Kiki pääsi eroon karvoistaan ja tuloksena oli loikkiva koira! Ei sillä ulkona kylmä ole, mutta riemua on (jos mahdollista) entistä enemmän! Lisäksi lähes naku mulkosilmäkoira tuijottelee mua kotona... Nyt sen tuijotuksen taas huomaa, kun ei oo karvat silmien päällä. Pari viikkoa sitten ajattelin, että Kikin turkista saisi ihan kivasti avattua takkuja ja sitten olisi hieno turkki. No se avaaminen olisi pitänyt tehdä pari kuukautta sitten, jos olisi halunnut turkin pysyvän auki. Nyt alkoi olla jo sellaista huopaa paikoitellen, ettei trimmerin teräkään siihen kunnolla pystynyt. Muistuipa taas mieleen miksi koiran turkki kannattaa ajaa mielummin liian ajoissa, kuin liian myöhään.. Ajoin 5 terällä, kun nelosen terä ei tuntunut toimivan ihan niin hyvin. Eikä ollut terien tylsyydestä kiinni, kun kaikki terät tulivat juuri teroituksesta teroituspalvelusihvo :sta. Kuulemma Osterin teriä voi teroittaa 10 kertaa, mikäli piikit eivät katkea käytössä tms. Trimmaamisessa muuten ikävintä on varvasvälikarvojen saksiminen. Sen puuhan voisin mielellään ulkoistaa jollekin muulle. Koneella ajaminen sopii mulle, kun siinä saa surrutella menemään. Trimmaamiseen liittyy hauska ilmiö, jolle en voi olla nauramatta. Tänään otin koneen käteen pakatakseni sen pakettiinsa, niin johan koira häipyi hiippailemalla näkökentästä. Ei sillä ole mitään ongelmaa trimmaamisen kanssa, mutta ei se taida kovin kivaakaan olla. Parempi siis liueta paikalta (vaikka sillä keinolla ei ole koskaan trimmaamiselta välttynytkään).
Maanantaina käytiin päivällä jäällä kävelemässä ja hölkkäilemässä. Merellä tuuli kauheasti, mutta kun liikuttiin reippaasti ei näyttänyt Kikiäkään paleltavan. Maanantai-iltana olivat sitten vuorossa taas näyttelytreenit. Harjoiteltiin kaiken muun ohella mittaamista, sillä tuli puheeksi viime kerralla, että olen menossa Kikin mittauttamaan. Hyvää harjoitusta tuokin. Aluksi Kiki oli kovin kummissaan, kun muoviputkella sivellään selkää, mut tapansa mukaan se totesi kyseessä olevan jonkun kumman harjoituksen, josta saa namia palkaksi. Sunnuntaina olis tarkoitus mennä agilitykisoihin Kiki mittaamaan. Jää nähtäväksi onko mittaus suurpiirteinen "on se medi" -mittaus, vai haluaako tuomari mitata sen tarkemmin. Toistaalta en tiedä miksi se pitäisi tarkasti mitata, kun se ei ole mikään rajatapaus. Ei siitä ihan miniä kuitenkaan taida saada. :)
Nyt ei muuten haittaa enää suojakelit tassuihin takertuvina lumipalloina, kun jaksoin ajaa ja saksia tassut kunnolla ja varpaanvälitkin vielä. Ihan sopivasti tuli lauhempaa juuri trimmaamisen jälkeen, niin luulis olevan Kikille helpompaa tottua ohueen turkkiin.
tiistai 29. tammikuuta 2013
lauantai 26. tammikuuta 2013
Perjantaina tehtiin rataa
Se ei kyllä tällä kertaa sujunut kuin tanssi. Ilmeisesti pitää joku tasapaino olla, kun torstaina Kiki teki keppejä niin hienosti, niin tällä kertaa sitten mä en osannut ohjata sitä radalla.. Ensin piti hioa sokkarit kuntoon, kun jäin varmistelemaan niitä ja silloinhan sokkarit menee auttamattomasti pieleen. Seurava kompastuskohta oli suoran putken jälkeen hyppy, jossa olis pitänyt tehdä jaakotus, no sehän meni aivan pieleen.. Olin auttamattomasti myöhässä putken jälkeen ja eikä siitä tiukasta käännöksestä sitten tullut mitään. Hypyn jälkeen piti jatkaa puomille, jonka vieressä oli putki. No koirahan ampu putkeen, koska en ohjannut loppuun asti puomille (jolloin olisin myös blokannut putken suun), vaan olin kiireessääni jo juoksemassa puomin loppuun.. Kas kun sitä koiraa ohjasi huolellisesti puomille, niin johan se sinne meni. Suoran putken jälkee tuleva hyppy meni paljon paremmin, kun tein ihan vaan peruskäännöksen ja silloin mulla oli myös hyvin aikaa saattaa koira puomille. Mä en selvästikään vielä tiedä, milloin voin luottaa koiraan, että milloin se menee vähän huonommallakin ohjauksella haluamaani suuntaan ja milloin ei.. Ja eihän sen tarvi mennäkään, jos ohjaan huonosti.
Tässä on radan alku. 2on-2off -harjoittelu on vielä kesken, joten sen takia Kiki on puomilta lähtiessään vähän hämillään. Hienosti se kuitenkin pysähtyi ja lähti vasta vapautuskäskyllä. Kontaktien hiomista jatketaan niin, että pikkuhiljaa lisään itselleni vauhtia ja Kikin tulee jäädä kontaktille vapautuskäskyyn asti. Kotona harjoittelen niin, että heitän lelun valmiiksi kauemmaksi sohvatyynyistä (joilla harjoitellaan, takajalat tyynyillä, etujalat maassa) ja vapautan Kikin lelulle. Jos se lähtee liian aikaisin, niin otan sen uudestaan sohvatyynyille, eikä väärästä suorituksesta tule palkkaa.
Tässä sitten radan loppu. Pussin jälkeisen käännöksen teen taas peruskäännöksellä, ja sillä se sujuu kivasti. Puomin jälkeinen ennakoiva valssi on taas sellainen roiskautus..
Treenien jälkeen mentiin ryhmäläisten kanssa pellolle, jossa koirat sai juosta. Vähän aikaa siellä käveltyämme olin jo kutsumassa Kikiä luokseni, kun se selvästi ärsytti kaverin koiraa räksyttämällä toisen naaman edessä. No en ehtinyt ajoissa, joten rähinähän siitä tuli. Saatiin koirat irti toisistaan ja hetken Kiki sai kulkea remmissä, kunnes päästin sen taas vapaaksi. Kiki tajusi antaa tilaa rähinäkaverilleen, eikä mennyt lähelle toista, joten ehkä Kiki oppi tästä jotain. Täytyy olla tarkempi Kikin räksytyksen kanssa ja ottaa se jatkossa hihnaan jäähylle, kun näyttää tunteet kuumenevan liiaksi.
Tässä on radan alku. 2on-2off -harjoittelu on vielä kesken, joten sen takia Kiki on puomilta lähtiessään vähän hämillään. Hienosti se kuitenkin pysähtyi ja lähti vasta vapautuskäskyllä. Kontaktien hiomista jatketaan niin, että pikkuhiljaa lisään itselleni vauhtia ja Kikin tulee jäädä kontaktille vapautuskäskyyn asti. Kotona harjoittelen niin, että heitän lelun valmiiksi kauemmaksi sohvatyynyistä (joilla harjoitellaan, takajalat tyynyillä, etujalat maassa) ja vapautan Kikin lelulle. Jos se lähtee liian aikaisin, niin otan sen uudestaan sohvatyynyille, eikä väärästä suorituksesta tule palkkaa.
Tässä sitten radan loppu. Pussin jälkeisen käännöksen teen taas peruskäännöksellä, ja sillä se sujuu kivasti. Puomin jälkeinen ennakoiva valssi on taas sellainen roiskautus..
Treenien jälkeen mentiin ryhmäläisten kanssa pellolle, jossa koirat sai juosta. Vähän aikaa siellä käveltyämme olin jo kutsumassa Kikiä luokseni, kun se selvästi ärsytti kaverin koiraa räksyttämällä toisen naaman edessä. No en ehtinyt ajoissa, joten rähinähän siitä tuli. Saatiin koirat irti toisistaan ja hetken Kiki sai kulkea remmissä, kunnes päästin sen taas vapaaksi. Kiki tajusi antaa tilaa rähinäkaverilleen, eikä mennyt lähelle toista, joten ehkä Kiki oppi tästä jotain. Täytyy olla tarkempi Kikin räksytyksen kanssa ja ottaa se jatkossa hihnaan jäähylle, kun näyttää tunteet kuumenevan liiaksi.
perjantai 25. tammikuuta 2013
Ihana aurinko!
Ollaan nautittu Kikin kanssa auringossa lenkkeilystä tällä viikolla jo monta kertaa! Mulla on ollut lyhyitä koulupäiviä, jotka on mahdollistaneet sen, että ehditään valoisaan aikaan ulos. Maanantaina käytiin jäällä kävelemässä. Siinä samalla sain häätää pari pikkukoiraa jaloista pyörimästä, kun eivät kuunnelleet omistajien kutsuhuutoja, vaikka me oltiin jo aika kaukana niistä. Erityisen ylpeä olin Kikistä, kun se coolisti katseli kauempana ja antoi mun hoitaa häätämisen. Eikä niitä karkulaisia tarvinnut kuin vähän huitoa menemään, jäivät jonnekin 5 metrin päähän meistä, eivätkä onneksi tulleet iholle. Kiki on nyt onneksi tajunnut, että emäntä hoitaa, ei ole sen tehtävä päättää moikataanko irtokoiria vai ei. Tiistaina käytiin hölkkäämässä ja torstaina mentiin metsään samoilemaan. Kiki oli tällä kertaa koko metsälenkin valjaissa ja sai halutessaan vähän vetää mua. Osteopaatin mukaan hyvää treeniä, kun koira joutuu ottamaan "painavia" askelia nojatessaan valjaisiin. Metsässä näkyi monet jäniksen jäljet ja varmaan myös peuran jäljet ja papanat, joista Kiki innostui hirveästi. Mulla oli sitten kunnon vihikoira remmissä! Pitänee tehdä taas joskus Kikille verjälki metsään, niin pääsee käyttämään nenäänsä. Tänään käytiin niityllä kahlaamassa lumihangessa. Hangessa kahlaaminen on mulle tällä hetkellä rankempaa treeniä, kun hanki ei kanna. Kikiä se kantaa lähes koko ajan, mutta joutuu sekin hieman töitä tekemään hangessa liikkuessaan.
Eilen tehtiin Sporttiksella taas keppejä. Ja ai että mä olin ylpeä Kikistä! Pohjustukseksi kerrottakoon, että viime viikolla kepit eivät oikein sujuneet.. Nyt päätin ennen treenejä, että teen ensin 6 keppiä ja katson miten se menee. Aloitin 6 kepillä ilman mitään ohjureita ja Kikihän muisti homman nimen aivan täydellisesti! Sitten lähetin Kiki putken kautta kepeille ja sekin meni kuin vettä vaan! Välissä tehtiin sitten kontakteja niin, että otan koiran puomin / aan loppupäästä sivusta esteelle ja sanon "koske". Vapautan lähes heti Kikin ollessa 2on-2off -asennossa. Puomilta lähetin palkaksi putkeen, mutta Kiki jäi ihmettelemään minne ne namit jäi?! Mutta hienosti Kiki odotti. Tossa metodissa on hyvä puoli se, että koira tajuaa hyvin nopeasti mitä siltä halutaan (eli pysy kontaktilla), kun pystyy tekemään monta toistoa peräkkäin ja vain oikeasta suorituksesta, eli siitä, että vasta "vapaa" sanan kuultuaan koira lähtee kontaktilta, saa palkan. Keinua tehtiin myös muutama kerta niin, että hidastin loppupamahdusta ihan vähän. Keinuun pitäis saada jotain uusia ideoita. Kiki menee vähän hämilleen paukutuksesta, vaikka ollaan tätä tehty jo tovi ja olen ottanut myös 2. palkan eli lelun keinun jälkeen. Innokkaasti se aina lähtee keinulle, mutta ei se vielä oikeasti tykkää keinusta. Remmissä tehdään edelleen.
Mutta se loppuhuipennus. Treeniaikaa oli vielä, joten päätin sitten kokeilla 12 keppiä. Odotuksia ei ollut. (Me ollaan tehty aina joko kuutta tai kahtatoista keppiä, ei yksitellen lisätty keppejä, sillä Kiki on oppinut verkoilla keppien tekniikan) No lähetin Kikin kepeille ja sehän meni 12 keppiä hienosti!! Toisen kerran kokeilin ja edelleen kepit meni! Jes! Hetkellinen keppien osaamattomuus oli siis vain hetkellinen juttu! Huomaa hyvin, että 6 kepillä Kiki ei saa vielä vauhtia suoritukseen, mutta heti kun on 12 keppiä meno on aivan eri näköistä. Se menee oikealla tekniikalla eli etujalat hyppii tasatahtia keppien väleissä. Voi vitsi mulla on taitava koira! Taas tuntuu tavoite (eli ensimmäinen agilitystartti) olevan lähempänä, vaikka varmasti takapakkia vielä tulee. Silti iloitsen Kikin oppimisesta!
Eilen tehtiin Sporttiksella taas keppejä. Ja ai että mä olin ylpeä Kikistä! Pohjustukseksi kerrottakoon, että viime viikolla kepit eivät oikein sujuneet.. Nyt päätin ennen treenejä, että teen ensin 6 keppiä ja katson miten se menee. Aloitin 6 kepillä ilman mitään ohjureita ja Kikihän muisti homman nimen aivan täydellisesti! Sitten lähetin Kiki putken kautta kepeille ja sekin meni kuin vettä vaan! Välissä tehtiin sitten kontakteja niin, että otan koiran puomin / aan loppupäästä sivusta esteelle ja sanon "koske". Vapautan lähes heti Kikin ollessa 2on-2off -asennossa. Puomilta lähetin palkaksi putkeen, mutta Kiki jäi ihmettelemään minne ne namit jäi?! Mutta hienosti Kiki odotti. Tossa metodissa on hyvä puoli se, että koira tajuaa hyvin nopeasti mitä siltä halutaan (eli pysy kontaktilla), kun pystyy tekemään monta toistoa peräkkäin ja vain oikeasta suorituksesta, eli siitä, että vasta "vapaa" sanan kuultuaan koira lähtee kontaktilta, saa palkan. Keinua tehtiin myös muutama kerta niin, että hidastin loppupamahdusta ihan vähän. Keinuun pitäis saada jotain uusia ideoita. Kiki menee vähän hämilleen paukutuksesta, vaikka ollaan tätä tehty jo tovi ja olen ottanut myös 2. palkan eli lelun keinun jälkeen. Innokkaasti se aina lähtee keinulle, mutta ei se vielä oikeasti tykkää keinusta. Remmissä tehdään edelleen.
Mutta se loppuhuipennus. Treeniaikaa oli vielä, joten päätin sitten kokeilla 12 keppiä. Odotuksia ei ollut. (Me ollaan tehty aina joko kuutta tai kahtatoista keppiä, ei yksitellen lisätty keppejä, sillä Kiki on oppinut verkoilla keppien tekniikan) No lähetin Kikin kepeille ja sehän meni 12 keppiä hienosti!! Toisen kerran kokeilin ja edelleen kepit meni! Jes! Hetkellinen keppien osaamattomuus oli siis vain hetkellinen juttu! Huomaa hyvin, että 6 kepillä Kiki ei saa vielä vauhtia suoritukseen, mutta heti kun on 12 keppiä meno on aivan eri näköistä. Se menee oikealla tekniikalla eli etujalat hyppii tasatahtia keppien väleissä. Voi vitsi mulla on taitava koira! Taas tuntuu tavoite (eli ensimmäinen agilitystartti) olevan lähempänä, vaikka varmasti takapakkia vielä tulee. Silti iloitsen Kikin oppimisesta!
keskiviikko 23. tammikuuta 2013
Talven riemua
On ehdottomasti kaverin kanssa lumihangessa juokseminen! Nähtiin äsken iltalenkillä pitkästä aikaa Kikin kaveri Eko. Noilla kahdella on hyvät hipat keskenään. Juostaan täysiä peräkkäin ja välillä vaihdetaan osia. Sitten painitaan ja maataan selällään vierekkäin. Välillä vedetään kunnolla keppiä, jos löytyy sopiva karahka. Eko painaa vähän vähemmän, kuin Kiki ja Eko vetää keppiä Parsonin sitkeydellä, Kiki taas väsymättömällä voitontahdolla. Tosin selvää on, että Kiki päättää mitä tehdään. Välillä Kikiltä tuleva tiivis katse riittää irrottamaan Ekon otteen karahkasta. Naiset ensin! Eko taitaa olla Kikin lemppari siinä mielessä, että sen kanssa Kiki jaksaa juosta kauan. Ihanaa kun lunta tulee lisää! Mulle kelpais kunnon lumihanget kahlattavaksi!
Maanantaina oltiin taas näyttelytreeneissä ja tällä kertaa tehtiin koko setti. Kiki antoi kopeloida ja katsoa hampaat hienosti. Mulla oli keitettyä broilerin kivipiiraa ja sydäntä herkkuina, niin Kikihän tekee mitä vaan niitä saadakseen. ;) On muuten vaikea näyttää itse koiran hampaita tuomarille, sillä Kikiä pitää vähän tukea pysymään paikoillaan ja sitten loppuu kyllä jo kädet kesken.
Tiistaina käytiin taas uimassa. Koirauimala on ainoa paikka, jossa Kikin on aivan välttämätöntä piippailla. Se ei voi käsittää, miksei uimaan pääse HETI uimahalliin päästyämme. Ensin pitää odottaa emännän riisuutumista ulkovaatteista, sitten pitää odottaa ennen kuin mennään suihkuun, sitten pitää malttaa seistä suihkuttelun ajan, sitten pitää ravistaa ja odottaa, että edelliset tulevat pois altaasta. Vasta NÄIDEN KAIKKIEN vaiheiden jälkeen päästään altaan reunalle, ja sittenkin pitää vielä odottaa hetki, ennen kuin lelu lentää veteen. Uiminen on vaan NIIIIN kivaa, ettei pieni Kiki voi pysyä nahoissaan. Ei sitten millään. Uimisen myötä Kiki on oppinut sietämään föönaamista. Sehän inhosi sitä. Nyt se hyväksyy föönaamisen uimisen jälkeen kuuluvaksi asiaksi. Että onpahan sitten mahdollisuus föönata koira sen seistessä nätisti paikoillaan. Ihan kuin tätä taitoa kovin usein uimalan lisäksi muualla tarvitsisi..
Loppuviikosta on tiedossa agilityä ja uimista. Ollaan muuten harjoiteltu kotona sohvatyynyjen kanssa 2on-2off -asentoa ja Kiki näyttää tajuavan asian paremmin nyt. Torstaina jatketaan harjoituksia oikeilla agilityesteillä. Katsotaan miten käy!
Maanantaina oltiin taas näyttelytreeneissä ja tällä kertaa tehtiin koko setti. Kiki antoi kopeloida ja katsoa hampaat hienosti. Mulla oli keitettyä broilerin kivipiiraa ja sydäntä herkkuina, niin Kikihän tekee mitä vaan niitä saadakseen. ;) On muuten vaikea näyttää itse koiran hampaita tuomarille, sillä Kikiä pitää vähän tukea pysymään paikoillaan ja sitten loppuu kyllä jo kädet kesken.
Tiistaina käytiin taas uimassa. Koirauimala on ainoa paikka, jossa Kikin on aivan välttämätöntä piippailla. Se ei voi käsittää, miksei uimaan pääse HETI uimahalliin päästyämme. Ensin pitää odottaa emännän riisuutumista ulkovaatteista, sitten pitää odottaa ennen kuin mennään suihkuun, sitten pitää malttaa seistä suihkuttelun ajan, sitten pitää ravistaa ja odottaa, että edelliset tulevat pois altaasta. Vasta NÄIDEN KAIKKIEN vaiheiden jälkeen päästään altaan reunalle, ja sittenkin pitää vielä odottaa hetki, ennen kuin lelu lentää veteen. Uiminen on vaan NIIIIN kivaa, ettei pieni Kiki voi pysyä nahoissaan. Ei sitten millään. Uimisen myötä Kiki on oppinut sietämään föönaamista. Sehän inhosi sitä. Nyt se hyväksyy föönaamisen uimisen jälkeen kuuluvaksi asiaksi. Että onpahan sitten mahdollisuus föönata koira sen seistessä nätisti paikoillaan. Ihan kuin tätä taitoa kovin usein uimalan lisäksi muualla tarvitsisi..
Loppuviikosta on tiedossa agilityä ja uimista. Ollaan muuten harjoiteltu kotona sohvatyynyjen kanssa 2on-2off -asentoa ja Kiki näyttää tajuavan asian paremmin nyt. Torstaina jatketaan harjoituksia oikeilla agilityesteillä. Katsotaan miten käy!
maanantai 21. tammikuuta 2013
Äänetöntä ohjaamista, uusia ideoita ja monta perroa
Otsikkoon kiteytyy Espanjanvesikoiraharrastajien järjestämän ja Sanna Lehtosen kouluttaman agilityviikonlopun oleelliset asiat. Ensin kuitenkin kurkistus perjantain treeneihin, joihin Kiki pääsi Kepon eli Matin kanssa (treenien ohjaajalle on ok, että Kiki tulee eri ohjaajan kanssa ja tarvittaessa tehtäviä sitten helpotetaan ohjaajan tason mukaan). Hyvin niillä näytti menevän, vaikka kyseessä oli Matin toinen ohjattu agilitytreeni. Näistä videoista opin sen, että Kiki haukkuu, mikäli ohjaaja antaa epäselviä ohjeita tai ei kerro mihin ollaan menossa. Kikihän ei juuri koskaan radalla hauku, mutta lauantain videoissa myös on todistus siitä, että kun itse ohjaan myöhässä, niin Kiki antaa palautetta eli haukahtaa. Kikin antama palaute kannattaa siis ottaa todesta ja parantaa ohjausta!
Tässä kepo ja Kiki.
Tässä vielä esimerkki siitä, että Kiki haukkuu, kun ohjaaja ei anna selviä ohjeita.
Kepon ohjaaminen toki parantui treenin edetessä, sillä tässä ensimmäisenä oleva video on kuvattu treenien loppupuolella.
Lauantaina ja sunnuntaina päästiin sitten Sannan pitämään treeniin. Sanna puhui teoriaa ja hyviä pointteja hän nosti esiin. Tärkeintä on ohjaajan sijoittuminen, sitten liike (vauhti, rytmi, suunta rytmin muutos), vartalo (hartialinja, rintamasuunta, rytmin muutos) pää ja katse, kädet ja ääni tulee aivan viimeisenä. Äänen vähäistä merkitystä Sanna havainnoitsi laittamalla muut ohjausvihjeet fläppitaululle ja ääntä kuvaavan lapun lattian rajaan. Että aika lailla tärkeitä ne muut ohjauksen elementit! Saatiin kumpanakin päivänä parit, joiden suoritusta tuli seurata ja antaa positiivista palautetta. Oli ihan hauskaa saada positiivista palautetta ja kuulla, että miten oppi oli mennyt perille. Tätä Sanna suosittelikin treeniryhmissä tehtäväksi, että annettaisiin kavereille positiivista palautetta, sillä virheethän kaikki osaa itsekin nähdä! Että vähän itsevarmuutta kehiin, sen avulla voi oikeastaan yltää tasoaan parempaan suoritukseenkin!
Ensimmäiseen harjoitukseen mentäessä Sanna sanoi meistä etukäteen katsomansa videon perusteella (ennakkotehtävien yhteydessä sai laittaa videota), että oltais hyvin voitu olla kisaavien ryhmässä, mutta kyllä nämä tehtävät oli riittävän haastavia. Sanna sanoi myös, että koira hakeutuu hyvin esteelle, mä liikun hyvin (tän oon kuullut ennenkin - liikkuminen on mun vahvuus) ja meidän yhteistyö toimii. Ensiksi piti mennä ratapätkä ja sen jälkeen sama ilman ääntä. No mä lähdin toiselle kierrokselle ja jostain kumman syystä ohjauskäskyt tuli sanottua ääneen kuitenkin. ;) On ne niin selkäytimessä. Kolmannella kierroksella olin hiljaa ja Sannan mielestä mun ohjaus jopa parani, kun keskityin liikkeeseen.Ja oli kiva huomata, että tosiaan eihän sitä ääntä tarvita perusjutuissa. Säästetään se ääni tiukkoihin tilanteisiin, esim. jos joskus on putki ja puomi lähekkäin, eikä silloin voi vartalolla kertoa kumpi koiran tulisi valita, silloin ääni tulee tarpeeseen ja koira myös reagoi siihen, kun sitä ei turhaan käytetä. Tätä äänetöntä ohjaamista täytyy jatkaa.
Sitten harjoiteltiin ennakoivaa valssia. Täähän on se mulle vaikea juttu ja nyt on kyllä pakkoa hioa oma ennakoiva valssi kuntoon. Tai lähinnä ongelma on se, että olen myöhässä ja siksi koiralle tulee pitkä hyppy, kun se ei tiedä tiukan kaarroksen olevan tulossa.. Nyt mä lupaan harjoitella tätä!
Kotitehtäväksi piti kirjoittaa 5 päivän aikana oppimaansa asiaa. Mä opin:
- ilman ääntä ohjaus onnistuu erittäin hyvin
- keskity täysillä tehtävään (rataa juostessani ehdin kommentoimaan, että koira alkaa olla väsynyt..)
- luota koiraan! Koira osaa sille opetetut tehtävät, joten ei tarvitse varmistella joka estettä
- sain lisävahvistusta sille, että Kiki on kiinnostunut radalla vain musta. Hallin reunustoilla hengailevat ja leikkivät koirat eivät kiinnostaneet, vaan tehtiin täysillä yhdessä!
Sunnuntaina jatkettiin taas innolla harjoituksia. Me saatiinkin aloittaa ihan ensimmäisenä ja itsellähän siinä ei heti jalat tajunneet ottaa täyttä vauhtia. Sanna sitten sanoi, että keskity (tai jotain) ja tsemppasin itseni oikeeseen vireeseen, niin johan se homma alkoi toimimaan. Taas mentiin ilman ääntä. Radassa piti juosta ympäri hallia sisäkaarteen puolella, mutta toisaalta ei saanut oikoa liikaa, sillä sitten koirakin lähtee oikomaan..
Tätä rataa tehtiin sitten molempiin suuntiin eri versioina. Tärkeintä oli tosiaan oma sijoittuminen ja liike. Niillä mentiin! Harjoiteltiin samalla pimeää putkikulmaa.
Iltapäivällä alkoi kyllä oma väsyminen ottamaan vallan. Kiki oli koekappaleena kontaktien harjoittelemisessa, sillä oltiin aamupäivällä niitä ehditty tehdä. Jäi harmittamaan, etten tullut sanoneeksi "koske" käskyä, kun en saanut ohjeeksi sanoa mitään. Siitä jäi sellainen olo, että koira epäonnistui, kun ei saanut kunnolla ohjeita. Kikillä kyllä päässä kovasti raksutti, kun se mietti mitä tässä oikein kuuluisi tehdä. Pöydän päälle oli laitettu puomin toinen pää ja sen jälkeen oli este, joka itsessään jo toimi palkkana ja vielä lelu esteen takana. Kontakteista lisää myöhemmin.
Sunnuntain toisessa harjoitteessa pää oli tosiaan niin tyhjä ja jäin harmittelemaan tota kontaktien epäonnistumista, kun meidän vuoro oli heti sen jälkeen. Tehtiin putkijarrutusta rytmin rikkomisella ja se meni ihan kivasti.
Sunnuntaina opin:
- aloita tehtävät täysillä!
- tiukoissakin käännöksissä koira seuraa kroppaa
- putkijarrutuksessa rytmin rikkominen toimii
- kotiharjoittelu muodostaa ison osan agilityn pohjatyöstä
- agilitysuorituksen tärkeimmät asiat: nopeus, virheettömyys, turvallisuus
Oli kyllä antoisa kurssi. Oli hauskaa nähdä, miten eri koirakot tehtäviä suorittaa. Kiki on kyllä miniperro. Kaikki muut koirat oli isompia, vaikka keskenään kuitenkin eri kokoisia.
Kurssilta jäi mieleen kehitettäviä asioita:
- kädestä tuleva lelupalkka ei ole paras. Kiki hakeutuu esteen jälkeen mun lähelle, koska lelu tulee mun kädestä. Ja leluhan tulee kädestä siksi, että Kiki tykkää rallata lelun kanssa itsekseen, eikä se ole yhdessä leikkimistä. Saatiin ohjeeksi leikkiä paljon leluvaihtoleikkejä, että voisin sitten heittää Kikille lelun eteen ja sitten leikittäis yhdessä.
- ehdin äsken jo kokeilla sohvatyynyjen avulla kontakeja. Eli ohjaan Kikin ulkokautta sohvatyynylle (kuvittele miten veisit koiran puomille sivusta), jään itse seisomaan/liikun ja heti kun Kikin etujalat koskettaa maata vapautan sen namille tai lelulle. Annoin pari kertaa namin kädestä vapautuksen jälkeen. Sitten innostin sitä juoksemaan lelulle (ilman sohvatyynyjä), niin että itse olin koiran takana ja vapautuskäskyllä pääsi lelulle. Tämän jälkeen otin lelun selän taakse piiloon ja vein koiran sohvatyynyille. Heti kun etujalat maassa vapautin ja heitin lelun. Kiki selvästi osasi odottaakin jo hetken vapautusta ja sitten juoksi innoissaan lelulle. Parasta tässä oli se, että Kiki innostuessaankin näytti tajuavan, että etujalat maahan ja vapautus käskyllä vasta lähdetään! Oishan se helppoa opettaa koiralle, jos osais! Onneksi pääsee erilaisille kursseille poimimaan ideoita taitavammilta! Tässä on kyse siis kakkospalkasta. 1. palkkaa Kiki ei enää tarvitse (targettia kontaktilla), koska se tietää mihin ne etujalat asetetaan. 2 palkka siksi, että koira odottaisi pääsevänsä palkalle ja vauhti ei kärsi. Nopeus on valttia agilityssä!
Muutenkin meillä oli aika aktiivinen viime viikko.
Maanantaina oltiin näyttelytreeneissä.
Tiistaina koirauimalassa.
Keskiviikkona hölkättiin ja käveltiin kaverin luo kyläilemään.
Torstaina Kiki pääsi kahdelle pitkälle lenkille ja vielä itsenäisiin agitreeneihin.
Perjantaina agitreenit kepon kanssa.
Lauantaina kurssin lisäksi kyläiltiin kavereilla. Siellä Kiki sai harjoitella hampaiden näyttämistä kavereille, josta palkaksi vasikan entrecoteeta. ;)
Sunnuntaina edelleen kurssia..
Tässä kepo ja Kiki.
Tässä vielä esimerkki siitä, että Kiki haukkuu, kun ohjaaja ei anna selviä ohjeita.
Lauantaina ja sunnuntaina päästiin sitten Sannan pitämään treeniin. Sanna puhui teoriaa ja hyviä pointteja hän nosti esiin. Tärkeintä on ohjaajan sijoittuminen, sitten liike (vauhti, rytmi, suunta rytmin muutos), vartalo (hartialinja, rintamasuunta, rytmin muutos) pää ja katse, kädet ja ääni tulee aivan viimeisenä. Äänen vähäistä merkitystä Sanna havainnoitsi laittamalla muut ohjausvihjeet fläppitaululle ja ääntä kuvaavan lapun lattian rajaan. Että aika lailla tärkeitä ne muut ohjauksen elementit! Saatiin kumpanakin päivänä parit, joiden suoritusta tuli seurata ja antaa positiivista palautetta. Oli ihan hauskaa saada positiivista palautetta ja kuulla, että miten oppi oli mennyt perille. Tätä Sanna suosittelikin treeniryhmissä tehtäväksi, että annettaisiin kavereille positiivista palautetta, sillä virheethän kaikki osaa itsekin nähdä! Että vähän itsevarmuutta kehiin, sen avulla voi oikeastaan yltää tasoaan parempaan suoritukseenkin!
Ensimmäiseen harjoitukseen mentäessä Sanna sanoi meistä etukäteen katsomansa videon perusteella (ennakkotehtävien yhteydessä sai laittaa videota), että oltais hyvin voitu olla kisaavien ryhmässä, mutta kyllä nämä tehtävät oli riittävän haastavia. Sanna sanoi myös, että koira hakeutuu hyvin esteelle, mä liikun hyvin (tän oon kuullut ennenkin - liikkuminen on mun vahvuus) ja meidän yhteistyö toimii. Ensiksi piti mennä ratapätkä ja sen jälkeen sama ilman ääntä. No mä lähdin toiselle kierrokselle ja jostain kumman syystä ohjauskäskyt tuli sanottua ääneen kuitenkin. ;) On ne niin selkäytimessä. Kolmannella kierroksella olin hiljaa ja Sannan mielestä mun ohjaus jopa parani, kun keskityin liikkeeseen.Ja oli kiva huomata, että tosiaan eihän sitä ääntä tarvita perusjutuissa. Säästetään se ääni tiukkoihin tilanteisiin, esim. jos joskus on putki ja puomi lähekkäin, eikä silloin voi vartalolla kertoa kumpi koiran tulisi valita, silloin ääni tulee tarpeeseen ja koira myös reagoi siihen, kun sitä ei turhaan käytetä. Tätä äänetöntä ohjaamista täytyy jatkaa.
Iltapäivän harjoituksissa alkoi oma vauhti hyytyä. Ja olihan Kikilläkin pitkä päivä odotella häkissä. Lauantainahan oli yli 20 astetta pakkasta. Kiki nosteli tassujaan, joten laitoin sille tossut jalkaan ja niissä se näytti tyytyväiseltä. Ei edes muistanut nostella tassujaan korkealle ilmaan niin kuin kotona tossuja sovitettaessa.
Iltapäivällä tehtiin takaakiertoa ja sokkaria, ja edelleen ennakoivaa valssia.Ennen tätä videota ollaan menty kyseistä tehtävää jo joitakin kertoja, ja aina mun valssi on ollut myöhässä ja sen vuoksi Kikille on tullut pitkä hyppy. Ehkä Kiki alkaa tässä jo vähän turhautua, sillä tulee haukahduksia "että voisitko nyt ajoissa kertoa mihin ollaan menossa".
- ilman ääntä ohjaus onnistuu erittäin hyvin
- keskity täysillä tehtävään (rataa juostessani ehdin kommentoimaan, että koira alkaa olla väsynyt..)
- luota koiraan! Koira osaa sille opetetut tehtävät, joten ei tarvitse varmistella joka estettä
- sain lisävahvistusta sille, että Kiki on kiinnostunut radalla vain musta. Hallin reunustoilla hengailevat ja leikkivät koirat eivät kiinnostaneet, vaan tehtiin täysillä yhdessä!
Sunnuntaina jatkettiin taas innolla harjoituksia. Me saatiinkin aloittaa ihan ensimmäisenä ja itsellähän siinä ei heti jalat tajunneet ottaa täyttä vauhtia. Sanna sitten sanoi, että keskity (tai jotain) ja tsemppasin itseni oikeeseen vireeseen, niin johan se homma alkoi toimimaan. Taas mentiin ilman ääntä. Radassa piti juosta ympäri hallia sisäkaarteen puolella, mutta toisaalta ei saanut oikoa liikaa, sillä sitten koirakin lähtee oikomaan..
Iltapäivällä alkoi kyllä oma väsyminen ottamaan vallan. Kiki oli koekappaleena kontaktien harjoittelemisessa, sillä oltiin aamupäivällä niitä ehditty tehdä. Jäi harmittamaan, etten tullut sanoneeksi "koske" käskyä, kun en saanut ohjeeksi sanoa mitään. Siitä jäi sellainen olo, että koira epäonnistui, kun ei saanut kunnolla ohjeita. Kikillä kyllä päässä kovasti raksutti, kun se mietti mitä tässä oikein kuuluisi tehdä. Pöydän päälle oli laitettu puomin toinen pää ja sen jälkeen oli este, joka itsessään jo toimi palkkana ja vielä lelu esteen takana. Kontakteista lisää myöhemmin.
Sunnuntain toisessa harjoitteessa pää oli tosiaan niin tyhjä ja jäin harmittelemaan tota kontaktien epäonnistumista, kun meidän vuoro oli heti sen jälkeen. Tehtiin putkijarrutusta rytmin rikkomisella ja se meni ihan kivasti.
- aloita tehtävät täysillä!
- tiukoissakin käännöksissä koira seuraa kroppaa
- putkijarrutuksessa rytmin rikkominen toimii
- kotiharjoittelu muodostaa ison osan agilityn pohjatyöstä
- agilitysuorituksen tärkeimmät asiat: nopeus, virheettömyys, turvallisuus
Oli kyllä antoisa kurssi. Oli hauskaa nähdä, miten eri koirakot tehtäviä suorittaa. Kiki on kyllä miniperro. Kaikki muut koirat oli isompia, vaikka keskenään kuitenkin eri kokoisia.
Kurssilta jäi mieleen kehitettäviä asioita:
- kädestä tuleva lelupalkka ei ole paras. Kiki hakeutuu esteen jälkeen mun lähelle, koska lelu tulee mun kädestä. Ja leluhan tulee kädestä siksi, että Kiki tykkää rallata lelun kanssa itsekseen, eikä se ole yhdessä leikkimistä. Saatiin ohjeeksi leikkiä paljon leluvaihtoleikkejä, että voisin sitten heittää Kikille lelun eteen ja sitten leikittäis yhdessä.
- ehdin äsken jo kokeilla sohvatyynyjen avulla kontakeja. Eli ohjaan Kikin ulkokautta sohvatyynylle (kuvittele miten veisit koiran puomille sivusta), jään itse seisomaan/liikun ja heti kun Kikin etujalat koskettaa maata vapautan sen namille tai lelulle. Annoin pari kertaa namin kädestä vapautuksen jälkeen. Sitten innostin sitä juoksemaan lelulle (ilman sohvatyynyjä), niin että itse olin koiran takana ja vapautuskäskyllä pääsi lelulle. Tämän jälkeen otin lelun selän taakse piiloon ja vein koiran sohvatyynyille. Heti kun etujalat maassa vapautin ja heitin lelun. Kiki selvästi osasi odottaakin jo hetken vapautusta ja sitten juoksi innoissaan lelulle. Parasta tässä oli se, että Kiki innostuessaankin näytti tajuavan, että etujalat maahan ja vapautus käskyllä vasta lähdetään! Oishan se helppoa opettaa koiralle, jos osais! Onneksi pääsee erilaisille kursseille poimimaan ideoita taitavammilta! Tässä on kyse siis kakkospalkasta. 1. palkkaa Kiki ei enää tarvitse (targettia kontaktilla), koska se tietää mihin ne etujalat asetetaan. 2 palkka siksi, että koira odottaisi pääsevänsä palkalle ja vauhti ei kärsi. Nopeus on valttia agilityssä!
Muutenkin meillä oli aika aktiivinen viime viikko.
Maanantaina oltiin näyttelytreeneissä.
Tiistaina koirauimalassa.
Keskiviikkona hölkättiin ja käveltiin kaverin luo kyläilemään.
Torstaina Kiki pääsi kahdelle pitkälle lenkille ja vielä itsenäisiin agitreeneihin.
Perjantaina agitreenit kepon kanssa.
Lauantaina kurssin lisäksi kyläiltiin kavereilla. Siellä Kiki sai harjoitella hampaiden näyttämistä kavereille, josta palkaksi vasikan entrecoteeta. ;)
Sunnuntaina edelleen kurssia..
tiistai 15. tammikuuta 2013
Edistystä näyttelytreeneissä
Koiran (ja emännän) pään menoksi pitää tasaisin väliajoin keksiä uutta tai ennestään tuttua tekemistä. Eilen alkoi sopivasti näyttelytreeni, jossa ehdimme käydä viisi kertaa ennen kuin mun työharjoittelu alkaa (ja silloin muu elämä järjestyy työvuorojen mukaisesti). Kikille tekee niin hyvää joutua vieraiden ihmisten lääpittäväksi. Kiki on kyllä hieman aikuistunut ja vieraat ihmiset alkaa sen mielestä olemaan jo ihan kivoja. Onneksi Kiki on niin ahne, että namin kanssa pystyy totuttamaan sitä moniin asioihin. Ensimmäisissä treeneissä Kiki meni heti ottamaan namia ohjaajalta ja koskettaminen oli ok. Ohjaajan kävellessä Kikin ympärillä piti Kikin katsella missä se tyyppi nyt on. Tosin Kiki sai myös palkkaa siitä, että katsoi ohjaajaa. Ohjaajan silmiin katsominen ja kumartuminen Kikin ylle ei myöskään ollut mikään ongelma. Kiki on siitä hyvä tyyppi, että tehty työ tuottaa kyllä tulosta. Eihän se oikeasti pelkää ihmisiä, se vaan ei ole kaikkien kaveri - ainakaan heti. Sitten kun se saa itse valita milloin tekee tuttavuutta, niin sitten siitä saa hyvin pian sylikoiran.
Viimeksi näyttelytreeneissä Kiki saattoi seistä etu- ja takajalat liian kaukana rungosta. Tämän ohjaajan mukaan näyttäisi siltä, että Kikiä vähän jännittää ja että kyllä se sitten korjaa asentoaan, kun rentoutuu. Tehtiin niin, että otin Kikin seisomaan kohtisuoraan mun eteen ja odotin katsekontaktia ja palkkasin siitä. Kiki sai silloin keskittyä mun katselemiseen, niin sillä oli jotain muutakin tekemistä pönötyksen lisäksi. Hienosti Kiki jaksoi seistä ja seisoi välillä ihan hyvin. Edistystä edistystä! Juoksemisessa Kiki haluaisi katsoa mua, ja silloin sen liikee muuttuu, kun kaula ja pää kääntyy sivuille. Tähänkin saatiin hyviä vinkkejä. Sain heittää näyttelyremmin lattialle ja palkkasin Kikiä vasemmmalla kädellä eteen heti kun sen pääkin oli suoraan.
Treenit olivat vesikoiravoittoiset! Kikin lisäksi paikalla oli kaksi Lagottoa, yksi Khromforländer ja kaksi Mopsin 3 kuukauden ikäistä pentua! Pennut olivat aivan ylisöpöjä! Lylleröpalleroita, joiden jalat meni miten sattuu ja mihin suuntaan tahansa.. Voi ei!
Unelmia ja tavoitteitahan pitää olla. Yksi syy, miksi haluan Kikin sietävän ja oppivan tykkäävän vieraiden ihmisten käsittelystä on se, että agilityn takia on hyvä olla näyttelyistä H merkintä olemassa. Näyttelyihin pitää siis mennä joskus tuo merkintä hankkimaan! Agilityyn se vaikuttaa siten, että joskus sitten kun kisaamme Kikin kanssa (toivottavasti) agilityä 3-luokassa ja on sieltä vaadittavat tulokset kasassa, niin tuon näyttelymerkinnän kanssa on oikeutettu saamaan agilityvalion ja hyppyvalion arvot. ( agilityliitto / valionarvot )
Kohti unelmia sitten vaan!
Viimeksi näyttelytreeneissä Kiki saattoi seistä etu- ja takajalat liian kaukana rungosta. Tämän ohjaajan mukaan näyttäisi siltä, että Kikiä vähän jännittää ja että kyllä se sitten korjaa asentoaan, kun rentoutuu. Tehtiin niin, että otin Kikin seisomaan kohtisuoraan mun eteen ja odotin katsekontaktia ja palkkasin siitä. Kiki sai silloin keskittyä mun katselemiseen, niin sillä oli jotain muutakin tekemistä pönötyksen lisäksi. Hienosti Kiki jaksoi seistä ja seisoi välillä ihan hyvin. Edistystä edistystä! Juoksemisessa Kiki haluaisi katsoa mua, ja silloin sen liikee muuttuu, kun kaula ja pää kääntyy sivuille. Tähänkin saatiin hyviä vinkkejä. Sain heittää näyttelyremmin lattialle ja palkkasin Kikiä vasemmmalla kädellä eteen heti kun sen pääkin oli suoraan.
Treenit olivat vesikoiravoittoiset! Kikin lisäksi paikalla oli kaksi Lagottoa, yksi Khromforländer ja kaksi Mopsin 3 kuukauden ikäistä pentua! Pennut olivat aivan ylisöpöjä! Lylleröpalleroita, joiden jalat meni miten sattuu ja mihin suuntaan tahansa.. Voi ei!
Unelmia ja tavoitteitahan pitää olla. Yksi syy, miksi haluan Kikin sietävän ja oppivan tykkäävän vieraiden ihmisten käsittelystä on se, että agilityn takia on hyvä olla näyttelyistä H merkintä olemassa. Näyttelyihin pitää siis mennä joskus tuo merkintä hankkimaan! Agilityyn se vaikuttaa siten, että joskus sitten kun kisaamme Kikin kanssa (toivottavasti) agilityä 3-luokassa ja on sieltä vaadittavat tulokset kasassa, niin tuon näyttelymerkinnän kanssa on oikeutettu saamaan agilityvalion ja hyppyvalion arvot. ( agilityliitto / valionarvot )
Kohti unelmia sitten vaan!
maanantai 14. tammikuuta 2013
Kuvia viime kesältä
Sain nämä kuvat Jannilta, kiitos vaan! Tähtinä ovat Kiki ja Mila, jotka ovat olleet bestiksiä n. 12 viikon iästä asti. Koirilla on ikäeroa 10 päivää.
Kuvat: Janni Tamminen (kopioiminen kielletty!)
Kuvat: Janni Tamminen (kopioiminen kielletty!)
 |
| Sylikoira |
 |
| Hei mun lelu on tuolla! |
 |
| En uskaltanut hypätä laiturilta, mutta mäpä kiersin sen! |
 |
| Jes mä sain sen! |
 |
| Noutaja hommissaan |
 |
| Uimisen jälkeen kuuluu ravistella... |
 |
| ...ja vielä vähän! |
 |
| Poseeraus |
 |
| Intensiivinen katse |
 |
| Leikitään hippaa! |
 |
| Hipan vaihto |
 |
| Ouh törmäys! |
 |
| Mee pois mun päältä! |
 |
| Mä haukkaan sua kostoks! |
 |
| Juomatauko |
.JPG) |
| Jonkun vene oli jäänyt keskelle peltoa |
.JPG) |
| Minne ne namit katos? |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)