Huhuu tiimityö!

Tänään kisattiin Kirkkonummen kennelkerhon kisoissa. Tuomarina kaikilla radoilla Anne Savioja.

Ensimmäinen rata oli hyppäri. Vaikutti ihan mentävältä. Homma kaatui kuitenkin ensin keppien jälkeen, kun en uskaltanut (?) valssata ennen kuin Kiki lopetti kepit. En ymmärrä miksi en.. Kyllä se sen kestäis. Mun valssi tuli liian myöhässä joten Kiki hienosti poimi edessä olevan hypyn, kuten pitääkin. Seuraavaksi pituuden jälkeen olin ajatellut tekeväni kaksi valssia, mutta toinen jäi jostain syystä puuttumaan. Menihän se takaaleikkauksella, mutta aika vahvaa kaarratusta. Mä en niin tee takaaleikkauksia ellei ole pakko. Kiki kyllä tekee.. Lopussa vielä olin liian ajoissa ohjaamassa niistoa ja luulen, että Kiki siinä jo huhuili maalissa odottavaa leluhihnaa. Leluhihna on kyllä ihan paras, kun Kiki tietää sitä etsiä mutta kun se on sen verran pitkä verrattuna pelkkään naruleluun, niin ei lähde sen kanssa rallaamaan ennen kuin mä ehdin paikalle.  Eka rata oli taas multa todella löysää ohjausta. Ekaan rataan on vaikea saada sitä kunnon draivia itselle. Tätä pitää työstää. Mutta oli siellä kuitenkin hyviäkin kohtia, joihin pitää olla tyytyväinen!

Seuraavana agirata. Pohdin vitos ja kutosesteen ohjausta, sillä ne oli sijoitettu limittäin, joten valssi vitosella olisi saattanut saada Kikin ohjautumaan kutosen väärälle puolelle. Mentorin kanssa sitten puhuin ja ehdotin saksalaista, sanoi että se varmaan toimisi teillä. Yleensä toimisikin, nyt vaan yritin huitoa Kiki takaakiertoon mutta en tehnyt muuta.. Vitonen tästä. Hienoa oli kuitenkin että Kiki meni aalle kuten piti, koska tossa oli tiukka tie. Aan alla olevaan putkeen saatto meni hyvin, jotkut koirat ohjautuivat siinä viereiseen putkeen. Kepit otin oikealta puolelta, sillä ennen rataa kokeilin ulkona ja Kiki ei kestänyt takaaleikkausta kepeille. Työn alle tämäkin. On se sen joskus kestänyt. Tämän jälkeen liian voimakas ohjaus esteelle ja Kiki kaarratti. Puomi oli sen sijaan yllätyksekseni hyvä! Sitä pelkäsin eniten, että se on hidas.. Loppurata meni kivasti. Pienestä taas oli kiinni.

Toka agirata vaikutti taas kivalta. Putkiansoja riitti, sillä kaksi putkea vierekkäin. Alkuun oli suora, jossa sai kivasti etumatkaa ja se helpotti oikean putken pään löytämistä. Keinukin oli ok, ei liian hidas. Ja sen jälkeen löydettiin taas oikeat putken päät! Jee! Ei oo muuten ihan niin itsestäänselvää meille. Keppien mokailut ennen kakkosrataa painoivat mielessä ja siksi tyrkin Kikiä kepeille todella painokkaasti. Liian painokkaasti.. Se oli jo hakemassa oikein, mutta törkkäsin vielä vähän ja se ihmetteli että mitä tässä oikein piti tehdä. Siitä vitonen. Ohjaaja häiritsi koiraa.. Tulin maalin manaten itseäni ja mentori siinä sitten että nyt henkistä valmennusta. Et voi manata yhtä virhettä kun kaikki meni muuten juuri niin kuin olit suunnitellut. Ja olin todella tyytyväinen viimeiseen rataan. Siinä meidän normaali yhteistyö taas löytyi! Kaksi ekaa rataa oli ihme säätämistä eikä todellakaan sitä yhteistyötä jota yleensä tehdään. Ehkä Kikillä juoksujen jälkeinen aika vaikuttaa, vaikka sillä ei yleensä muuten olekaan valeraskautta ainakaan näkyvästi. Tai mikä lie se syy olikaan. Siksi olin erittäin iloinen vikan radan meiningistä ja siitä että todella taas tehtiin yhteistyötä. Kiva että virheet tulee pikkujutuista yleensä.

Toisaalta tekisi mieli kisata ja hioa yhteistyötä, toisaalta tekisi mieli saada ensin puomi ja keinu nopeaksi ja alkaa harjoitella juoksu-aata. Sinänsä vaikka kontaktit saisikin nopeiksi, niin kyllä se yhteistyö ja mun oikea aikaisuus enemmän taitaa painaa tässä vaakakupissa. Nopeat kontaktit ei takaa hyvää aikaa mikäli se perusta eli ajoitus ja rytmitys ei ole kunnossa. Kiki tykkää kaarrattaa jos en ole ajoissa valssaamassa ja niinhän sen pitääkin tehdä. Toki jotain teknisiä juttuja pitää hioa kuten kepeillä häiriön sietoa jne. Kikin vauhtihan on tällä hetkellä todella riippuvaista mun vauhdista. Olen nyt alkanut pyöräilemään töihin joten uskallan toivoa että mun kunto paranisi ja sitä kautta liikkuisin radalla nopeampaa!