Hallitse mielesi

Sain Sadulta lainaan golf-kirjan. Mitä yhteistä on golfilla ja agilityllä? Golfista en tiedä mitään, agilitystä vähän jotain. Kummassakin hyvä suoritus vaatii keskittymistä. Kirja on Joka lyönnillä tulee olla tarkoitus, sen ovat kirjoittaneet Pia Nilsson ja Lynn Marriot. Löysin paljon hyviä vinkkejä kyseisestä kirjasta oman suorituksen parantamiseen agilityradalla. Golfissa tulee olla päättänyt jo etukäteen miten aikoo lyödä. Lyöntipaikalla ei ole varaa epäröidä, silloin vain lyödään. Agilityradalle on lähdettävä määrätietoisesti ja hyvän suunnitelman kanssa. Täytyy olla selvillä missä kohdin tekee mitkäkin ohjauskuviot, ja täytyy olla vakuuttunut siitä, että kyseiset ohjauskuviot toimivat. Positiivinen ajattelu kantaa hedelmää. Turha lähteä radalle ajatellen "en kuitenkaan ehdi tehdä valssia/jaakotusta/persjättöä yms. ja koko rata menee mönkään". Agilitysuoritus on toki sen verran nopea, että joskus voi joutua muuttamaan alkuperäistä suunnitelmaa. Juuri siksi onkin hyvä tehdä vaikeisiin kohtiin suunnitelma A ja suunnitelma B. Ja että nuo molemmat suunnitelmat ovat omiasi, eikä toisilta kopioituja. Tarkoitan tällä sitä, kun itsekin epiksissä katsoin mitä kuvioita kokeneemmat tekee, kokeilin sen vuoksi valssia jossa olin auttamattomasti myöhässä. Sitten kun otin alun uudestaan ja tein saksalaisen, minkä olin itse päättänyt tehdä, niin johan alkoi sujumaan. Agilityuran alussa ei vielä ihan tiedä kaikkia koiran vahvuuksia tai omia vahvuuksiaan. Pitää siis mennä fiiliksellä.

Kirjassa golf on jaettu viiteen osaan: fyysinen, tekninen, mentaalinen, emotionaalinen ja sosiaalinen. Mieti mihin näistä voit vaikuttaa. Älä turhaan stressaa niistä asioista, joihin et voi vaikuttaa. Panosta niihin asioihin joihin voit vaikuttaa. Valmistaudu kisoihin huolella, lämmittele hyvin, älä anna muiden suoritusten vaikuttaa itseesi. Jos haluat parempia suorituksia, panosta kehittymiseen kaikilla osa-alueilla.

Kirjan nimikin kertoo oleellisen: jokainen lyönti on tärkeä. Sovellettuna agilityyn: jokainen harjoitus on tärkeä. Usein mulla on itsenäisiä treenejä varten suunnitelma, mutta myönnän kyllä että aina se suunnitelma ei ole kovin yksityiskohtainen. Tietysti tässä on se muuttuva elementti, eli koira ei aina tee (kun ohjaaja ei osaa) niin kuin on suunnitellut. Olen kyllä miettinyt miten hurjia määriä koiran elämään mahtuu hyppyjä. Siksi on mielestäni perusteltua hypyttää koiraa vain tarpeen mukaan. Voisihan ohjauskuvioita harjoitella välillä ilman rimojakin, siinä tulee ohjaajalle vielä enemmän kiire, kun koiralla ei mene yhtään aikaa hyppyihin. ;) Hyppytekniikkaa pitää taas tehdä kun siitä on ollut parin viikon tauko. Siinä ne rimat on toki oleelliset.

Ja vielä se tärkein (?) pointti kirjasta. Otsikon mukaisesti: " Muuta mieltäsi, niin muutat peliäsi". Tavoittele kuuta taivaalta. Mun kuu taivaalta olis sitten osallistuminen agilityn MM-kisoihin. En tiedä onko se Kikin kanssa, vai jonkun tulevan koiran kanssa. Tätä tavoitetta kohden askel askeleelta. Jos laiskottaa lähteä hölkkäämään oman kunnon parantamisen vuoksi, niin ehkä sitä voi sitten ajatella, että tämäkin on askel kohti unelmaa. :D

Hieman lähempänä oleva tavoite on nousta jollain aikavälillä kolmosiin ja jos hyvin käy tavoitteena on osallistua SM-kisoihin ensi vuonna. Se ei välttämättä ole realistinen tavoite, mutta ainakin sitten kahden vuoden päästä. Kiki on vielä nuori, joten mikään kiirehän meillä ei ole.