Mutta onneksi on ehditty treenaamaankin! Tiistaina ilmoittauduin Mia Laamasen ratatreeniin, kun hän kerran HAUlle tuli pitämään treenejä. Mia tekaisi radan lennosta osallistujien toiveiden mukaisesti. Useimmat meistä toivoivat vauhtia. No sitä saatiin. Rata vaikutti tosi kivalta ja mentävältä, mutta kuinkas sitten kävikään.. Alku oli meille todella haastava. Ensin Kiki haki kepit todella monta kertaa väärin ja mun asentoa ja sijoittumista fiksattiin toden teolla. Sitten kun se haki kepit oikein tuli ongelmaksi keppihäiriöiden kestäminen. Mun piti odottaa että se hakee kepit, no sitten tulikin superkiire juosta kepeillä Kikin ohi, että olisin ehtinyt ohjata keppien jälkeiset kuviot. Tiedän toki, että kepit tarvitsee paljon treeniä ja nimenomaan häiriöiden siedättämistä, mutta tässä tuli hyvä muistutus siitä taas. Radalla jätettiin aa välistä, koska tuo puinen punavalkoinen aa on se Kikille hankala, niin en halunnut nyt sekoittaa sitä.
Ratapiirros:
4-7 väli kokeiltiin mennä kummaltakin puolelta. Sujuvampaa selvästi oli, jos olin aidan puolella ja tein esteiden väliin persjätöt, jolloin seiskalta Kikille tuli parempi linja keinulle. Videolla olen esteiden sisäpuolella. Itse en olisi edes ajatellut ohjaavani ulkopuolelta, mutta tästä muistutukseksi itselle, että pitää aina kokeilla eri vaihtoehdot vaikka toinen ohjauspuoli tuntuisikin itsestäänselvältä. Siltä toiselta puolelta voikin olla paljon sujuvampi ohjata.
Puomia ei olla juuri treenattu ja se näkyy. Kikin mielestä puomin kriteeri on tällä hetkellä hidastaa lopussa ja jatkaa siitä suoraan.. Hups. No eihän se ole ihmekään että puomi hieman kärsii kun ollaan hinkattu vaan aata. Videolla vielä lopun takaaleikkaus.
Keskiviikkona piti sitten päästä hinkkaamaan aan käännöksiä ja puomiakin vähän. En huomannut kuvanneellee kepolle sanoa että hihkaisee mulle jos Kiki ei osu kontaktiin. Kiki sai pari kertaa palkkaa väärästä suorituksesta, mutta ei sillä näyttänyt olevan merkitystä kun paransi kuitenkin joka kerta suoritusta. Otin käännösten välissä suoraan menoja, jotta ei vauhti vaan pääse unohtumaan. Ja selvästi näkee että suoraan meneminen on niin paljon vahvempaa. Käännöksiä saa siis vielä hetken aikaa vahvistella jotta niistäkin tulee yhtä sujuvat!
Loppuun tehtiin vielä puomia ja sain vähän Kikille taas muistuteltua puomin kriteeriä. Ratatreeneissä kuvatuissa videoissa Kiki näyttäis kyllä osuvan puomin kontaktille niillä kerroilla, kun juoksen koko ajan ja vapautan sen lennossa. Yhdellä kerralla yritin saada Kikin jäämään kontaktille hidastamalla omaa liikettäni ja Kiki teki silloin juuri niin kuin jossain arvokisoissa olen nähnyt koirien tekevän - hidastaa ja sitten hyppää kontaktin yli. Puomin työstämistä jatketaan sitten kun aata ei enää tarvitse niin työstää. Ja olen kyllä tyytyväinen aahan tällä hetkellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti