Sunnuntaina oltiin sovittu treffit mentorin kanssa. Käytiin lämppälenkillä yhdessä ja pohdittiin vähän tavoitteita ja yleisesti ajatuksia meidän tekemisestä. Siinä sitten vähän mietittiin, että nyt voisi ottaa kisakauden tavoitteeksi yleisesti kokemuksen keräämisen ja yhteistyön hiomisen. Meillä on kuitenkin vasta niin vähän startteja takana, että tiimityössä on opeteltavaa. Muita jatkossa treenattavia asioita voisivat olla: vauhdin lisääminen ja estevarmuus. Vauhdin lisääminen on ehkä sellanen mun oma päähänpinttymä. Toki me päästään ihanneaikoihin, mutta jos haluais joskus palkintopallille päästä, niin vähän pitäis ajasta tiristää pois. Tällä hetkellä toki mulle riittää se, että tehdään hyvää rataa yhdessä ja toimitaan tiiminä. Jos nolla tulee niin se on ihan mahtavaa! Lauantain kisoissa mun henkilökohtainen tavoite olikin juosta lujaa tarkoittaen sitä, että en ole liian flegmaattinen vaan teen pienellä raivolla. Tähän tavoitteeseen mielestäni suunnilleen päästiin. Mun oma vauhti vaikuttaa niin paljon Kikin vauhtiin.
Sain palautetta, että meidän tekeminen on hyvässä mallissa. Lauantain kisavideoissa kämmit olivat useimmiten pienestä kiinni, eli ei meillä mitään suuria aukkoja tekemisessä onneksi ole. Pienestähän se aina on kiinni ja sitä kokemusta ei saa muuten kuin tekemällä. Kisakalenterista voisikin löytyä muutamat kisat kuussa. Tämän lisäksi käydään toki treeneissä ja opetellaan myös itsenäisesti jotain pientä. Mitään isoa projektia ei nyt tähän väliin oteta (kuten juoksu-aa jos sen joskus haluaa ihan oikeasti opettaa). Ajattelin itsenäisissä treeneissä lähinnä vahvistaa keinua, jotta keinun arvo nousee niin että mun sijainnilla keinun suhteen ei ole niin merkitystä. Nythän Kiki lukee liikettä niin paljon, että jos jään keinulla jälkeen sen vauhti hidastuu huomattavasti. Keinun arvoa lisäämällä esimerkiksi paukutteluleikin avulla olisi tarkoitus tehdä keinusta niin kiva, että sillä ei ole väliä missä mä sijaitsen, vaan keinu tehdään aina vauhdilla ja kriteerit täyttäen.
Toinen mitä aion treenata on edelleen siivekkeiden kiertäminen tiukasti. Kotona olen temppuja tehtäessä laittanut Kikin kiertämään pöydän- ja tuolinjalkoja. Ne menee hyvin. Tötterön kiertäminen olikin vaikeampaa, sillä Kiki tarjosi siihen koskemista etutassuilla tai yritti nostaa takajalkona sen päälle. Repertuaariin kuului myös tötterön töniminen nenällä eteenpäin.. Noista ei ihan saanut sheipattua kiertämistä. Lili sen sijaan oppi pienellä avustuksella tötterön kiertämisen suht helposti.
Lueskelin Silvia Trkmanin sivuja ja innostuin uudestaan temputtamisesta ja siitä, että temppuja voisi enemmän varioida eikä jäädä hinkkaamaan niitä tuttuja, sillä nehän jo sujuu eikä ole enää sellaisia aivopähkinöitä. Eilen illalla teetin temppuja pääasiassa Kikillä ja sehän oli aivan innoissaan! Miten voikaan pieni koira olla niin onnellinen kun tehdään temppuja. Varsinkin kun se huomasi että tehdään laatikkoon menoa, jota on viimeksi tehty tosi kauan sitten, niin se oli niin innoissaan. Tää on tuttu temppu ja tää on kiva!
Lili pääsi eilen leikkimään kolmen sisaruksensa kanssa (se neljäs asuu Ruotsissa joten ei jostain syystä päässyt paikalle) ja sitten mulla olikin ruskea koira. Jännä juttu miten mun koira oli pahiten ryvettynyt! :) Se kun tykkää kierähtää selälleen niin hiekkakentällä saattoi vähän kuraa tarttua ihanaan (entiseen) valkoiseen turkkiin. Ohjelmassa oli näyttelytreeniä leikkimisen ohella. Lili seisoi ihan nätisti kunhan namitarjoilu oli tarpeeksi tiheää. Kopelointi oli sille ok samoin hampaiden katsominen. En kyllä näe mitään syytä miksi nuo asiat eivät olisi sille ok, kun se on niin avoin ja cooli tyyppi. Pitää vähän vielä harjoitella seisomista ja ravaamistakin, niin on sitten kasvistädin helpompi handlata Liliä toukokuun näyttelyissä. Vaikeempaa se on kuitenkin mulle olla koskematta turkkiin ennen toukokuun loppua.. Turkki alkaa mun mieleen olla jo vähän turhan pitkä ja tässä on vielä pari kuukautta kestettävä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti