Vapun luona tsekkauksessa

Lili kävi joskus keväällä Vapun hyppytekniikan peruskurssin. Varasin silloin heti molemmille ajan Vapun luo, jotta päästään katsomaan onko Lili kehittynyt. Lilin ongelmahan silloin pikku pentu palleroisena oli sen kiihkeys. Kauhoo etujaloilla ja takapää ei juurikaan tee työtä. Tyypillistä vesikoiraa.

Lili sai aloittaa tekemällä perussarjaa bumpereilla. Ja sama ongelmahan sillä oli. Kaahotusta ja kauhomista. Vappu vaihtoi bumperit ruotsalaisiin oksereihin ja Lilin täytyi oikeasti keskittyä tehtävään, ei voinut vaan kaahottaa läpi ja oksereilla tekniikka parani. Lili sai mennä targetille eli ruokakupille namin perään, itse lähetin sen estesarjan aloituksesta. Vappu kertoi että hän on huomannut, etteivät nuoret koirat osaa jarruttaa takaosalla hyppysarjan lopussa, vaan hidastavat hieman lopussa vauhtia, jolloin ne menevät loppusarjan hieman löysemmin. Kuuluu kuulemma asiaan ja takaosan jarrutus tulee sitten kun se on fyysisesti mahdollista.

Kiki teki kerran pari perussarjan ja Vappu oli oikein tyytyväinen näkemäänsä. Tehtiin heti perään kaarreharjoitusta, joka oli varmaan vaikeampaa mulle kuin Kikille. Ensin kävelin sen kanssa, mutta se vaan häiritsi Kikiä kun työnsin väkisinkin sitä ohjauksellani kauemmas kaarteeseen. Kiki teki silti hienosti. Taipui molempiin suuntiin yhtä hyvin. Patricia (fyssari) sanoi vasempaan kääntymisen voivan olla vaikeampaa Kikille, mutta ei näkynyt  näissä. Pitää tarkkailla näkyykö niistoissa joissa kaari on oikeasti tosi pieni.

Kuva: Veera Flink

Lili jatkoi kaarreharjoituksilla. Ne vasta olikin mulle vaikeita. Tehtiin lentävää lähtöä, ja noissakin työnsin Liliä välillä liian kauas. Lili ois pätevänä oikassut lyhintä reittiä kupille. Tarvittiin Vappua avustamaan, jotta oikea reitti löytyi. Hyvin kyllä sekin kääntyi molempiin suuntiin, vaikka oikea kaarre taisi olla sille hieman vaikeampi. Sitten olikin pieni palleroinen hurjan väsynyt. Joutui ajattelemaan ja menemään aksaa yhtäaikaa, niin onhan se rankkaa!

Vapun mielestä Lili tarvitsee paljon voimaa selkään, syviä lihaksia olisi hyvä aktivoida. Vappu tykkäsi Lilin draivista ja siitä innosta millä se tekee. Sillä on tekemisen meininkiä, mutta se ei kuitenkaan keitä yli, vaan pystyy tekemään korkeassa vireessä.

Kiki sai tehdä kaarrehässäkkää, en tiedä mikä sen sarjan oikea nimi on, mutta siinä on kahteen eri suuntaan menevät kaarteet valmiiksi. Kolmesta esteestä keskimmäinen on molempiin kaarteisiin sama ja sitä Vappu nosti joka kerta. Koira piti lähdössä asettaa katsomaan keskimmäisen esteen kauempaa tolppaa, vaikka kaartuikin sitten päinvastaiseen suuntaan. Kiki hyppeli sarjan jälleen todella hyvällä tekniikalla ja varmasti in-and-outina vaikka keskimmäistä estettä nostettiinkin vähintään kisakorkeuteen. Taisi olla ehkä 50 cm kerran? Lopuksi koiran suoristus suoralla estesarjalla. Vappu kehui Kikiä hirveästi. Sanoi että se on todella taitava, sen kroppa on hyvässä kunnossa ja valmis vaativiin tehtäviin. Sanoi että Kiki tekee aina iloisella ilmeellä.

Mielestäni oli varmaankin (?!) paljon sanottu Vapun kertoessa, että noita kahta katsoessa hänen tekisi melkein mieli ottaa taas vesikoira. Se into, ilo ja ehdoton meininki, millä nuo tekevät ilahdutti häntä. Ne onkin mun työmyyrät! <3

Kerroin Vapulle miten olen säästellyt Kikiä ja olemme kisanneet vähän. Säästelin Kikiä siksi, että halusin antaa sille aikaa kasvaa ja kehittyä, mutta myös siksi, että minun ollessani kokematon ohjaaja on aikaa annettava minulle, jotta oppisin ohjaamaan Kikiä sille parhaalla tavalla. Ettei Kiki mene rikki mun myöhässä olevan ohjauksen vuoksi. Vappu mielestä enää ei ole mitään syytä säästellä koiraa, sillä se on hyvässä kunnossa ja kropaltaan valmis. Se on teknisesti taitava ja onhan sillä myös itsevarmuutta tekemisessä. Tietysti on hyvä aloittaa rankempi treeni- tai kisaputki vähän kerrallaan. Oli kiva kuulla Vapun suusta nuo asiat. Olin jo päättänyt aloittaessamme kisaura Kikin ollessa 2-vuotta että alkuun säästän sitä ja kisataan vähän. Varmasti moni ihmetteli miksi me kisataan niin vähän tai miksi koiraa muka pitäisi säästellä. Pysyin kuitenkin päätöksessäni, sillä ajattelin että kyllä me vielä ehditään. Talvella varsinkin kisaolosuhteet ei aina ole kovin optimaaliset, joten senkin vuoksi oli helppo pitäytyä päätöksessä kisata harvemmin. Edelleen Kiki on mun ensimmäisen aksakoira, niin täytyy saada omat taidot Kikin tasolle. Sitten voidaan ehkä pärjätäkin.

Kikin kohdalla täytyy myös muistaa aksaraivo, joka on nyt saatu hyvin esiin. Liian paljon treeniä tai kisaamista hidastaa varmasti edelleenkin sen vauhtia, vaikka se innokkaasti tekee. Kikin perusvauhti riittää kyllä hyvin ihanneaikoihin, mutta me halutaan mennä täysiä. Vapun mukaan Kikin tekniikka riittää radallakin hyvin pieniin käännöksiin, eikä se olekaan se ongelma, vaan se että mun ohjauksen pitää tulla ajoissa jotta Kiki tietää tehdä pienet käännökset. Näitä asioita toivottavasti päästään nyt sitten hiomaan talvikaudella kun on hyvää treeniä luvassa. Kunhan saadaan juoksu-aa treenattua kisavalmiiksi odottaa meitä kisakausi nyt syksyllä. Sitä odotellessa!