Kikistä tuli jälleen pieni koira. Ja miten ihanaa olikaan ajella suht lyhyttä ja takutonta turkkia. Trimmerin terä upposi turkkiin kuin kuuma veitsi voihin! Ai että, se oli nautinto surrutella menemään. Viimeksi kun ajeltiin turkkia oli se aikamoinen pehko ja takkukasa, joten taas muistui mieleen, miksi viime kesänä oli kiva ajella turkkia. Tarpeeksi tiheät välit ajelussa niin homma sujuu paljon helpommin.
 |
| Osittain trimmattu koira pöydällä |
 |
| Vähän on lunta vielä |
 |
| Hieno poseeraus! |
Myöhäisillan omatoimitreeneissä tehtiin vaan ihan vähän agilityä keppien ja keinun muodossa. Sen lisäksi kokeilin vapaasti vähän rally-tokoa. On se tosiaan helppoa tehdä rally-tokoa Isabellan kanssa, kun sille on opetettu istumaan aina jalan viereen jos itse pysähtyy. Ja sehän osaa itse korjata oikeaan perusasentoon. Tuon tirriäisen kanssa kun ollaan hyvin vähän tehty mitään erikoisempia juttuja. Perus seuraamiset kääntymisineen menee. Jos itse on myöhässä käskyttämässä istu, niin huomaa vasta itse pysähtyessään ettei se koira pysähdykään siihen jalan viereen. Näitä pitää kyllä vähän nyt hioa, sillä olisi kiva jossain vaiheessa päästä Kikin kanssa rally-tokokisoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti