maanantai 17. syyskuuta 2012

Pikku Kiki

Tulipa vaan mieleen, kun punnitessa koiruus painoi 10,8 kg. Keväällä Kikin barffi-annoksia piti vähän pienentää, kun meinas alkaa kylkiluut kadota. Nyt punnitsin sen, kun tulee koulutus- ja jumppasessioissa annettua ylimääräisiä nameja, mutta on se silti hoikkana pysynyt. No se on meidän sylikoira.

Ja sylikoira onkin viime aikoina saanut liikaa rapsutuksia ja hellyyttä. Pari viikkoa sitten se keksi maistella mun tyynyä, ja toisena päivänä vähän sohvaa. Ei ole tuollaisia konnuuksia ennen tehnyt. Eikä ollut muuten siitäkään kiinni, että olisi liian pitkiä päiviä yksin. Kerran se oli 2 h yksin ja tyyny oli saanut kyytiä. Tulipahan sitten testattua ihan vahingossa, että liittyykö tihutyöt ja ylenmääränen koiran paijaaminen toisiinsa. No kyllä liittyy! Tiedostettiin itsekin, että koira on saanut paljon paljon huomiota, ja no kas tänään olikin sitten sohvaa taas maisteltu! (eri kohdista) Täytyy siis taas katsoa peiliin ja alkaa muistuttelemaan itselleen, ettei liikaa hellyyttä, koska meidän hauvalla ego nousee ja tihutöiden määrä korreloi huomion määrää.. Ja Kikillähän on ollut tapana syödä yhtä ja samaa mattoa silloin tällöin, mutta nää uudet tihutyöt ovat ilmestyneet päiväohjelmaan syksyn myötä.

Ostin Crate games -dvd:n, jossa kerrotaan miten koiran saa rakastamaan häkkiä. Kevythäkissähän Kiki nukkuu ihan vapaaehtoisestikin, mutta (vieras)metallihäkki treeneissä on ollut sen inhokki. Nyt oon tehnyt ohjeen mukaisia treenejä, eli että koira saa itse valita meneekö häkkiin ja palkka on hyvä, kun menee. Tänään päästiin siihen, että kun Kikiä innostaa ja hetken estää sitä menemästä, niin se juoksee häkkiin. :) Kiki menee ens viikolla hoitoon ja siellä kun on vain lyhyitä yksinoloaikoja, niin parempi hauvalle viettää aika tutussa omassa häkissä. Ja muiden kodissa saattaa olla sitä tuhottavaakin vähän enemmän..

Kiki opettelee häkittämisen saloja


Varasin Kikille ajan osteopaatille. Ajattelin ensin kokeilla Helsingissä ja Nurmijärvellä toimivaa Maaria Kaiperlaa. Saatiin aika lokakuun loppupuolelle, jollei jotan peruutusaikaa satu tulemaan ennen sitä. Nyt kun ollaan tehty fyssarin neuvomia jumppaharjoitteita, niin tuntuis kyllä, että vastakkaisten raajojen nostossa toinen takajalka on paljon heikompi, eli että Kiki nojaa hirveästi vasenta takajalkaa nostettaessa. Johtuisko siitä vinoudesta, no se selviää ajan kanssa. 

3 kommenttia:

  1. Katselitko koiraohjelmaa avalta, koiran elämää, se alkoi tänään. Siinä kerrotaan koiraharrastuksista.

    Tänään oli agilitistä ja koiran kunnon huolehtimisesta, miten pitää hyvin ennen treeniä lämmitellä ja loputtua jäähdytellä ynnä muuta kropan huoltoon liittyvää. Aika pintapuolisesti, mutta tarkoitus kai olikin kiinnittää huomiota siihen, että agiliti on koiralle rankka laji.

    Kiva, että pääset Kikin kanssa osteopaatille. Siitä on ihan varmasti hyötyä ja apua.

    VastaaPoista
  2. En katsonut koiran elämää. Täytyy vilkaista.
    Yleensä mä hölkkään Kikin kanssa ennen treenejä, tai sitten se saa juosta vapaasti treenikavereiden kanssa. Ja suorituksen jälkeen hölkät ja kävelyt. Se tietenkin on vähän huono, että pakostikin joutuu jonkun aikaa odottamaan omaa vuoroa, ettei ihan suoraan lämppälenkiltä pääse tekemään. Bottiloimea olen jo jonkun aikaa harkinnut ostavani. Se olisi varmasti hyvä lämmittelyssä ja jäähdyttelyssä.

    Välillä mä mietin, että miten joidenkin koirat pysyy kunnossa, kun ei niiden hyvin voinnin vuoksi paljon tehdä, mutta voihan se olla että sellaisille koirille tulee sitten iän myötä enemmän vaivoja.

    Ps. Jännä nähdä mitä tuo osteopaatti sanoo fyssarin harjoituksista, kun hänen sivuillaan lukee, ettei koira tarvitse osteopatian lisäksi mitään fysioterapiaa.

    VastaaPoista
  3. Liinu tykkää ihan valtavasti omasta loimestaan, ainakin mun mielestä. Kai se jotenkin mukavasti lämmittää ja tuntuu hyvältä. Incakin kyllä tykkää loimesta. Loimi jotenkin rauhottaa koiraa. Kallishan se on, mutta hintansa väärtti kuitenkin.

    Onhan tuo osteopatia enemmän kuin fyssarin antama hoito, joten voi hyvin olla perää tuossa väittämässä. Mutta kyllä se sitten tarkoittaa, että osteopaatilla pitää käydä säännöllisesti treeninkoiran kanssa. Itse kävin aikoinaan OMT-fysioterapeutilla ja kyllä se käsittely oli suorastaan taivaallista ja auttoi jumeihin.

    VastaaPoista