Lammaspaimenet

Olin varannut paikan paimennuksesta vain Lilille (kun sai alkuun ilmoittaa vain yhden koiran), mutta paimennusta edeltävänä iltana mulle tarjottiin peruutuspaikkaa ja tietysti otin sen Kikille. Kiki olis kuitenkin tullut mukaan, niin sille oli tiedossa sitten elämänsä toinen kerta lampailla.

Ennakkoon olin ajatellut Lilin pelkäävän lampaita. Ne oli sen mielestä tosi jänniä, mutta vähän kerrassaan se uskalsi tulla lähemmäs. Ja ehkä se vähän (?) innostui kun huomasi että lampaat kävelee sen edestä pois. Oltiin Aitopaimenen opissa Kytäjällä. Tuolla aloitettiin jokaisen koiran kanssa liinassa. Jos koira oli liian kiihtynyt, liinalla pysätettiin liike ja päästettiin koira uudestaan kohti lampaita vasta kun se oli hieman rauhoittunut. Lilille ei tälläsiä juttuja tarvinnut, vaan se pääsikin aika nopeasti irti liinasta ja silloin uskalsi paremmin tulla kohta lampaita. Olennaisena osana lampaisiin tutustumiseen kuului tietenkin tauot lampaan papanoita napsien ja muuten vaan hajuja ihmetellen. Ekasta kerrasta lampailla ei kuitenkaan voi vielä päätellä mitään siitä syttyykö koira oikeasti lampaille ja olisko sillä taitoa paimentaa, ei vain saalistaa lampaita. Lilille hieno uusi kokemus! Lilin mielestä parasta oli kuitenkin hengailu lammasaitauksen ulkopuolella, jossa oli rapsuttelijoita ja muita koiria joihin sai tutustua.

Eikö tää nyt näytä paimentamiselta :D

Kiki oli viimeksi kokeilemassa paimennusta ehkä puolitoistavuotta sitten. Se kyllä innostui silloin vähintäänkin jahtaamaan lampaita. Kikin päästessä pyöröaitaukseen liinan päässä alkoi armoton räkytys. "Mä meen jahtaa noita heti!" "Päästä mut!". Sitten siltä vaadittiin vähän malttia kun lampaille ei päässytkään kiihtyneessä tilassa rääkyen. Aika nopeasti se tajusi luovuttamisen ja lampaille pääsyn yhteyden. Pitkä liina vaihdettiin "turvakahvaksi" nysään liinaan, sillä kouluttaja sanoi että se pitkä liina ei toimi. Kiki vaan keräsi kierroksia. Kouluttaja otti sitten paimensauvan avukseen ja Kiki sai olla nysän liinan kanssa vapaana. Muutamia kertoja Kikin nenän edessä piti kouluttajan heilutella paimensauvaa (=keppiä) että Kiki tajusi väistää sitä. Tarkoitus on kuitenkin suojella lampaita jos koira innostuu liikaa eikä pidä väliä lampaisiin. Ei niitä kuulu paimentaa hampaat jalassa kiinni.. Näiden apuvälineiden kanssa Kiki lähestyi lampaita nätisti ja muisti välillä jopa pitää etäisyyttä. Jos ei muistanut, niin kepillä hieman muistutettiin ystävällisesti. Vapaaksi päästyään Kiki myös hiljeni.

Toisella paimennuskerralla Kiki muisti malttinsa, mutta äänitehoste piti ottaa kuitenkin mukaan. Se haukkui ja ulvoi! Ehkä vähän otti koville tuo itsensä hillitseminen. Toisella kerralla Kiki sai koota lampaita, kunhan taas muisti pitää etäisyyttä.

Videot laitan kunhan jaksan niitä käsitellä.

Hienointa oli kyllä nähdä kouluttajan oma paimen työssä. Tasaisin väliajoin pyöröaitauksen lampaat  vaihdettiin ja kouluttajan bc haki lammaslauman kauempaa pellolta silmänkantamattomista. Sinne se lähti kaukaisuuteen ja palasi takaisin lauman kanssa ajaen ne kaikki pyöröaitaukseen.

Kiitos Espanjanvesikoiraharrastajille paimennuksen järjestämisestä!