Agilityn joukkue sm

Päästiin kuin päästiinkin joukkueeseen! Tämä oli kyllä aivan tuurista kiinni, mutta mitäs pienistä. Jo ajat sitten keväällä laiton mailia Vesikoirat ry:n puheenjohtajalle ja tiedustelin, että olisiko mahdollista koota joukkue edustamaan Vesikoirat ry:tä. Joitakin viikkoja sitten sain vastauksen, että joukkue voidaan koota ja että olikin jo löytynyt ihminen joka sen joukkueen kokoaa. Ihmettelin sitten kun mitään ilmoitusta ei ollut Vesikoirien nettisivuilla eikä facebookissakaan. Laitoin jo uudestaan sähköpostia, että mitenhän asia on, kun ei ole mitään kuulunut. Juuri mailin laitettuani huomasin että Lilin kasvattajan facebook-ryhmään ilmestyi ilmoitus, jossa etsittiin neljättä koirakkoa joukkueeseen. Kerrankin olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan! Päästiin siis haluamaani joukkueeseen! Toki olemme vihreitä muihin verrattuna, mutta parhaamme teemme ja toivottavasti oikein hyvän radan.

Tälläisellä kokoonpanolla edustamma Vesikoirat ry:tä:
Kirsimaaria Inkinen-Moukola ja Pirre
Riitta Haaranen ja Moona
Nina Örn ja Vivian
Minä ja Kiki.  
Lisäksi on kaksi varakoirakkoa. 

Eilen Kiki turautti ilmoille anaalirauhasen tuoksua. Aloin sitten jo mielessäni kehittelemään skenaarioita siitä miten sen anaalirauhaset ovat tulehtuneet ja sen vuoksi emme voi osallistua sm-kisoihin (lääkityksen vuoksi). No painelin anaalirauhasia, mutta ei siellä kyllä mitään tuntunut. Kiki on kevään mittaan pariin otteeseen raahannut pyllyään maata vasten, ja joskus olen saanut anaalirauhasista hieman puristettua eritettä. Mitään muita oireita sillä ei ole paria satunnaista pyllyn hinkkaamiskertaa lukuunottamatta, joten ehkä mä nyt vaan laitan jäitä hattuun tämän asian suhteen. Ja jos nyt ei päästäis osallistumaan sm-kisoihin, niin ens vuonna sitten! Sillon on kyllä tarkoitus päästä yksilöihinkin. Sitä ennen hankitaan hyvä määrä kisakokemusta. Tällä hetkellä ollaan sunnuntai-kisailijoita näillä (vähäisillä) starttimäärillä. 

Toinen kiva koiramainen viikonloppu vietetään Turengissa Agirodussa! Lilin kasvattaja kokosi joukkueet ja tässä meidän agirotujoukkue:
Mia Hyrskylahti ja Mesi. 
Minä ja Kiki.
Johanna Suuronen ja Reima. 
Mia Hyrskylahti ja Natso. 

Jälleen olemme päässeet itseämme parempaan seuraan. Agirodussa on kai kuitenkin tarkoitus enemmänkin pitää hauskaa kuin yrittää voittaa. Ja ainahan me mennään radalle pitämään hauskaa ja yritetään parhaamme. Virheet johtuu musta, koira tekee aina parhaansa! Kiki on kyllä aivan paras kisakaveri ja tällä hetkellä luotan siihen kuin kallioon. Se tekee oman osuutensa aivan niin kuin sille on opetettu. Jos ei ole opetettu, ei voi osata. 

Agirotuun vielä. Ajattelin mennä lauantaina avoimeen sm-karsintakisaan. Jos sieltä pääsisi finaaliin niin sehän olisi jo aivan lottovoitto! Sunnuntaina on sitten vuorossa joukkuekisa ja paljon tuttuja ja ennestään tuntemattomia vesiäisiä. Ja varmasti muitakin tuttuja. Tarkoituksena olisi varata Hämeenlinnasta hotelli la-su yöksi. Tälläset viikonloppureissut koko porukalla on kyllä kivoja, varsinkin kun mulla on vaan viikon loma, jolloin me ihmiset ollaan Sveitsissä ja koirat on äidillä hoidossa. Sm-kisoihin mun pitää harmikseni lähteä yksin, sillä kepo on työmatkalla. Paljon tuttuja toki tuolla on ja kyllähän mä nyt yhden radan lämpät ja jäähkät hoitelen. Kikiä ei vaan voi tyrkätä kenelle vaan, mut onneksi Lilin voi. Sekin pääsee ihmettelemään sm-kisojen hulinaa.