Eilen oli oikein kunnolla metsälenkkipäivä. Ensin lähdettiin kahden aikuisen, kahden lapsen ja kahden koiran voimin metsäretkelle. Noustiin kalliolle ja sitten olikin jo heti eväshetken vuoro. :) Koirat jäivät ilman eväitä, niille tarjottiin vain vettä. Isabella päätti sitten lähteä omia polkuja kulkemaan, kun me muut evästeltiin. Se oli ollut jo jonkun aikaa näkymättömissä, eikä tullut kutsuttaessa takas. No me keräiltiin tavaroita kasaan, niin jostain se sitten jolkotteli takaisin. Iäkkäämpi rouva ei oo niin huolissaan laumastaan kuin tää meidän kakara. Kakara on huolissaan, ettei vaan lauma jätä.. (Ja hyvä niin.)
Kikillä riittää aina ihmettelemistä lasten touhuissa. Näihin lapsiin Kiki on pennusta asti tottunut, ja se ymmärtää, ettei lasten leluja saa ottaa. Paitsi kun oltiin pihalla ja lapset yrittivät pelata krokettia. Kova puupallo oli oikein sopiva Kikin suuhun. Kiltisti se aina luovutti pallon ja odotti, että pallo lyödään uudestaan. Liian houkuttelevaa Kikille tuollainen palloleikki! Menoa riitti siis koko päiväksi, kun eihän koira ehdi päikkäreitä nukkumaan, kun ympärillä tapahtuu koko ajan jotain. Metsäretkipäivän jälkeen kävästiin kotona ja lähdettiin mun kaveria ulkoiluttamaan toiseen metsään. Tai siis hän tuli meidän seuraksi lenkille. :) Nyt kun mentiin illalla tuohon metsään, niin olikin paljon ihmisiä liikkeellä. Kiki onneksi ymmärtää sen, että mä otan sen kävelemään mun viereen ihmisiä ohitettaessa ja sitten saa taas jatkaa vapaana juoksemista. Tulipa ainakin irtilenkkiä tehtyä Kikin kanssa oikein kunnolla.
Tänään oltiin aamulenkillä metsässä, kun mä näin kahden rusakon juoksevan polkua pitkin meihin päin. Kiki oli onneks mun vieressä ja nappasin kaulapannasta kiinni. Ne rusakot melkein törmäs meihin! Kiki oli peppu niihin päin, ja juuri vähän ennen Kikiä ne käänty pois polulta. Kiki ihmetteli että mitä tapahtuu, mutta ei varmaan ehtinyt tajuta jäniksiä, kun ei se yrittänyt perään lähteä. Jatkettiin polkua tielle ja kohta ne kaksi rusakkoa tuli uudestaan melko lähelle. Ihan kuin ne olisivat päättömästi juosseet sinne sun tänne.. Muutama ilta sitten tultiin autolla meidän parkkipaikalle ja autosta noustessa kettu jolkotteli muutamien metrien päästä! Me asutaan kuitenkin vilkkaalla paikalla, eikä missään maalla.. Citykettu jolkotteli ohi ihan lunkisti.
Tänään alkaa uudessa paikassa agility! Siitä lisää huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti