Jo jonkun aikaa on pitänyt kertoa uudesta "tempusta", joka ollaan lisätty päivittäisiin tekemisiin. Onkohan se oikea termi äänierottelu vai mikä, en tiedä, mutta ideana on kuitenkin sanoa koiralle eri sanoja sen odottaessa vapautus -käskyä. Esimerkiksi antaessani Kikille ruokaa laitan sen istumaan parin metrin päähän kupista nenä kohti kuppia. Itse menen Kikin taakse ja odotan, että se katsoo kuppia. Sanon sitten eri sanoja ja Kikin pitää malttaa odottaa oikeaa sanaa päästäkseen kupille. Ei mikään kummallinen temppu, mutta tekee hyvää. Kiki kovasti hakee katsekontaktia, vaikka olisin sen selän takana, joten siinä mielessä tämä on hyvää harjoitusta, kun katseenkin pitää olla kohti targettia. Harjoitus vahvistaa "vapaa" sanan arvoa. Kikin reaktioita eri sanoihin on hauska seurata. Muistaakseni sanoin "metsä" ja Kiki nousi istumasta seisomaan, mutta sekunnin päästä tajusi erehdyksenä ja laski pepun takaisin maahan. Teen tätä harjoitusta vaihtelevasti kotona ja myös ulkona, kun heitän Kikille esimerkiksi keppiä. "Vapaa" on kyllä hyvin iskostunut Kikin päähän, sen kanssa ei ole koskaan ollut mitään epäselvyyttä. Silti hauska testata Kikiä.
Muuten tämä viikko on mennyt hujahduksessa. Minä olen käynyt työharjoittelussa ja ollut väsynyt kaiken uuden oppimisesta. Siinä sivussa ollaan sitten touhuttu Kikin kanssa, joka on sopivasti sekin vähän rauhallisempi juoksujen takia. Ai niin, käytiin katsomassa kavereiden 8 viikon ikäistä koiranpentua! Otettiin Kiki mukaan pennunomistajien pyynnöstä, kun ei noin pieni vielä juoksuista ymmärrä. Kiki oli aivan pähkinöinä nähdessään pennun. Tai piti sen ensin sanoa mur kerran, mutta sitten se oli aivan fiiliksissä. Kyseessä oli staffin pentu, joka oli kyllä aika rohkea. Kikiä piti tietysti ensin rajoittaa, kun ei se tajunnut miten noin pienen kanssa leikitään. Hyvin Kiki sitten tajusi mennä maahan ja antoi pennun hyppiä kaulansa päälle. Kiki oppi pennun kanssa sopivan leikkityylin. Huomasi kyllä miten pennulle suodaan erioikeuksia. Kiki oikein tarjosi kaulaansa, että hyökkää siihen vaan. ;) Hieman piti sitten vahtia ettei mitään satu, kun Kiki on kuitenkin aika nopea ja jos pentu on Kikin kaulan päällä ja Kiki loikkaa pystyyn, niin pentuhan lentäisi kuin leppäkeihäs..
Tiistaina ja perjantaina oltiin ohjatuissa treeneissä. Tiistaina tehtiin suoraa, jonka päässä oli pöytä. Ensimmäisen kerran jälkeen Kiki ampaisi pöydälle, eikä sitten keskittyminen riittänyt renkaan oikeaoppiseen suoritukseen, joten piti vähän muistutella Kikille rengasta. Tehtiin myös niin, että Kikin piti kuunnella mun käskyjä. Jos putken jälkeen ei pöytä -käskyä tullut, niin sitten piti putken jälkeen tulla mun luo. Kikillä on tapana ennakoida ja muistaa mitä on tehty. Siksi vähän vaikeutettiin. Tiistaina hiottiin myös aata ja siinä Kiki sai ahaa -idean. Aatahan olen tehnyt viime aikoina aika vähän. Sadun kanssa kun tehtiin, niin helppoahan se on saada koira oppimaan muutamasta kerrasta mitä siltä vaaditaan, kun Satu tietää mitä tekee. Satu sanoi myös, että nyt pitää alkaa Kikiltä vaatimaan opetettuja asioita, etten voi sitä aina auttaa, kuten kuulemma haluaisin aina tehdä.. Että koiralle vastuuta. Joo, kunhan mä vaan tietäisin mitä teen, niin voisin vaatia koiraltakin. ;)
Torstaina treenattiin itsenäisesti ja aan hiomisesta tiistaina oli iso hyöty. Kiki tiesi, että pitää jäädä 2on2offiin ja teki oikein töitä saadakseen palkan suorituksesta. Samoin olin tyytyväinen puomiin ja keinuun. Kepit meni taas ok, mut tekemistä riittää. Keppejä hiottiin sitten perjantaina Sadun kanssa ja taas tuli muutamat kikat, joilla homma edistyi. Jos Kiki alkaa karkaamaan pois kepeiltä toka vikasta välistä, niin silloin pitää hetkeksi jättää lelupalkka pois ja ottaa namit tilalle, jottei kierrokset nouse liikaa. Siedätettiin Kiki siihen, että etupalkka voi olla valmiina keppien jälkeen. Satu otti Kikin hihnaan ja palkka odotti edessä. Meinas Kiki herpaantua, mutta hienosti korjas ja tuli takas suorittamaan keppejä karattuaan toka vikasta välistä kesken pois. Tästä sitten jatketaan. Niin ja jos oon itse keppien oikealla puolella niin ne sujuu. Vasen puoli edelleen heikompi. Keinua tehtiin maksamakkaralla. Se olikin niin suuri herkku, ettei keinun jälkeen heilutellulla lelulla ollut mitään merkitystä. ;) Keinu on jo melkein itsenäinen. Nyt täytyy keinuakin (kuten keppejä) tehdä lähestymällä esteen kautta. Jee! Homma edistyy!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti