Sienimetsällä

Zero DC valjaat on kyllä hyvät jo ihan näkyvyydenkin kannalta

 Lähdettiin meidän äitin kanssa sienimetsälle suppilovahveroita etsimään. Kiki pääsi luonnollisesti mukaan sieniä metsästämään. Kesken sienestyksen sade yllätti. Ensin satoi isoja vesipisaroita, kunnes ne vaihtuivat jättimäisiin raepalleroihin! Kiki näytti siltä että maailmanloppu tulee - se meni puun alle suojaan häntää ja päätä alaspäin riiputtaen maansa myyneenä. En oo ikinä ennen nähnyt sitä noin surkeena! Raekuuron jälkeen Kikin hommat jatkui taas entiseen tapaan. Se tarkasti seurasi että me kaikki kolme pysytään mukana. Keppejä se tietenkin välillä pureskeli ja kantoi mukana tai sitten kiskoi puussa kiinni olevaa oksaa. Sillä oli ihan omat vetolelut. Tuli se aina välillä sopivasti kiskomaan sieniämpärin alla olevaa juurakkoakin.. Kolmen ihmisen paimentaminen oli selvästi hyvä juttu, sillä Kiki ei kertaakaan lähtenyt pinkomaan hajujen perään. Sillä oli nyt selkee tehtävä, ettei ollut aikaa moiseen juoksenteluun. Varmasti vieras metsäkin vaikutti asiaan. Hyvä näin! Lisää siis sienestystä, jos se vaikka unohtais hajut silloin. Parasta liikuntaa myöskin niin ihmisille kuin Kikillekin, kun ei mennä yhtään polkuja pitkin.

Raekuurossa napattu huono kuva, kertonee kuitenkin oleellisen.

Nyt pitäisi putsata saalis ja heittää pannulle. Suurin osa noista menee pakastimeen odottamaan otollista aikaa pekonisienirisoton tai sienipiirakan valmistamiseen. Ne on ne meidän yleisimmät sienistä valmistettavat herkut.