Käsi elää omaa elämäänsä

Totesi ope eilen katsoessaan mun ja Kikin ratasuoritusta. Vinkiksi sain katsoa omia videoita ja havainnoida tätä käden elämää. Olenhan mä niitä videoita katsonut, mutta en ole tullut kiinnittäneeksi huomiota siihen sillä hetkellä "ylimääräiseen" käteen. Katsokaapa tätä videon alkua, jossa tehdään keppejä. Mun koiran puoleinen käsi, eli vasen käsi on ranne koukistettuna tukemassa koiraa, ja se on ihan ok. Mutta sitten tää ylimääräinen oikean käden ranne on myös koukistettuna ja hassultahan tuo näyttää! Melkein kuin olisin hieno lady, joka kävelee kädet huiskien!

Tätä hassua havaintoa lukuunottamatta oli aivan mahtavat treenit! En olisi uskonut, että jo nyt pystytään tekemään rataa, jossa on kepit ja keinu! Siis onhan nuo kepit jo aika hyvässä vaiheessa ja keinuakin ollaan toki tehty hypyn kautta, mutta silti. Ja tietysti keinulle palkattiin vielä. Sitä kun aikansa tuskailee tiettyjen hankalien kohtien kanssa, niin osaa olla positiivisesti yllättynyt pienistä jutuista.

Ekassa toistossa Kiki Sadun mukaan liukastui ja siksi sillä jäi yksi keppiväli menemättä. No aiemman ohjeen mukana palkkasin tuolloin namilla (lelu on se paras palkka ja se tulee vain oikeasta suorituksesta) ja sitten otettiin uudestaan. Kyseinen video on toinen suorituskerta ja se menikin nappiin. Keppien jälkeen tuli hetkellinen black out, kun piti jäädä ihastelemaan Kikin keppisuoritusta. ;) Sinänsä tää toimi Sadun mielestä, sillä mun hetkellinen pysähtyminen toimi rytminrikkona ja vaikka olin myöhässä ennakoimassa keppien jälkeiselle hypylle se meni ok. Ja Kiki tosiaan haukahtaa tossa, että senkin mielestä mä olin myöhässä.

Näiden muutaman toiston jälkeen Kikin väsymys näkyi siinä, että kepeissä jäi taas yksi väli tekemättä. Tämän sai Kiki anteeksi, sillä tosiaan keppien osaaminen on vielä hataralla pohjalla ja tässä tehtiin vielä rataakin. Tehtiin sitten vielä loppurataa palkaten keinua ja puomia lisää. Puomin jälkeisessä kuviossa mulla oli kiire valssata ja ihan omaa mokaa Kiki tuli esteiden välistä mukaan. Varsinkin kun Kiki alkaa olla väsynyt saa kyllä olla itse tosi tarkkana, mutta siinähän sitä oppii.

Tänään ollaan jo ehditty käydä vähän hölkkäilemässä, mikä oli Kikin mielestä tylsää. Vapaana kun sai juosta niin silloin se juoksi. Muuten se oikeastaan hölkötteli.. Kiki saa siis lisää rentoja haistelulenkkipäiviä. Lenkin jälkeen pesin Kiksun, kun huomenna olisi sen turkki tarkoitus ajaa taas lyhyeksi. Kevätlook!