Hikinen treeni

Olipa taas mielenkiintoinen ratapiirrustus etukäteen annettu tutustuttavaksi. Mietin vaan että mitenköhän toi koira jaksaa, kun edellisenä päivänä oli kisat. Koiran jaksamisessa ei näkynyt merkkiäkään väsymyksestä, vauhtia oli, jos voi olla niin entistä enemmän. Tai sitten se vaan tuntui siltä, kun itsellä ajatus ei oikein kulkenut. Ajattelin ennen meidän vuoroa että muistanko radan. No muistin kyllä, mutta olin aivan liian hidas, mulla ei ollut sitä samaa päättäväisyyttä mitä löytyi esim. maanantain tokalta nollaradalta. Sitä fiilistä, että nyt me tehdään se nolla vaikka väkisin. Ei sais löysäillä, vaan täysiä heti vaan. Satu oli aivan innoissaan Kikin draivista ja mä sain palautetta et nyt sitä kiukkua..

Tehtiin erinäisiä kertoja tota alkupätkää, kun en millään meinannut keretä kääntää itseäni putkelle. Ja muutenkin tehtiin erinäisiä kertoja, kun jossain välissä Kiki varasti aalta ja sitten jossain kohtaa mä taas olin myöhässä. Kikillä ei kyllä vauhti yhtään hidastunut vaikka olikin aivan sairaan kuuma.Ylpeä olen kyllä siitä, että kun päästiin vihdoin kohtaan 15,16,17,18 (mustan putken jälkeen ja loppuen puomille) jossa tuli kiemuraa kiemuran perään, eli ohjauskuvioita toisensa jälkeen, niin mulla pysy paketti kasassa. Ei hajonnut.

alkua

Sitten kysyin Sadulta et jaksaisko Kiki vielä yhden kerran ja päätin että nythän me se nolla tehdään. Ja me tehtiin!! Itse olin aivan läkähtymisen partaalla ton vetäsyn jälkeen. No niin oli kyllä Kikikin. Harmi vaan ettei toi koko nollarata tullut videolle, kun kuvaaja ei sattunut huomaaman et mentiin jo. ;)

 lopusta

Tehtiin sitten vielä parit puomit, kun tosiaan se puomin nopeuttaminen on nyt meillä yksi iso kehittämisen paikka. Sain siihen vinkkejä taas. Yksi ohje oli, että voin kotona seistä parin metrin päässä Kikistä niin että meillä on naamat vastakkain. Targetti mun viereen ja sitten kannustan Kikiä menemään targetille.