Kun en heitellyt Kikille veteen risuja keksi se ihan itse omat leikkinsä. Puiden lehtiä ja siemeniä lipui ohi, ja niitä Kiki sitten keksi pyydystää. Minä istuin puron reunalla ja nautin auringosta. Syvää tuossa ei ole, ja Kiki näyttääkin nauttivan kahlailusta joten säästetään uimisen kokeileminen lämpimämpiin vesiin.
Viimeisenä kuva kurajalkaisesta koirasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti