Käytiin eilen katsastamassa Laajalahden koiraranta. Tai en mä tiedä oliko se SE koiraranta, mutta venesataman vierestä löytyi pieni poukama jonne koirat saivat mennä uimaan. Rannassa oli hiekkaa, mutta muta sieltä pohjasta lötyi. En itse kyllä siinä uisi. Koira uivat innoissaan ja vein Liliä hieman syvemmälle, jotta se joutuisi uimaan eikä vain pomppimaan vedessä. Lili oli kyllä rohkaistunut tosi paljon lauantain uinnista! Vesi oli tuossa kohdassa tosi lämmintä, joten sekin varmaan auttoi asiaa. Välillä Lili jopa joutui uimaan mennessään pelastamaan Poroa hukkumiskuolemalta. Siellä se pomppi vedessä ja välillä sukelsikin, kun ei raukka tajunnut uida vaan yritti pomppimalla päästä eteenpäin. Erityisen ylpeä olin Lilistä sen etsiessä sitkeästi Poroa sen joutuessa hetkeksi uppeluksiin. Kyllä sieltä vielä vesikoira kuoriutuu!
Olin jo pakannut lelut reppuun ja kuivannut molemmat koirat, kun Lili kertoi selvästi ettei vielä ole aika lähteä. Se juoksi mereen ja ui räpiköiden (etutassut vettä roiskien) ympyrää meressä. Joo-o, kyllä siitä vielä vesipeto kuoriutuu! Lili suostui sitten hetken päästä tulemaan pois vedestä ja kiireesti nappasin sen hihnaan. Mietin vaan että miten sen jatkossa saa pois vedestä.. Saa nähdä uiko se mökillä vedessä ympyrää siihen asti kunnes tulee liian kylmä tai sen menee poimimaan pois järvestä. Kotona koirat pääsivät suihkuun, sen verran mutapohjan lemu oli niihin tarttunut..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti