lauantai 16. kesäkuuta 2012

Perjantain agitreenit 15.6

Olin itse vähän puolikuntoinen, mutta en voinut jättää treenejä väliin. Toivoinkin, että tehtäis jotain kivaa ja helppoa, kun oma ajoitus ei ehkä riittäisi aivan nappisuorituksiin. Aloitettiin puomilla, ja ohjaaja odotti Kikin ottavan 2on-2off asennon, minkä Kiki hienosti hakikin ja sitten heitti nameja Kikille. (siis nakkeja.) Tästä sitten jatkettiin takaakierrolla esteelle. Takaakiertoa hiottiin, koska siinä sai valita tekeekö valssin n. 360 astetta vai päällejuoksun. Valssissa olin liian kaukana esteestä ja päällejuoksu meni multa hartioita kääntämällä oikein, jos oli lelu kädessä. Jos mulla ei ollut lelua, niin hartiat ei kääntyneet riittävästi. Palattiin siis valssia tekemään ja se meni nappiin. Sitten jatkettiin koko rata, eli takaakierto este - u-putki, valssi - este - pituus - este, valssi - este - este takaa - u-putki ja vielä este. Rata meni pyörittäen, niin että mä olin ympyrän keskellä ja tein siis paljon lyhyempää reittiä. Siksi piti jaloilla (medikoiraa ohjataan kuulemma aina jaloilla) tehdä pienempää askelta ja hieman odottaa Kikiä, että en ole itse mennyt jo ohi esteen, jonka haluan Kikin hyppäävään. Hiottiin mun pienempää reittiä niin, ettei Kikillä tule liian pitkää hyppyä putkea seuraavan esteen jälkeen, ettei sen tarvitse tehdä liian isoa ympyrää. Ja hyvin se seuraa mua, ja myös antaa anteeksi jos mä ohjaan vähän väärin. :) Silmäkulmastani huomasin, että se meinasi mennä esteen ohi, kun mä olin niin paljon edellä, mutta hyppää -käskyllä se muutti tietään ja meni esteen. Olin taas niin ylpeä harrastuskaveristani! Sen kanssa on mahtavaa tehdä, kun se yrittää kaikkensa ja on aina valmis tekemään innolla. Eikä se suutu, vaikka mä en osais. Hyvä ensimmäinen koira, kun se on lisäksi rohkea, ettei sitä tarvitse maanitella uusille esteille, vaan sehän menee.

Kiki on vahva koira, eikä alkutaival sen kanssa ollut aina niin helppo. Onneksi haettiin apua ja saatiin kunnon ohjeet, miten tälläisen koiran kanssa pitää olla. Meillä ei toimisi  koirankasvatusideologiana "rakkautta ei koskaan ole liikaa" lausahdus, kuten namikouluttaja sanoi. Niillä ohjeilla ei ongelmista päästy eroon. Meillä on ajatuksena, että koiran kasvatus ja koulutus on kaksi eri asiaa. Kasvatuksessa koiralla on rajat ja sen täytyy totella ilman namia, mutta kouluttaessa tietenkin käytetään nameja ja palkkausta paljon. Nyt voi vaan olla iloinen, miten hieno koira meillä on! Työ on tuottanut tulosta ja arkielämä sujuu ilman ongelmia. Täydellinen koira se ei vielä ole, mutta ei kai sellaista voi vaatia. Sitä paitsi koko ajan me molemmat kehitytään yhdessä.

Radan jälkeen tehtiin se 3 toistoa aata. Kiki lähti innokkaasti menemään, ja tais takajalat pudota kontaktilta aan viereen. Ohjaaja sanoi, että se sallitaan nuorelle koiralle, eikä aleta jarruttelemaan sen vauhtia, vaan odotetaan, että sen takapään hallinta kehittyy ja tajuaa itse jättää takajalat kontaktille. Voidaan treenata sitä tekemällä alastulossa kontaktia niin, että koira ohjataan namin kanssa aan sivusta kontaktille. Tehdään siis pelkkä kontakti, ei koko aata.

Treenien lopuksi oli vielä aikaa jutella ja ohjaaja kertoikin mulle mitä on ajatellut meidän etenemisestä. Hänen mielestään voidaan syksyllä mennä möllikisoihin, periaatteessa hyppyrataa voitais mennä jo nyt. Treeneissä tehdään kuulemma paljon vaikeampia juttuja kuin perus mölliradalla. Siitä olen kyllä samaa mieltä niiden muutamien mölliratojen perusteella, joita olen katsonut. Elokuussa kun alkaa taas treenit niin hiotaan puomi ja aa valmiiksi, niin sitten voidaan mennä mölliradalle. Oli kiva kuulla, että ollaan kehitytty ja että ollaan oikeasti kehityskelpoisia! Ohjaaja kehui vielä, että Kikillä on hyvä moottori. Sanoi myös, että jos kisataan niin sitten pitää saada kilo pois Kikin vatsan kohdalta. Tästä oon samaa mieltä, ja nythän se onkin jokusen viikon saanut vähemmän ruokaa. Puhuttiin vielä kuvauksista ja kerrattiin, että mitä kaikkea on hyvä kuvauttaa. Ainakin ristiselkä lonkkien ja kyynärien lisäksi.

Eilen oli rankka päivä Kikillä, kun oltiin ensin koirarannalla ja sitten vielä treeneissä, niin annoin sille palautusjuomaa. Yllätyksekseni se latki sen kerralla! Hyvä että se on hyvää. Eihän siitä muuten mitään hyötyä olisikaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti