiin Kikin kanssa pienelle hölkälle. Nyt kahdestaan hölkätessä on helpompi saada Kiki pysymään hölkällä. Sehän on tottunut siihen, että hölkkäillään kahdestaan ennen treenejä. Viimeksi kun oltiin koko porukka oli Kikille paljon haastavampaa pysyä hölkällä, koska sen mielestä on vaan niin kivaa kivaa olla yhdessä lenkillä!! Se tarkoittaa loikkimista ja pomppimista!! Lenkin puolivälissä Kikin keskittymiskyky herpaantui ja sen piti saada loikkia lumihankeen ja ottaa risuja suuhun. Väliloikat sallittakoot, eihän tuo hölkkääminen koiralle kovin antoisaa ole. Haistelulenkit ja metsälenkit on sitten koiralle kivoja, kun hölkkääminen on emännän kunnon kohottamista varten!