Kiki nautti sydämensä kyllyydestä jatkuvasta ulkona touhuamisesta. Positiivinen yllätys kuitenki oli, että pääsiäisenä mökillä ollessamme Kikiä ei meinannut saada ollenkaan sisälle mökkiin (ja silloin oli sentään talvi), mutta nyt se kyllä välillä viihtyi jonkun aikaa yksin ulkona, mutta enimmäkseen piti huolen, että on meidän seurassa. Ehkä se oli todella murkkuikäinen pääsiäisenä ja nyt juoksujen jälkeen on vähän rauhoittunut tai ainakin lauma on sille entistä tärkeämpi. Samoin pääsiäisreissun jälkeen sillä jäi päälle se vapaus ja lenkillä piti muistutella, että sen tehtävä on seurata emännän menoa eikä toisin päin. Nyt ei ole tälläistä havaittavissa.
Mökki on järven rannalla ja vesi veti Kikiä puoleensa kovasti. Ehtipä Kiki tipahtaa kerran laituriltakin, kun uteliaana kurkotteli liian rohkeasti. No saatiin koira nostettua takas laiturille, eikä se siitä näyttänyt kovasti säikähtävän. Päätettiin kuitenkin että on aiheellista hieman avustaa sitä uimisen opettelemisessa, niin osaapahan sitten varmasti uida jos toisen kerran tipahtaa laiturilta. Kiki sylissä järveen ja sitten se sai uida rantaan.
Ja kyllähän koira osaa uida. Kiki tykkäsi mennä uimaan kepin perässä. Se katsoi rauhassa mihin asti keppi lensi, sitten käveli rauhassa veteen ja ui kepin luo. Hyvä että menee rauhassa, on varmaan parempi lihasten kannalta, ettei tee äkkinäisiä syöksyjä.
Kuten vastuullisen veneilijän kuuluu, niin Kikikin sai pelastusliivit päälleen. Meillä sattui semmoiset olemaan ja ne osoittautuivat hyvin käytännöllisiksi. Kiki olisi halunnut roikkua veneen reunan yli ja hörppäillä vettä suullaan. Pelastusliiveistä sai hyvin pidettyä kiinni. Muuten koira olis saattanut olla jälleen uimassa uhkarohkeutensa ansiosta.
Muita harrastuksia mökillä olivat kuoppien kaivaminen, ensi juhannuksen kokossa kiipeileminen, keppi suussa juokseminen jne.. Meillä oli myös pieni agilityrata viritettynä. Keppejen eka väli syntyi luudanvarsista, nurin käännetyt ämpärit olivat estetolppia ja terassin reunalta kun laittoi laudan maahan saatiin taas hyvä puomin kontakti. Enimmäkseen kyllä Kiki touhusi omiaan tai oli mukana siinä mitä me tehtiin. Toisin sanoen se häiritsi laiturin korjaamista ja hajotti tulevaa kokkoa, johon kasattiin risuja hakiessaan risuja takaisin kasasta.. ;) Se on sellainen pieni apuri. Kaikessa mukana!
Mökkireissun jälkeen maanantaina oli vielä luvassa näyttelytreenit. Siellä treenattiin taas vieraan ihmisen lähestymistä ja koskettamista. Mökkeilyn jälkeen koira oli nälkäinen ja palkkiolihapullat veti erityisen paljon puoleensa. Ja tulipa vahingossa testattua Kikin "laukaisuvarmuus", kun inttipojilla oli sota menossa siinä hallin vieressä. Tulivat sanomaan ettei kannata olla täällä, ja sun koira saattaa pelästyä. Meillä siis piti olla treenit ulkona, mutta oltiinkin tuon takia sisätiloissa. Mutta Kikihän ei ole ääniherkkä, eikä se reagoinut mitenkään kun joku paukkupanos tms. poksahti lähellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti