Mörköikä

Lilille tulee parin päivän päästä 10 kk täyteen. Pentu pentunen ei ole enää niin niin kiltti, vaan murkku- /mörköikää taitaa pukata. Sunnuntaina oltiin I-HAHin kisoissa turisteina ja se keksi alkaa räksyttää Ralli-perrolle. Toki Rallilla oli froteetakki päällänsä ja seisoi Liliä huomioimatta meidän vieressä. Onhan se nyt pelottavaa! Pienemmille koirille se ei räksyttänyt ja leikki innoissaan Parsonin pennun kanssa. Maanantaina oltiin treenaamassa Purinalla ja pitihän sitä taas vähän räksyttää vieraalle koiralle joka oli kentällä myös. Kyseistä Borderterrieriä Lili olis kyllä halunnut mennä kovasti moikkailemaan. Tiistaina Huippistreeneissä otin Lilin kentän laidalle mun kanssa niin taas oli pelottavia koiria, jotka vieläpä menivät aksaa! Lili oli ihan sitä mieltä että nyt on jo sen vuoro mennä aksaamaan. Siinä sivussa sitten komenteli mua haukkumalla "anna nameja!". Pieni riiviö! :D

Aika pientähän tuo on varsinkin kun ottaa huomioon miten kiltti Lili on ollut. Se ei ole aiheuttanut mulle vielä yhtäkään harmaata hiusta. Kiki oli aiheuttanut niitä jo tukoittain tuohon ikään mennessä.. Päätin silti heti tehdä asialle jotain ja nyt on ilmoittauduttu Rally-Tokon alkeiskurssille. Ihan vaan siitä syystä että Lili pääse tekemään asioita samaan aikaan muiden koirien kanssa ilman agilityvirettä. Jos vaikka jaksais keskittyä nameihin matalammassa vireessä. Lisäksi mennään lauantaina harjoittelemaan haun alkeita. Vaikka se tykkääkin kaikista ihmisistä ei tee yhtään pahaa saada vierailta ihmisiltä palkkaa. Jos se vaikka oppis samalla käyttämää nenäänsä paremmin.

Käyttäytymisen suhteen olen myös pohdiskellut Kikin siedättämistä vieraiden ihmisten taholta tulevaan lääppimiseen. Näyttelykursseilla se on lääppimisen hyväksynyt, ja tiedän että harjoittelemalla sen saa hyväksymään asian jopa niin hyvin, että voitaisiin joskus mennä oikeisiin näyttelyihin. Tässäkin asiassa ei muuta kuin härkää sarvista ja treenaamaan. Aionkin nyt syksyllä muistaa pyytää vieraita ihmisiä sitä lääppimään. Ensin aloitetaan vaan kropan ja pään lääppimisestä, myöhemmin sitten vielä hampaiden katsominen mukaan. Jos vaikka ensi talvena pääsisi näyttelyihin asti? Jonnekin perähikiän näyttelyihin sitten vaan. Täytyy tosin kartoittaa kenelle tuomarille se kannattaisi viedä. Ei ronskimmalle mahdolliselle, mutta ei myöskään miestuomarille.

Kikin kieli

Tosiaan Huippistreenit alkoivat tiistaina. Tehtiin ihan helppoa rataa vaan, sillä Pirjo halusi nähdä miltä meno näyttää. Aa oli radan lopussa ja päädyin sen tekemään, toki boxin kanssa. No olisi suosiolla kannattanut jättää tekemättä, sillä aa oli puinen ja täysin eri juttu Kikille. Tänään tehdään sitten puisella aalla treeniä, jotta saadaan silläkin homma toimimaan. Puinen aa kun ei jousta, niin se vaatii koiralta varmasti vähän eri tavalla vauhtia tai rytmitystä. Saa nähdä. Takaisin huippikseen - kerroin Pirjolle miltä haluaisin meidän tekemisen näyttävän ja hän sanoikin sitten, että otetaan Kikille aina pyöritysten jälkeen suoraan menemistä niin muistutellaan sitten vauhdin hurmaa tiukempien teiden jälkeen.

Oma kunto?

Keväällä päätin että omaa kuntoa täytyy nostaa, jotta saan itsestäni kaikki irti agilityssä. Ja muutenkin. Sinnikkäästi aloitin keväällä pyöräilyn, ja jatkoin sitä muutamista jäätävistä raekuuroista huolimatta. Oli aika nihkeetä polkea 0-asteisessa kelissä saaden raekuuron niskaansa ja sen jälkeen polkea kotiin uitettuna koirana. Ei mulla tietenkään ollut silloin vedenkestäviä vaatteita mukana. Kastumisesta viisastuneena hain XXL-putiikista pyöräilykenkien suojukset, jotka jonkun verran suojaavat kenkiä kastumiselta. Ilman pyöräilykenkiä en pidempiä matkoja enää polje. Se on vaan niin kivaa kun pääsee kunnolla vauhtiin eikä  ylämäetkään hyydytä, sillä klossikenkien avulla saa kaiken voiman käyttöön.

Olen aina tykännyt hyötyliikunnasta, ja varsinkin koiria ajatellen on niin kiva kun on hoitanut oman liikkumisensa työmatkojen muodossa. Ei tarvitse enää työpäivän jälkeen jättää koiria yksin. Unohtamatta tietenkään sitä, että mun työmatka (11,5 km suuntaansa) taittuu paljon nopeammin pyörällä kuin bussilla. Inhoan muutenkin bussissa nuokkumista. Pyöräillessä herää takuuvarmasti!

Kesän läpi on tullut pyöräiltyä keskimäärin 4 kertana viikossa työmatkat. Kunto on varmasti noussut. Nyt pitää enää miettiä miten saisin itseni motivoitua lihastreeniin. Se kun ei ole oikein koskaan ollut mun juttu. Aerobinen liikunta on vaan niin paljon kivempaa. Ei edes tartte vaivautua minnekään salille asti. Mietin kyllä pitäisikö kotiin hankkia kahvakuula tai pari, mutta näen vaan mielessäni miten huitasen sillä koiraa jos en muista laittaa niitä portin taakse.. Ei kiva mielikuva! No saa nähdä mitä Fitdog-valmennnus tuo tullessaan. Sieltä saa fysiikkatreeneihinkin läksyjä ja jos se vaikka innostaisi mut salille.