Täällä ollaan! (plus rrrraivoisa aksakoira!)

Jälleen on niin paljon asiaa, mutta niin vähän aikaa kirjoittaa blogia. Aika ei ehkä edes ole suurin syy kirjoittamattomuuteen, vaan se, ettei läppärissä ole ollut ohjelmia jolla saisin videoita pyöritettyä. Lisäksi kameran piuha jolla saa datan siirrettyä kameran ja läppärin välillä on joutunut paikkaan x. Luulen käyttäneeni sitä uudessa kodissa, joten toivoa sen suhteen on..

Muuton ja muiden syiden vuoksi pidettiin vähän taukoa aksaamisesta Kikin kanssa. Käytiin harvakseltaan tekemässä. Mulla oli ehkä pienoinen motivaatiopula?! Tuntui niin siltä, että olisi miljoona parannettavaa asiaa. Tietenkin ne isommat kokonaisuudet pitäisi pilkkoa palasiksi ja alkaa koota siitä sitä palapeliä pala kerrallaan. No nyt pienen taukoilun jälkeen positiivisin ilmennyt asia oli ehdottomasti Kikin raivokkuus! Olen ehkä kirjoittanutkin Kikin olevan tosi kiltti radalla. Se saisi olla hieman röyhkeämpi ja tehdä omia ratkaisuja mikäli mä olen myöhässä. Usein se kuitenkin kiltisti odottaa mua. Pari viikkoa sitten mentiin Sadun treeneihin ja Kikihän oli revetä liitoksistaan! Se ei haukkunut meidän lämmitellessä odotusalueella, mutta heti kun päästiin aitojen sisään niin johan lähti. Se haukkui mulle ja oli aivan raivona! Kun vihdoin päästiin lähtöön ja pyysin sen istumaan se oli tyytyväinen. Radalle päästyään se meni lujaa! Silloin tiedän itsekin oikeesti juosta. Ei ole todellakaan varaa jäädä hölkkäilemään. Sama meininki jatkui seuraavissa treeneissä.

Videolla keskiviikon treenit, jossa edelleen raivoa riitti. Saatiin palautetta, että sehän meni mahtavasti! Huomatkaa muuten keinun jälkeinen ohjauskuvio. Se on kuulemma rynniminen. Kysyin pitäisikö keinun jälkeen linjata tai vekata tai tehdä jotain, niin ohje oli, että ei kannata liikaa alkaa kikkailemaan, vaan rynnätä seuraavalla esteelle eli tässä tapauksessa kohti kauempaa putken suuta. No hyvin näytti toimivan! Toinen ohje koski tauon pitämistä. Kerroin että Kiki on ollut ihan mahtavan raivoisa pienen tauon jälkeen ja siinä sitten tuli puhetta, että meidän kohdalla voisi siis toimia tauko ennen tärkeitä kisoja. Jos siis joskus arvokisoihin asti päästään, niin pieni tauko ennen h-hetkeä saattaisi olla aika hyvä juttu. Pitääpä pitää tämä mielessä.

Tänään vihdoinkin Kiki pääsi (kamalasta) turkistaan eroon ja sai kevät-lookin. Sillä on ollut niin hirveän kuuma tukassaan että sääliksi on käynyt. Kikin turkki on kyllä parantunut iän myötä ja sen olisi saanut pidettyä auki, jos olisi tehnyt duunia turkin eteen. Että ehkä siinä on potentiaalia. Vaikka tuo sen turkki oli jo aivan liian pitkä mun makuun. Se oli jopa sellainen ihan suht hyvä näyttelyturkin pituinen turkki.

Kikiltä lähti karvat ja samanaikaisesti Lili kasvoi kokoa. Katso vaikka. Onneksi kuvakulma valehtelee ja Lili häviää Kikille korkeudessa.

Hassu juttu muuten - Kikin trimmaus oli ehkä puolessa välissä kun pidettiin taukoa. Lili selvästi väisti Kikiä ja ihmetteli että kuka tuo tyyppi on! Toinen oli aivan ihmeissään. No nopeasti se sitten kuitenkin totesi Kikin olevan Kiki.

Lili on edelleen niin hieno pentu! Se on todella rohkea (=liian rohkea hyppelemään kalliolta ja Kikin perässä ojien yli täydestä vauhdista..) ja avoin. Vielä se ei ole keksinyt kotona tehdä mitään tihutöitä ja muutenkin käyttäytyy tosi kivasti. Huomaa kyllä että se ei ole enää mikään pienen pieni pentu. Ulkona virtaa riittää ja jos koirat ovat olleet pitkän päivän kahdestaan, niin lenkillä alku on sellaista koikkaloikka -tyyppistä menoa kunnes on saanut hieman energiaa purettua. Mutta tähänkin vaivaan auttaa tuo lähellä oleva metsä! Käydään siellä tosi usein ja takaisinpäin saakin taluttaa rauhallisesti käveleviä (kuraisia) koiria.